Ero sivun ”Filioque” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: fr:Querelle du Filioque |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa ”''ja Pojasta''”. '''Filioque-lisäys''' ja siitä seurannut '''Filioque-kiista''' liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex |
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa ”''ja Pojasta''”. '''Filioque-lisäys''' ja siitä seurannut '''Filioque-kiista''' liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä)}}. Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre ''Filioque'' procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ''ja Pojasta''}}). |
||
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon [[1054]]. |
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna [[1054]]. |
||
{{tynkä/Kristinusko}} |
{{tynkä/Kristinusko}} |
||
Versio 23. joulukuuta 2007 kello 11.10
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta').
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054.