Thorstein Veblen

Thorstein Bunde Veblen (alkuperäinen etunimi Torsten, s. 30. heinäkuuta, 1857 - k. 3. lokakuuta, 1929) oli norjalais-yhdysvaltalainen sosiologi ja taloustieteilijä, joka kuului institutionaalisen taloutieteen perustajiin. Veblen tunnetaan yhdysvallan talouden kriitikkona. Hänen tunnetuin teoksensa on Theory of the Leisure Class (1899, suom. Joutilas Luokka, 2002).

Teoria joutilasluokasta

Veblenin mukaan taloudellinen elämä ei ole utiliteetin vaan esihistoriallisilta ajoilta periytyvien sosiaalisten taipumusten ajamaa toimintaa. Hän teorisoi oman aikana Yhdysvalloista ottamien esimerkkien avulla, että tämän päivän yhteiskunnasta suuri osa on mukaelmaa varhaisesta heimoelämästä.

Veblenin mukaan ihmiset alkoivat heimoelämän alussa omaksua tietynlaiset työnjaot. Korkeammat statusryhmät saivat monopolin sotaan ja metsästykseen kun taas maanviljely ja ruoanlaitto nähtiin alempiarvoisina töinä.

Hän väitti, että tämä liittyi heimojen välisiin valloitussotiin, joissa valloittajat antoivat palvelusmaisena koetut ja työintensiiviset tehtävät alistetuille kansoille, kun taas tekivät itse väkivaltaiset työt. Sillä ei ollut merkitystä, että alempiarvoiset tehtävät olivat paljon tärkeämpiä yhteiskunnan pyörittämisen kannalta.

Veblen kutsuu johtavaa luokkaa joutilasluokaksi. Hänen mukaansa tämä luokka teki jotain heimon hyvinvointia ylläpitävää työtä, mutta lähinnä symbolisessa mielessä. Esimerkiksi metsästys tuotti kyllä ruokaa, mutta oli tärkeydessä hyvin toissijaista verrattuna maanviljelyyn tai karjaeläinten hoitoon sekä näitä vähemmän vaivalloista. Lisäksi sotilaat, joita tarvittiin vain heimosotien aikana, säilyttivät joutilasluokan asemansa, vaikka he olisivat yhtä hyvin voineet osallistua palvelusmaisena pidettyyn työhön.

Joutilasluokka säilytti asemansa sekä suoralla että epäsuoralla pakottamisella. He esimerkiksi pitivät "kunnian" sodankäynnistä itsellään ja estivät alaluokkia omistamasta aseita ja opettelemasta taistelemaan. Yläluokka myös vahvisti alaluokan riippuvuutta itsensä olemassaolosta muiden heimojen uhkan ansiosta sekä myöhemmin uskontojen muodostuessa kuvitteellisten jumalten pelon avulla (Veblen laskee myös uskonnolliset johtajat joutilasluokkaan).

Veblenin väittämä oli, ettei yhteiskunta koskaan pääse ohi tästä vaiheesta, vaan tämä tilanne vain saa historian kuluessa erilaisia muotoja ja ilmaisutapoja. Esimerkiksi keskiajalla vain aatelisto metsästi ja soti. Samoin nykyaikana fyysisempää työtä tekevät saavat yleensä vähemmän palkkaa kuin valkokaulustyöläiset.

Veblen esitteli kirjassaan nykyään yleiset käsitteet, tietoinen kulutus ja tietoinen vapaa-aika. Hän määritteli tietoisen kulutuksen rahan- ja/tai resurssien tuhlauksena, jossa ihmisillä oli tarkoitus osoittaa heidän statuksensa olevan korkeampi kuin muiden. Yksi esimerkki tästä ovat hopeiset ruokailuvälineet, joita käytetään siitä huolimatta, että halvemmat ruokailuvälineet maksavat vähemmän ja toimivat yhtä hyvin tai joskus paremmin. Edelleen puhutaan Veblenin hyödykkeestä, kun viitataan tuotteisiin, joiden hinta nousee kysynnän kasvaessa. Tietoinen joutilaisuus taas viittaa siihen, kun ihmiset tuhlaavat aikaansa antaakseen itselleen korkeamman statuksen. Esimerkiksi ollakseen "gentleman", miehen täytyy opiskella filosofiaa ja korkeampaa taidetta, joilla ei ole sinänsä taloudellista arvoa.

Siinä missä valtavirran taloustiede näkee ihmisen "rationaalisena" ja "hyötyä" tavoittelevana, Veblen näkee ihmisen täysin irrationaalisena olentona, joka toimii oman sosiaalisen statuksensa kohottamiseksi välittämättä omasta onnellisuudestaan.

Hän käytti termiä "jäljitteleminen" kuvaamaan näitä toimintoja. Esmierkiksi ihmiset yrittävät matkia viiteryhmänsä itseään kunnioitetumpia jäseniä kohottaakseen omaa statustaan.

Esimerkki nykyajan elämästä ovat tietyt brändit ja kaupat, joita pidetään korkealuokkaisempina kuin muita, ja ihmiset käyvät tällaisissa kaupoissa ja ostavat tällaisia tuotteita, vaikkei heillä olisi varaa siihen, ja vaikka halvempia vaihtoehtoja olisi saatavilla.

Jatkaen tätä ajatuskulkua, Veblen myös väitti liikemisten olevan vain joutilasluokan viimeisin ilmaisumuoto. Hän oli sitä mieltä, että liikemiehet eivät tuota hyödykkeitä ja palveluita, vaan ainoastaan liikuttelevat niitä ympäriinsä ja saavat samalla voittoa. Hän kirjoitti, ettei moderni liikemies eroa heimoajan barbaarista sikäli, että hän käyttää taitavuutta ja kilpailussa auttavia kykyjä saadakseen rahaa muilta ja sitten elää saamansa saaliin turvin tuottamatta asioita itse. Veblen mainitsee muutamia teoriansa ilmauksia modernissa yhteiskunnassa

• Naisen alistaminen. Naisia käytetään kuten sotapalkintoja barbaarien aikaan. Kotivaimo on miehen onnistumisen merkki. Estämällä työskentelyn kodin ulkopuolella mies osoittaa statustaan vaimonsa tietoisen joutilaisuuden kautta sekä käyttää rahaansa vaimoon tietoisen kuluttamisen kautta.
• Jalkapallon tapaiset urheilut voivat olla hyödyllisiä yhteisölle (esimerkiksi niihin liittyvän kuntoilun kautta), mutta positiiviset vaikutukset ovat pelkkä sivuvaikutus. Urheilun todellinen suosio liittyy siihen, miten niiden avulla voi harjoittaa tietoista joutilaisuutta.
• Uskonto on kollektiivinen tietoisen kulutuksen ja tietoisen joutilaisuuden ilmaus. Kirkko on itsessään vain rakennustilan tuhlausta, ja papisto on ryhmä, jolle maksetaan siitä, että he tekevät jotain täysin hyödytöntä.
• Erilaiset maneerit ja etiketit ovat tietoiseen joutilaisuuteen liittyviä käytäntöjä ilman käytännönarvoa

Veblenistä itsestään on sanottu, ettei hän piitannut niin yllä kritisoimistaan asioista.