Ero sivun ”Etäisyyden mittaus” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
4 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
p
geodesia kai kuitenkin suomeksi pienellä g:llä
p (w)
p (geodesia kai kuitenkin suomeksi pienellä g:llä)
'''Etäisyyden mittausta''' voidaan [[Geodesiageodesia]]ssa suorittaa kolmella erilaisella päämenetelmällä, jotka ovat mekaaninen, optinen ja elektroninen etäisyydenmittaus.
 
==Mekaaninen etäisyydenmittaus==
 
Ensimmäinen näistä menetelmistä on mekaaninen etäisyydenmittaus, jossa mekaaninen kappale, mitta, määrittää kohteen etäisyyden. Mekaanisista etäisyydenmittausvälineistä vanhin ja teknisesti yksinkertaisin on [[mittanauha]]. Ne kuitenkin erotellaan käyttötarkoituksen mukaan tarkkamittausnauhoihin ja muihin pituudenmittausvälineisiin, joista voisi mainita taskumittanauhat (2-102–10 m) ja mittalangat, joita pidetään kaikista tarkimpina mittausvälineinä, koska [[tuuli]] painaa niitä kaikista vähiten ja ne on tehty niin, että [[lämpötila]]muutokset eivät juuri vaikuta niihin.
 
Mekaanisessa etäisyydenmittauksessa saatetaan myös tarvita erilaisia apuvälineitä, kuten linjaseipäitä, joiden avulla viitoitetaan mitattava linja. Mittatikkujen avulla sen sijaan mitattu pituus merkitään maastoon, kun puolestaan [[luotilanka]] tai [[hiusristikko|hiusristikolla]] varustettu puupaalu asetetaan mitattavalle linjalle, jolloin lukemat luetaan joko luotilangoilta tai hiusristikoilta. Normaalin 1<sup>o</sup> C-jaoituksellisen [[lämpömittari]]n avulla puolestaan voidaan huomioida lämpötilakorjauksen tarve. Jännitysmittari tai 10 kg:n punnuksilla toimiva paino ovat nauhan jännittämistä varten, kun puolestaan nauhojen päiden ollessa eri korkeuksilla käytetään kaltevuuskorjausta ja kyseisen kaltevuuden mittaamiseen käytetään kaltevuusmittaria.
 
Mitattaessa etäisyyttä mekaanisesti tulee seuraavat huomioida mittausta suoritettaessa:
57 411

muokkausta

Navigointivalikko