Ero sivun ”Charles Lindbergh” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Jpk (keskustelu | muokkaukset) p kv |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 25: | Rivi 25: | ||
==Toinen maailmansota== |
==Toinen maailmansota== |
||
[[Eurooppa|Euroopassa]] tapahtuneen [[ |
[[Eurooppa|Euroopassa]] tapahtuneen [[totalitarismi]]n nousun aikana Lindbergh vietti jonkin aikaa [[Saksa]]ssa, jossa hän ihaili [[Luftwaffe|Saksan ilmavoimia]]. Vuonna [[1938]] [[Hermann Göring]] tarjosi hänelle saksalaista [[kunniamerkki]]ä, ja Lindberghin suostumus aiheutti vastalauseita [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], missä kritisoitiin Lindberghin väitettyä myönteisyyttä [[kansallissosialismi]]lle. Lindbergh oli itse nähnyt tehtävänään olleen tietojen hankinta Euroopassa tapahtuneista teknologian edistysaskelista, ja erityisesti varoittaa Yhdysvaltoja Saksan ilmavoimien kasvusta. |
||
Sodan uhan leijuessa Euroopan yllä, Lindbergh kannatti puheissaan Yhdysvaltojen [[isolationismi|eristäytymispolitiikkaa]]. [[23. tammikuuta]] [[1941]] Lindbergh antoi lausunnon [[Yhdysvaltain kongressi]]ssa ja suositteli, että Yhdysvallat neuvottelisi [[Adolf Hitler]]in kanssa puolueettomuussopimuksen. Hän erosi ilmavoimien (United States Army Air Corps) palveluksesta |
Sodan uhan leijuessa Euroopan yllä, Lindbergh kannatti puheissaan Yhdysvaltojen [[isolationismi|eristäytymispolitiikkaa]]. [[23. tammikuuta]] [[1941]] Lindbergh antoi lausunnon [[Yhdysvaltain kongressi]]ssa ja suositteli, että Yhdysvallat neuvottelisi [[Adolf Hitler]]in kanssa puolueettomuussopimuksen. Hän erosi ilmavoimien (United States Army Air Corps) palveluksesta näkökantaansa kohdistuneen kritiikin takia. |
||
Vuonna [[1941]] tapahtuneen [[Pearl Harbor]]in hyökkäyksen jälkeen hän kuitenkin otti osaa sotaponnistuksiin palvelemalla siviilikonsulttina ilmailuyrityksiä ja hallitusta, sekä lentämällä noin 50 taistelulentoa (edelleen siviilinä) vuonna [[1944]] [[Tyyni valtameri|Tyynellä valtamerellä]]. |
Vuonna [[1941]] tapahtuneen [[Pearl Harbor]]in hyökkäyksen jälkeen hän kuitenkin otti osaa sotaponnistuksiin palvelemalla siviilikonsulttina ilmailuyrityksiä ja hallitusta, sekä lentämällä noin 50 taistelulentoa (edelleen siviilinä) vuonna [[1944]] [[Tyyni valtameri|Tyynellä valtamerellä]]. |
||
| Rivi 43: | Rivi 43: | ||
tai muuttaisin merten taa" (If I take the wings of the morning, and dwell in the uttermost parts of the sea) -- CAL''. |
tai muuttaisin merten taa" (If I take the wings of the morning, and dwell in the uttermost parts of the sea) -- CAL''. |
||
Lindberghin muistoksi on nimetty Lindbergh Terminal [[Minneapolis|Minneapoliksen]] [[Saint Paul]]in kansainvälisellä lentokentällä sekä [[San Diego]]n |
Lindberghin muistoksi on nimetty Lindbergh Terminal [[Minneapolis|Minneapoliksen]] [[Saint Paul]]in kansainvälisellä lentokentällä sekä [[San Diego]]n [[kansainvälinen lentokenttä]]. |
||
==Lähteitä== |
==Lähteitä== |
||
Versio 6. elokuuta 2004 kello 00.36
Charles Augustus Lindbergh II (4. helmikuuta 1902 - 26. elokuuta 1974) oli amerikkalainen ilmailun alkuaikojen lentäjä, joka on kuuluisa ensimmäisestä välilaskuttomasta Atlantin ylittävästä yksinlennosta.
