Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

 

'''Mieli–ruumis-ongelma''' tai '''psykofyysinen ongelma''' tarkoittaa [[mielenfilosofia]]ssa kysymystä siitä, kuinka [[aivot]] (aineellinen olio) voivat olla [[tietoisuus|tietoiset]] (mielen ilmiö).

 

 

 

Parhaiten tunnettu dualismin muotoilu on peräisin [[René Descartes]]ilta (ns. [[kartesiolainen dualismi]]). Hän katsoi, että mieli oli ei-ulottuvainen, ei-fyysinen substanssi.<ref name="De">{{Kirjaviite | Tekijä=Descartes, René | Nimeke=Discourse on Method and Meditations on First Philosophy | Julkaisija=Hacket Publishing Company | Vuosi=- | Tunniste=ISBN 0-87220-421-9}}</ref> Descartes oli ensimmäinen, joka liitti selvästi [[tietoisuus|tietoisuuden]] ja [[itsetajunta|itsetajunnan]] mieleen, ja erotti tämän aivoista, joka oli järjen keskus. Hän oli näin ensimmäinen, joka muotoili mieli–ruumis-ongelman siinä muodossa kuin se tunnetaan nykyisin.<ref name="De"/>

 

 

Pääargumentti dualismin puolesta on se, että se vaikuttaa vetoavan tavallisten filosofisesti kouluttautumattomien ihmisten terveeseen järkeen perustuvaan intuitioon. Jos kysytään, mitä mieli on, ihmiset yleensä samaistavat oman mielensä omaan [[minä (filosofia)|minäänsä]], [[persoonallisuus|persoonallisuuteensa]], [[sielu]]unsa tai muuhun vastaavaan. Ihmiset mitä todennäköisimmin kieltävät, että mieli olisi yksinkertaisesti sama kuin [[aivot]], tai toisin päin. He näkevät tällaisen ratkaisuvaihtoehdon liian [[mekanismi (filosofia)|mekanistisena]] tai vain käsittämättömänä.<ref name="Du"/> Suuri osa nykyaikaisista filosofeista pitää näitä samoin kuin monia muitakin intuitioita kuitenkin mitä todennäköisimmin harhaanjohtavina. Heidän mukaansa meidän tulisi käyttää kriittisiä kykyjämme sekä empiiristen tieteiden tutkimustuloksia näiden oletusten tutkimisessa ja sen selvittämisessä, onko niissä mitään perää.<ref name="Du"/>

Toinen merkittävä argumentti dualismin puolesta on se ajatus, että henkisellä ja fyysisellä vaikuttaa olevan hyvin erilaisia, tai kenties yhteensovittamattomia, [[ominaisuus|ominaisuuksia]].<ref name="Ja">Jackson, F. (1982) “Epiphenomenal Qualia.” Reprinted in Chalmers, David ed. :2002. ''Philosophy of Mind: Classical and Contemporary Readings''. Oxford University Press.</ref> Henkisillä tapahtumilla on tietynlainen subjektiivinen kvaliteetti, kun taas fysikaalisilla tapahtumilla ei ole. Mielenfilosofit kutsuvat henkisten tapahtumien subjektiivisia puolia nimellä [[kvalia]].<ref name="Ja"/> Kvalioiden palauttaminen mihinkään fysikaaliseen vaikuttaa vaikealta.<ref name="Nagel">{{Lehtiviite | Tekijä=Nagel, T. | Otsikko=What is it like to be a bat? | Julkaisu=Philosophical Review | Numero=83 | Sivut=435–456 | Vuosi=1974}}</ref>

 

[[Kuva:Dualism.png|380px|thumb|Kolme dualismin muotoa: [[interaktionismi]], [[epifenomenalismi]] ja [[psykofyysinen parallelismi]]. Nuolet osoittavat kausaalisten vaikutusten suuntaa. Kuvasta puuttuvat [[okkasionalismi]] ja [[ominaisuusdualismi]].]]

