Kompleksisuusteoria

Kompleksisuusteoria on poikkitieteellinen lähestymistapa, jota voidaan pitää eräänä systeemiteorian johdannaisena. Kompleksisuusteoriaan kuuluu useita tutkimussuuntauksia ja koulukuntia.

Kompleksisuusteoriassa korostetaan kokonaisvaltaista ajattelua, jossa erilaisten ilmiöiden väliset riippuvuussuhteet nähdään osana yhteisöllisten ja taloudellisten järjestelmien toimintaa. Kompleksisuusteoriassa painotetaan järjestelmän osien ominaispiirteiden sijaan järjestelmän osien välistä vuorovaikutusta. Osien välisestä vuorovaikutuksesta johtuen järjestelmän lopputulos on enemmän tai vähemmän kuin osiensa summa. Toisin kuin systeemiteoriassa, jossa kompleksisuus nähdään vuorovaikutuksen seurauksena, kompleksisuusteoriassa kompleksisuus nähdään järjestelmän perusominaisuutena ja kehittymisen edellytyksenä.

Kompleksisuusteorian avulla on pyritty ymmärtämään muun muassa biologiassa luonnon ekosysteemien käyttäytymistä, geenien ja solujen toimintaa, yhteiskunnassa kansantalouksien kehittymistä, uusien teknologioiden leviämistä, verkostoja sekä innovaatioiden syntymistä ja organisaatioiden muutosten toteuttamista.

Kompleksisuusteorian käsitteitä

• ilmaantuminen tai emergenssi
• itseorganisoituminen
• kytkeytyneisyys
• palaute(prosessit)
• epälineaarisuus
• monimuotoisuus tai diversiteetti
• yhteisevoluutio
• bifurkaatio
• kaukana tasapainosta
• polkuriippuvuus
• mahdollisuuksien avaruus

Katso myös

• Kompleksisuus
• Systeemiteoria

Kirjallisuutta

• Anderson, P. 1999. “Complexity Theory and Organization Science.” Organization Science, Vol. 10, No. 3, ss. 216-232.
• Byrne, D. 1998. Complexity Theory and the Social Sciences. London: Routledge.
• Cilliers, P. 1998. Complexity and Postmodernism. London: Routledge.
• Clippinger, J. H. III. The Biology of Business: decoding the natural laws of enterprise. San Francisco, Jossey-Bass Publishers.
• Holland, J. 1995. Hidden order: How adaptation builds complexity. Addison Wesley.
• Jalonen, H. 2007. Kompleksisuusteoreettinen tulkinta hallinnollisen tehokkuuden ja luovuuden yhteensovittamisesta kunnallisen päätöksenteon valmistelutyössä. Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 693. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy. [1]
• Mainzer, K. 2004. Thinking in Complexity. The Computational Dynamics of Matter, Mind, and Mankind. 4. painos. Springer.
• McMillan, E. 2004. Complexity, organizations and change. London, Routledge.
• Mitleton-Kelly, E. 2003. “Ten principles of complexity and enabling infrastructures.” Teoksessa Mitleton-Kelly, E. (toim.) Complex Systems and Evolutionary Perspectives on Organizations: The Application of Complexity Theory to Organizations, ss. 23-50. Pergamon.
• Phelan, S. E. 1999. “A Note on the Correspondence Between Complexity and Systems Theory.” Systemic Practice and Action Research, Vol. 12, No. 3, ss. 237-246.
• Stacey, R. & Griffin, D. 2006. ''Complexity and the Experience of Managing in Public Sector Organizations. London: Routledge.
• Stacey, R. D. & Griffin, D. 2005. A Complexity Perspective on Researching Organizations. Taking experience seriously. London: Routledge.