Charles Lindbergh ja Spirit of St. Louis
Lindbergh syntyi Detroitissa Michiganissa ruotsalaiseen siirtolaisperheeseen. Hän kasvoi Little Fallsissa Minnesotassa. Isä Charles Augustus Lindbergh (vanhempi) oli lakimies ja myöhemmin Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, joka vastusti Yhdysvaltain liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan. Äiti oli kemianopettaja.
Lindbergh osoitti jo varhain kiinnostusta koneisiin. Vuonna 1922 hän lopetti koneinsinöörin koulutuksen ja aloitti lentäjän ja mekaanikon koulutuksen Nebraska Aircraftissa, osti oman lentokoneen (Curtiss JN4 "Jennyn") ja ryhtyi taitolentäjäksi. Vuonna 1924 hän aloitti sotilaslentäjän opinnot Yhdysvaltain ilmavoimissa. Valmistuttuaan kurssinsa parhaana hän työskenteli siviilipuolella postilentäjänä St. Louisin reitillä 1920-luvulla.
Ensimmäinen lento Atlantin yli
20. toukokuuta 1927 kello 7.52 aamulla Lindbergh nousi Rooseveltin lentokentältä Long Islandilta New Yorkissa maailman ensimmäiselle välilaskuttomalle Atlantin valtameren ylittävälle yksinlennolle ja laskeutui Le Bourgetin lentokentälle Pariisiissa kello 10.22 seuraavana iltapäivänä. Lentokoneena hänellä oli yksimoottorinen Spirit of St. Louis jonka Ryan Airlines oli rakentanut San Diegossa Kaliforniassa hänen vaatimuksiaan noudattaen. Lento kesti 33,5 tuntia.
Tämä saavutus teki hänestä kansainvälisesti kuuluisan ja voitti hänelle 25 000 dollarin palkinnon (Orteig Prize). 13. kesäkuuta 1927 hänen kunniakseen järjestettiin paraati New Yorkissa. [1] Hänen julkinen asemansa teki hänestä ilmailun puolestapuhujan koko hänen loppuelämäkseen. Hän työskenteli lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä johtokunnissa ja komiteoissa, mukaanlukien Yhdysvaltain kansallinen neuvoa-antava ilmailukomitea (National Advisory Committee for Aeronautics). 21. maaliskuuta 1928 hänelle myönnettiin Medal of Honor -mitali Atlantin ylilennostaan.
Lindbergh saavutuksia ilmailun alalla ovat napareittien tutkiminen ja kartoitus, korkealla lentämisen tekniikoiden kehittäminen sekä lentomatkan pidentäminen polttoainekulutusta vähentämällä. Nykyaikainen mannertenvälinen lentomatkustus perustuu näihin kehitysaskeliin.
Avioliitto ja kidnappaus
Vuonna 1929 Lindbergh meni naimisiin kirjailija Anne Morrow Lindberghin kanssa. Charles opetti hänet lentämään ja he tutkivat ja kartoittivat yhdessä ilmareittejä. Heillä oli kuusi lasta: Charles Augustus III (1930), Jon (1932), Land (1937), Anne (1940), Scott (1942) ja Reeve (1945).
Vuonna 1932 herätti suurta huomiota heidän 20-kuukautta vanhan lapsensa Charles Augustuksen kidnappaus ja murha. Lapsi siepattiin 1. maaliskuuta 1932 kotoaan. Hänet löydettiin kuolleena 12. toukokuuta 1932 Hopewellistä New Jerseyssä vain muutaman kilometrin päässä Lindberghien kotoa kymmenen viikkoa kestäneen maanlaajuisen etsinnän ja kaappaajien kanssa suoritettujen lunnasvaatimusneuvottelujen jälkeen. Yli kolmen vuoden päästä mediasirkus alkoi jälleen, kun murhasta syytetyn Bruno Hauptmannin oikeudenkäynti alkoi. Lindberghit muuttivat joulukuussa 1935 Eurooppaan sillä he olivat jo väsyneitä julkisuuteen ja surivat edelleen poikaansa. Koko ajan syyttömyyttään vakuuttanut Hauptmann tuomittiin murhasta ja teloitettiin 3. huhtikuuta 1936. Katso lisätietoja artikkelista Lindberghin pojan kidnappaus.