 

Descartesin argumentti riippuu siitä esioletuksesta, että hänen mielessään olevat ”kirkkaat ja selkeät” ajatukset ovat välttämättä tosia. Monet nykyaikaiset filosofit asettavat tämän epäilyksenalaiseksi.<ref name="CE">Dennett D., (1991), ''Consciousness Explained'', Boston: Little, Brown & Company </ref><ref name="SS"> Stich, S., (1983), ''From Folk Psychology to Cognitive Science''. Cambridge, MA: MIT Press (Bradford)</ref><ref>Ryle, G., 1949, The Concept of Mind, New York: Barnes and Noble</ref> Esimerkiksi [[Joseph Agassi]] on katsonut, että 1900-luvun alkupuolelta lähtien tehdyt tieteelliset löydöt ovat kumonneet sen ajatuksen, että ihmisellä olisi etuoikeutettu pääty omiin ajatuksiinsa. Jo [[Sigmund Freud]] osoitti, että psykologisesti koulutettu havainnoija kykeni ymmärtämään henkilön alitajuisia motivaatioita paremmin kuin henkilö itse. [[Pierre Duhem]] on osoittanut, että tieteenfilosofi voi tuntea henkilön käyttämät menetelmät paremmin kuin henkilö itse, kun taas [[Bronislaw Malinowski]] on osoittanut, että antropologi voi tuntea henkilön tavat ja tottumukset paremmin kuin henkilö itse. Malinowskin mukaan myös nykyaikaisen psykologian kokeet, joissa henkilölle aiheutetaan näköaistimuksia olemattomista esineistä, johtavat Descartesin argumentin hylkäämiseen, koska niiden perusteella tieteilijät voivat kuvata henkilön havaintoaistimukset paremmin kuin henkilö itse.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Agassi, J. | Nimeke=La Scienza in Divenire | Julkaisija=Armando | Julkaisupaikka=Rome | Vuosi=1997}}</ref>

 

 

[[Psykofyysinen parallelismi]] tai lyhyesti parallelismi on näkemys, jonka mukaan mielellä ja ruumiilla on erillinen ontologinen asema, eivätkä ne vaikuta toisiinsa kausaalisesti. Sen sijaat ne toimivat rinnakkaisilla poluilla samaan tahtiin ja ainoastaan näyttävät vaikuttavan toisiinsa.<ref name="DuSEP">{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/fall2003/entries/dualism/ | Nimeke=Dualism | Tekijä=Robinson, Howard | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Fall 2003 Edition) | Julkaisija=Center for the Study of Language and Information, Stanford University | Viitattu=18. joulukuuta 2007}}</ref> Tätä näkemystä kannatti erityisesti [[Gottfried Leibniz]]. Vaikka Leibniz olikin ontologinen monisti joka uskoi, että oli olemassa vain yhdentyyppisiä substansseja ([[monadi|monadeja]]) ja että kaikki oli palautettavissa niihin, hän kuitenkin katsoi, että ”henkisen” ja ”fysikaalisen” välillä oli merkittävä ero, mitä tuli [[kausaliteetti|kausaatioon]]. Hän katsoi, että Jumala oli järjestänyt asiat ennalta niin, että mielet ja ruumiit olisivat harmoniassa toistensa kanssa. Tätä kutsutaan [[ennalta-asetettu harmonia|ennalta-asetetuksi harmoniaksi]].<ref>Leibniz, Gottfried Wilhelm: ''Monadologia'', 1714.</ref>

[[Ominaisuusdualismi]]n mukaan henkiset ominaisuudet kehittyvät [[emergenssi|emergentisti]], kun aine organisoidaan tietyllä tavalla. Ominaisuusdualismi on itse asiassa eräs emergentin materialismin muoto, ja siksi se käsitellään myöhempänä (katso: [[#Emergentti materialismi|emergentti materialismi]]).

