Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ak: Uusi sivu: '''Kaarlo (Kalle) Rouni''' (ent. Roos, s. 7. maaliskuuta 1898, Nokia – k. 21. lokakuuta 1962, Helsinki) oli suomalainen näytt... |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kaarlo (Kalle) Rouni''' (ent. Roos, |
'''Kaarlo (Kalle) Rouni''' (ent. Roos, [[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Nokia (kaupunki)|Nokia]] – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] näyttelijä ja teatterinjohtaja. |
||
Rouni näytteli [[Porin Teatteri]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Tampereen Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. |
Rouni näytteli [[Porin Teatteri]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Tampereen Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. |
||
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 |
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa [[Minä elän]] ([[1946]]). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa [[Erehtyneet sydämet]] ([[1944]]), [[Lakeuksien lukko]] ([[1951]]) ja [[Rovaniemen markkinoilla]] ([[1951]]). |
||
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan [[Rakkautensa uhri]] ([[1945]]). |
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan [[Rakkautensa uhri]] ([[1945]]). |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]]. |
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]]. |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät|Rouni, Kalle]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Teatterijohtajat|Rouni, Kalle]] |
||
Versio 23. joulukuuta 2007 kello 01.22
Kaarlo (Kalle) Rouni (ent. Roos, 7. maaliskuuta 1898 Nokia – 21. lokakuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.
Rouni näytteli Porin Teatterissa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi Tampereen Teatteriin. Rounin homoseksuaalisuuden ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli August Ahlqvist Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa Minä elän (1946). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa Erehtyneet sydämet (1944), Lakeuksien lukko (1951) ja Rovaniemen markkinoilla (1951).
Aikoinaan Rouni kuului myös Radioteatterin ja Helsingin Kansanteatterin henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, Martin Söderhjelmin kanssa tehdyn elokuvan Rakkautensa uhri (1945).
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt Se alkoi omenasta.