Toinen maailmansota
Euroopassa tapahtuneen totalitarismin nousun aikana Lindbergh vietti jonkin aikaa Saksassa, jossa hän ihaili Saksan ilmavoimia. Vuonna 1938 Hermann Göring tarjosi hänelle saksalaista kunniamerkkiä, ja Lindberghin suostumus aiheutti vastalauseita Yhdysvalloissa, missä kritisoitiin Lindberghin väitettyä myönteisyyttä kansallissosialismille. Lindbergh oli itse nähnyt tehtävänään olleen tietojen hankinta Euroopassa tapahtuneista teknologian edistysaskelista, ja erityisesti varoittaa Yhdysvaltoja Saksan ilmavoimien kasvusta.
Sodan uhan leijuessa Euroopan yllä, Lindbergh kannatti puheissaan Yhdysvaltojen eristäytymispolitiikkaa. 23. tammikuuta 1941 Lindbergh antoi lausunnon Yhdysvaltain kongressissa ja suositteli, että Yhdysvallat neuvottelisi Adolf Hitlerin kanssa puolueettomuussopimuksen. Hän erosi ilmavoimien (United States Army Air Corps) palveluksesta näkökantaansa kohdistuneen kritiikin takia.
Vuonna 1941 tapahtuneen Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen hän kuitenkin otti osaa sotaponnistuksiin palvelemalla siviilikonsulttina ilmailuyrityksiä ja hallitusta, sekä lentämällä noin 50 taistelulentoa (edelleen siviilinä) vuonna 1944 Tyynellä valtamerellä.
Myöhempi elämä
Toisen maailmansodan jälkeen hän vietti hiljaista elämää Connecticutissa ja konsultoi sekä Yhdysvaltain ilmavoimien johtoa että Pan American World Airways -lentoyhtiötä.
Hänen vuonna 1953 ilmestynyt kirjansa The Spirit of St. Louis, mikä kertoo hänen Atlantin yksinlennostaan, voitti vuonna 1954 Pulitzer-palkinnon. Dwight D. Eisenhower rehabilitoi hänet täysin palauttamalla hänen ilmavoimien asemansa ja nimittämällä hänet prikaatinkenraaliksi (brigadier general) vuonna 1954. 1960-luvulla hänestä tuli luonnonsuojelun puolestapuhuja ja hän puhui valaidensuojelun puolesta ja vastusti yliäänennopeudella lentäviä kuljetuskoneita.
Marraskuussa 2003 paljastettiin [2] että DNA-testit olivat osoittaneet, että Lindbergh oli siittänyt kolme Saksassa vuosina 1958 — 1967 syntynyttä lasta, joita hän ei ollut tunnustanut omakseen. Heidän äitinsä oli Brigitte Hesshaimer, 24 vuotta Lindberghiä nuorempi müncheniläinen hatuntekijä, jonka suhde Lindberghiin alkoi vuonna 1957 ja jatkui Lindberghin kuolemaan (1974) asti. Lapset olivat Dyrk (1958), Astrid, ja David (1967). Lasten vanhemmat pystyivät pitämään suhteensa täysin salassa. Lapsetkaan eivät tietäneet kuka heidän isänsä oli, vaikka he tapasivat häntä hänen satunnaisilla vierailuillaan. Tytär Astrid luki myöhemmin Lindberghiä käsittelevän lehtiartikkelin ja löysi valokuvia sekä yli sata Lindberghin hänen äidilleen kirjoittamaa kirjettä. Hän sai asian selville vuonna 2003, kaksi vuotta Birgitte Hesshaimerin kuoleman jälkeen — hän kuoli 74-vuotiaana vuonna 2001.
Charles Lindbergh vietti viimeiset vuotensa Havaijin Maui-saarella, missä hän kuoli syöpään 26. elokuuta 1974. Hänet haudattiin Palapala Ho'omau kirkon hautausmaalle. Muistokirjoitus siteeraa psalmia 139:9 seuraavasti: Charles A. Lindbergh Syntynyt: Michigan 1902. Kuollut: Maui, 1974. "Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa" (If I take the wings of the morning, and dwell in the uttermost parts of the sea) -- CAL.
Lindberghin muistoksi on nimetty Lindbergh Terminal Minneapoliksen Saint Paulin kansainvälisellä lentokentällä sekä San Diegon kansainvälinen lentokenttä.
Lähteitä
- Gerd Kröncke: "Der Amerikaner und die Hutmacherin", Süddeutsche Zeitung, August 2, 2003 (saksaksi).