 

 

 

Toinen monismin muoto, [[idealismi (ontologinen)|idealismi]], katsoo, että ainoa olemassa oleva substanssi on laatuaan henkinen. Vaikka puhdas idealismi, kuten esimerkiksi [[George Berkeley]]n [[subjektiivinen idealismi]], on harvinainen nykyaikaisessa länsimaisessa filosofiassa, jotkut filosofit, kuten [[William Seager]], ovat kannattaneet sen hienostuneempaa muotoa, [[panpsykismi]]ä. Sen mukaan henkiset kokemukset ja ominaisuudet ovat fysikaalisten kokemusten ja ominaisuuksien perustana.<ref>Chalmers, D: ''The Conscious Mind: In Search of a Fundamental Theory'' (1996). Oxford University Press. hardcover: ISBN 0-19-511789-1, paperback: ISBN 0-19-510553-2</ref>

Eräs mahdollisuus olisi hyväksyä sellaisen perussubstanssin olemassaolo, joka ei olisi sen enempää fysikaalinen kuin henkinenkään. Henkinen ja fysikaalinen olisivat tällöin tämän neutraalin substanssin ominaisuuksia. Tällaisen näkemyksen omaksui [[Baruch Spinoza]],<ref name="Spin">Spinoza, Baruch: ''[[Tractatus Theologico-Politicus]]'', 1670.</ref> ja sitä popularisoi 1800-luvulla [[Ernst Mach]].<ref> Mach, E. (1886): ''Die Analyse der Empfindungen und das Verhältnis des Physischen zum Psychischen.'' Fifth edition translated as ''The Analysis of Sensations and the Relation of Physical to the Psychical'', New York: Dover. 1959 </ref> Tämä niin kutsuttu [[neutraali monismi]] muistuttaa ominaisuusdualismia.

 

 

 

{{Pääartikkeli|[[Behaviorismi]]}}

Filosofista behaviorismia kannatti muun muassa [[Ludwig Wittgenstein]]. Se menetti suosionsa 1900-luvun loppupuolella [[kognitivismi]]n nousun myötä.<ref name="Kim1">Kim, Jaegwon: "Mind, Problems in the Philosophy of", teoksessa {{OCP}}</ref> Kognitivistit hylkäsivät behaviorismin useiden ilmeisten ongelmien vuoksi. Behaviorismi on esimerkiksi intuition vastaista nimittäessään myös jonkun tuntemaa päänsärkyä käyttäytymiseksi.

 

[[Kuva:Anomalous_Monism.png|thumb|right|250px|Klassinen [[identiteettiteoria]] ja [[anomaalinen monismi]] vertailussa. Identiteettiteoriassa jokainen yhden henkisen [[tyyppi ja token|tyypin tokenin]] instantiaatio vastaa (nuolten osoittamasti) yhden fysikaalisen tyypin fysikaalista tokenia. Anomaalisessa monismissa token–token -vastaavuudet voivat olla tyyppi–tyyppi -vastaavuuksien ulkopuolella. Tuloksena on token-identiteetti.]]

