Constantine Samuel Rafinesque

Constantine Samuel Rafinesque tai Constantine Samuel Rafinesque-Schmaltz, kuten hänet Euroopassa tunnettiin (22. lokakuuta 1783 Istanbul–18. syyskuuta 1840 Philadelphia) oli ranskalainen monitieteilijä, muun muassa kasvi- ja lintutieteilijä.

Rafinesque syntyi Galatassa, Konstantinopolin esikaupungissa. Hänen isänsä F.G. Rafinesque oli ranskalainen kauppias Marseillesista ja äitinsä saksalainen M. Schmaltz, joka oli syntynyt Konstantinopolissa. Constantine vietti nuoruutensa Marseillesissa ja opiskeli pääasiassa omin päin. 12-vuotiaana hän oli oppinut kasvitieteellistä latinaa ja aloittanut kasvien keräämisen herbaarioon.

1802 hän matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän tutustui useimpiin nuoren valtion harvoista botanisteista. 1805 hän palasi Eurooppaan ja asettui Palermoon, Sisiliaan, jossa hän menestyi niin hyvin kaupankäynnillä, että saattoi jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja ryhtyä täysipäiväiseksi luonnontutkijaksi. Jonkin aikaa hän työskenteli Yhdysvaltain konsulin sihteerinä. Sisiliassa hän tutki kasveja ja kaloja, nimeten useita uusia lajeja. 1815 kuoli hänen poikansa, joka oli nimetty Carolus Linnaeuksen mukaan, ja hän muutti takaisin Yhdysvaltoihin. Hän menetti kaikki kirjansa (50 laatikollista) ja kokoelmansa (mukaan lukien yli 60 000 simpukkaa (shells) Maltalla rekisteröidyn laivansa Unionin upotessa 2. marraskuuta 1815 Connecticutin rannikolla.

New Yorkissa hänestä tuli uudelleen perustetun Luonnonhistoriallisen lyseon (Lyceum of Natural History) perustajajäsen. Vuoteen 1818 mennessä hän oli kerännyt ja nimennyt yli 250 uutta kasvi- ja eläinlajia.

1819 hänestä tuli Transylvanian yliopiston kasvitieteen professori Lexingtonissa Kentuckyssa. Hän antoi yksityisiä oppitunteja myös ranskaksi ja italiaksi. 1817 hänen kirjansa Florula Ludoviciana herätti runsaasti kritiikkiä kasvitieteilijäkollegoissa. Hänen tutkimuksiaan arvosteltiin epämääräisiksi. Keväällä 1826 hän jätti yliopiston riitaannuttuaan rehtori Horace Holleyn kanssa.

Rafinesque muutti Philadelphiaan, missä hän luennoi ja jatkoi julkaisutoimintaa, enimmäkseen omilla rahoillaan. Hänen kirjastaan Medical Flora, a Manual of the Medical Botany of the United States of North America (1828-1830) tuli hänen taloudellisesti paras työnsä. Herbarium Rafinesquianumissa hän kuvaili lukuisia uusia kasvilajeja. Hän kiinnostui myös Lewisin ja Clarkin retkestä. Heidän kanssaan hän antoi tieteellisen nimen preeriakoiralle (Cynomys ludovicianus), valkojalkahiirelle (Peromyscus leucopus) ja muulipeuralle (Odocoileus hemionus).

Vuosina 1836–1838 julkaisemissaan teoksissa hän ehdotti satoja uusia kasvisukuja ja tuhansia uusia kasvilajeja. Valtaosaa näistä nimistä ei kuitenkaan hyväksytty tieteellisissä piireissä.

Rafinesquen teoriat olivat evoluutioteorian valmistelua. Hänen on väitetty kehittäneen evoluutioteorian ennen Charles Darwinia mutta hänellä ei ollut aavistustakaan luonnonvalinnasta ja hänen käsityksensä geologisista ajanjaksoista oli aivan liian suppea.