{{Pääartikkeli|[[Identiteettiteoria]]}}

Tästä huolimatta kaikkia identiteettiteorioita ei välttämättä tarvitse hylätä. [[Token-identiteettiteoria|Token-identiteettiteorioiden]] mukaan sen tosiseikan, että tietty aivotila yhdistyy vain yhteen henkilön henkiseen tilaan, ei tarvitse merkitä sitä, että henkisten tilojen tyyppien ja aivotilojen tyyppien välillä pitäisi olla absoluuttinen vastaavuus. [[Tyyppi ja token|Tyyppi–token]] -erottelua voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä: sana ”kissa” sisältää neljää tyyppiä olevia kirjaimia (''k'', ''i'', ''s'', ''a'') ja viisi kirjaintokenia (esiintymää), kun kirjaimella ''s'' on kaksi tokenia. Token-identiteettiteoriassa ajatus on, että ainoastaan henkisten ilmiöiden partikulaariset tokenit eli esiintymät ovat identtisiä fysikaalisten tapahtumien partikulaaristen esiintymien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Smart, J. J. C. | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/sum2002/entries/malebranche | Nimeke=Identity Theory | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Summer 2002 Edition) | Viitattu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Anomaalinen monismi ja useimmat muut ei-reduktiivisen fysikalismin muodot ovat token-identiteettiteorioita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Davidson, D.| Nimeke=Subjective, Intersubjective, Objective | Julkaisija=Oxford University Press | Julkaisupaikka=Oxford | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 88-7078-832-6}}</ref> Näistä ongelmista huolimatta tyyppi-identiteettiteoria on herättänyt edelleen kiinnostusta, ennen kaikkea [[Jaegwon Kim]]in vaikutuksen ansiosta.<ref name="Smart"/>

 

 

{{Pääartikkeli|[[Funktionalismi (filosofia)|Funktionalismi]]}}

Nämä kaikki funktionalismin eri muodot jakavat sen ajatuksen, että henkisiä tiloja luonnehtivat niiden kausaaliset suhteet muihin henkisiin tiloihin sekä aistien antamaan ”syötteeseen” ja käyttäytymisenä ilmenevään ”tulosteeseen”. Funktionalismi abstrahoi näin henkisten tilojen fysikaaliseen toteutustavan pois kuvaamalla sen ei-henkisinä funktionaalisina ominaisuuksina. Esimerkiksi [[munuainen|munuaista]] kuvaa tieteellisessä mielessä sen rooli veren suodattajana ja tietynlaisen kemiallisen tasapainon ylläpitäjänä. Tästä näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, onko munuainen oikeasti tehty orgaanisesta aineksesta, muovisista nanoputkista vai silikonilastuista: munuaisen määrittelee munuaisena sen rooli suhteessa muihin elimiin.<ref name="Block"/>

 

 

Kaikkien ei-reduktiivisten fysikalistien jakama perusajatus on ajatus [[supervenienssi]]stä. Sen mukaan henkiset tilat supervenioivat fysikaalisia tiloja, mutta niitä ei voida palauttaa niihin. Supervenienssi kuvaa näin funktionaalisen riippuvuuden: henkisissä tiloissa ei voi tapahtua muutosta ilman jotain muutosta fysikaalisissa tiloissa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Stanton, W. L. | Otsikko=Supervenience and Psychological Law in Anomalous Monism | Julkaisu=Pacific Philosophical Quarterly | Numero=64 | Vuosi=1983 | Sivut=72-79}}</ref>

 

 

{{Pääartikkeli|[[Anomaalinen monismi]]}}

Monet filosofit seuraavat kaksi oletusta mielen ja ruumiin suhteesta todeksi: 1) fysikalismi on totta ja henkisten tilojen tulee olla fysikaalisia tiloja, mutta 2) kaikki reduktionistiset ratkaisuehdotukset ovat epätyydyttäviä: henkisiä tiloja ei voi redusoida käyttäytymiseen, aivojen tiloihin tai funktionaalisiin tiloihin.<ref name="Stol"/> Herää siis kysymys, voiko olla olemassa ei-reduktiivista fysikalistista ratkaisua. [[Donald Davidson (filosofi)|Donald Davidson]]in [[anomaalinen monismi]]<ref name="Davidson">{{Kirjaviite | Tekijä=Davidson, Donald | Nimeke=Essays on Actions and Events | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1980 | Tunniste=ISBN 0-19-924627-0}}</ref> on eräs yritys muotoilla tällainen fysikalismi.

 

 

{{Pääartikkeli|[[Emergentti materialismi]]}}

Sometimes emergentist use the example of water having a new property when Hydrogen H and Oxygen O combine to form H20 (water). In this example there "emerges" a new property of a transparent liquid that would not have been predicted by understanding hydrogen and oxygen as a gas, but physicists would claim that they could predict outcome of these two elements combining so it may not be the best of examples. But such is to be a similar case with physical properties of the brain giving rise to a mental state. Emergentists try to solve the notorious mind-body gap this way. One problem for emergentism is the idea "causal closure" in the world that does not allow for a mind-to-body causation. <ref>Jaegwon Kim, Philosophy of Mind, Westview Press; 2 edition (July 8, 2005) ISBN-10: 0813342694</ref>

-->

 

{{Pääartikkeli|[[Eliminatiivinen materialismi]]}}

 

Eliminativistit, kuten [[Patricia Churchland|Patricia]] ja [[Paul Churchland]], katsovat, että vaikka arkipsykologia tulkitsee kognition toimivan lauseita käsittelemällä, [[neuroverkot|neuroverkkoteoriat]] ja [[konnektionismi]] osoittautuvat täsmällisemmiksi esityksiksi siitä, kuinka aivot toimivat.<ref name="Pat">{{Kirjaviite | Tekijä=Churchland, Patricia | Nimeke=Neurophilosophy: Toward a Unified Science of the Mind-Brain | Julkaisija=MIT Press | Vuosi=1986 | Tunniste=ISBN 0-262-03116-7}}</ref> Churchlandit viittaavat usein muiden suosittujen mutta historian saatossa virheellisiksi osoitettujen teorioiden ja ontologioiden kohtaloon. Esimerkiksi ptolemaiolainen tähtitiede palveli planeettojen liikkeiden selittämisessä ja myös karkeassa ennustamisessa vuosisatoja, mutta lopulta tämä malli hylättiin ja kopernikaaninen malli korvasi sen. Churchlandien mukaan sama eliminointi odottaa käsitystä, jonka mukaan mieli olisi lauseiden käsittelijä ja ajattelu ja käyttäytyminen lauseiden kaltaisten tilojen nimeltä ”propositionaaliset asenteet” käsittelyn tulosta.<ref name="Paul">{{Lehtiviite | Tekijä=Churchland, Paul | Otsikko=Eliminative Materialism and the Propositional Attitudes | Julkaisu=Journal of Philosophy | Vuosi=1981 | Sivut=67–90}}</ref><ref name="Pat"/>

 

 

{{Pääartikkeli|[[Panpsykismi]]}}

 

== Naturalismi ja sen ongelmat ==

 

 

Intentionality is the capacity of mental states to be directed towards (''about'') or be in relation with something in the external world.<ref name="Searleint" /> This property of mental states entails that they have [[mental content|contents]] and [[semantics|semantic referents]] and can therefore be assigned truth values. When one tries to reduce these states to natural processes there arises a problem: natural processes are not true or false, they simply happen.<ref>{{cite book | author=Fodor, Jerry | title=Psychosemantics. The problem of meaning in the philosophy of mind | publisher=MIT Press | location=Cambridge | year=1993 | id=ISBN 0-262-06106-6 }}</ref> It would not make any sense to say that a natural process is true or false. But mental ideas or judgments are true or false, so how then can mental states (ideas or judgments) be natural processes? The possibility of assigning semantic value to ideas must mean that such ideas are about facts. Thus, for example, the idea that [[Herodotus]] was a historian refers to Herodotus and to the fact that he was an historian. If the fact is true, then the idea is true; otherwise, it is false. But where does this relation come from? In the brain, there are only electrochemical processes and these seem not to have anything to do with Herodotus.<ref name="Int" />

== Kielifilosofinen kritiikki mieli–ruumis-ongelmaa kohtaan ==

 

 

== Viitteet ==

 

== Lähteet ==

 

* Niiniluoto, Ilkka (1990): ''Maailma, minä ja kulttuuri. Emergentin materialismin näkökulma.'' Otava, Helsinki. ISBN 951-1-11070-5

* Velmans, Max (2000): ''Understanding Consciousness.'' Routledge, London. ISBN 0-415-18655-2