1836 hän julkaisi 2-osaisen teoksen American Nations, oman käännöksen Walam Olumista, lenapekansan (myös delaware) luomiskertomuksen. Tämä kertomus on myöhemmin osoitettu huijaukseksi eikä se selvästikään ole aito intiaanidokumentti.

Hänen merkittävin saavutuksensa Pohjois-Amerikan esihistorian selvittämisessä oli hänen tutkimuksensa muinaisjäännöksistä, joita hän suoritti erityisesti Ohion laaksossa, ja jotka hän ensin leimasi Amerikan muinaismonumenteiksi. Hän luetteloi yli 500 arkeologista paikkaa, joista suuri osa on sen jälkeen tuhoutunut. Hän ei koskaan suorittanut kaivauksia, vaan tarkkojen muistiinpanojen, piirrosten ja kirjallisten kuvausten avulla dokumentoi paikat, joilla hän kävi. Vain muutamia hänen kuvailuistaan julkaistiin mutta kaikki hänen 148 kohdettaan Kentuckyssa sisältyivät myös Squierin ja Davisin tästä osavaltiosta tekemään kuuluisaan selvitykseen Ancient Monuments of the Mississippi Valley (1848).

Rafinesque oli myös kielitieteilijä. Hän osoitti, että Haitissa muinoin puhuttu kieli oli Taino, termi, jonka muut tutkijat myöhemmin laajensivat tarkoittamaan Karibian etnisyyttä. Vaikka hän erehtyikin luulleessan, että muinainen mayakieli oli aakkosellinen, hän oli kuitenkin luultavasti ensimmäinen, joka vaati, että paras tapa tulkita kirjoitettua kieltä oli opiskella modernia mayakieltä.

Rafinesque kuoli vatsasyöpään. Hänen ystävänsä hautasivat hänet Philadelphiaan Ronaldsonin hautausmaalle. Hänen huomattavat kokoelmansa myytiin rihkamana tai hävitettiin. Maaliskuussa 1924 hänen jäänteensä tuotiin Transylvanian yliopistolle lepäämään holviin alle paaden, johon oli kirjoitettu Honor to whom honor is overdue.

Rafinesquen tieteelliset ansiot arvostetaan nykyisin entistä korkeammalle. Hän oli yltiöinnokas mutta havainnoissaan tarkka, ja häntä ajoi kiihkeä vimma nimetä kaikki, minkä hän kohtasi luonnossa.

Pääteokset

• Caratteri di Alcuni Nuovi Generi e Nuove Specie di Animali e Piante della Sicilia, Palermo 1810
• Specchio delle Scienze, Palermo 1814
• Précis des Découvertes et Travaux Somiologiques, Palermo 1814
• Principes Fondamentaux de Somiologie, Palermo 1814
• Analyse de la Nature, Palermo 1815
• Florula Ludoviciana, New York 1817
• Ichthyologia Ohiensis, Lexington 1820
• Ancient History, or Annals of Kentucky, Frankfort 1824
• Neogenyton, Lexington 1825
• Medical Flora, a Manual of the Medical Botany of the United States of North America (2 osaa), Philadelphia 1828, 1830
• Atlantic Journal and Friend of Knowledge, Philadelphia 1832-1833
• Herbarium Rafinesquianum, Philadelphia 1833
• A Life of Travels, Philadelphia 1836 On line (pdf)
• Flora Telluriana (4 osaa), Philadelphia 1836
• The American Nations (2 osaa), Philadelphia 1836
• New Flora and Botany of North America (4 osaa), Philadelphia 1836-1838
• Genius and Spirit of the Hebrew Bible, Philadelphia 1838
• Alsographia Americana, Philadelphia 1838
• Sylva Telluriana, Philadelphia 1838
• Autikon Botanikon, Philadelphia 1840
• The Good Book (Amenities of Nature), Philadelphia 1840