Ero sivun ”Suomen Talousseura” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 7: Rivi 7:


===Toiminnan tavoitteet===
===Toiminnan tavoitteet===
Talousseuran tarkoituksena oli heti sen perustamisesta lähtien: "''levittää hyödyllisiä tietoja taloudesta ja varsinkin elähyttää rahvasta suurempaan toimeen ja ahkeruuteen''"<ref>Iso tietosanakirja. Osa 12. Otava, Helsinki 1937.</ref>


==Ruotsin vallan aika==
==Ruotsin vallan aika==

Versio 19. marraskuuta 2007 kello 16.52

Suomen Talousseura (ruots. Finska Hushållningssällskapet) on vuonna 1797 perustettu yhdistys, joka on nauttinut eräänlaista puolivirallisen neuvonta- ja tukiorganisaation statusta kautta vuosikymmenten.

Seuran perustaminen

Seura perustettiin Turussa 1. marraskuuta vuonna 1797 ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Kuninkaallinen Suomalainen Huoneenhallituksen Seura ja sen kotipaikka oli Turku. Autonomian aikana Seuran virallinen nimi oli Keisarillinen Suomen Talousseura ja sen kotipaikkana säilyi Turku kuten itsenäistymisen jälkeenkin.

Perustajajäseniä olivat yliopiston henkiläkuntaan, papistoon, upseeristoon, kauppaiaisiin, tehtailijoihin ja hallinnon ja oikeulaitokseen virkamiehiin kuuluvia henkilöitä. Heidän joukossan oli myös kaksi talonpoikaa.

Toiminnan tavoitteet

Talousseuran tarkoituksena oli heti sen perustamisesta lähtien: "levittää hyödyllisiä tietoja taloudesta ja varsinkin elähyttää rahvasta suurempaan toimeen ja ahkeruuteen"[1]

Ruotsin vallan aika

Autonomian aika

Suomen Talousseuran merkitys kasvoi autonomian ajan alussa, sillä suurin osa hallituksena toimivan hallituskonseljin jäsenistä oli myös seuran jäseniä. Hallitus käytti hyväkseen seuran asiantuntemusta, tilasi siltä selvityksiä ja myönsi niitä varten määrärahoja. Seuran käytännön toiminnasta vastasi Carl Christian Böcker, joka toimi seuran sihteerinä vuosina 18131833. Seuran tavoitteita olivat muun muassa perunan-, hampun- ja pellavanviljelyn sekä lampaankasvatuksen kehittäminen ja lisääminen sekä maataloustuotteiden jalostuksen kehittäminen. Se toteutti myös laajan isorokkorokotuskampanjan.

Böckerin aikana seuralle kehitettiin kirjeenvaihtajaverkosto. Seura julkaisi runsaasti taloudellisia ja käytännöllisiä kysymyksiä käsitteleviä kirjasia, kirjoituksia ja kiertokirjeitä. Böcker ryhtyi myös keräämään laajaa Suomea koskevaa tilastoaineistoa. Tähän työhön saatiin valtion avustusta. Työ eteni hitaasti eikä Böcker saanut toimitetuksi keräämäänsä arvokasta aineistoa julkaisukuntoon.[2]

Seuran tiivis yhteys hallituksen ja seuran välillä katkesi, kun senaatti siirtyi Helsinkiin vuonna 1819. Seuran toiminta aktivoitui vasta 1830-luvulla, kun Lars Gabriel von Haartmanin aloitteesta ryhdyttiin valmistelemaan maatalousoppilaitoksen perustamista. Suomen Talousseura perusti opiston Mustialaan valtionavun turvin vuonna 1840.[3]

Viljelyneuvonta

Talousseuran tavoitteena oli edistää perunan viljelyä ja käyttöä nauriiseen tottuneen väestön keskuudessa. Tähän se pyrki muun muassa jakamalla ilmaisia siemenperunoita maaseutuväestölle. Käytännön valitustyötä hoiti seuran varsin kattava asiamiesverkosto, johon kuului muun muassa pappeja. Perunavalistus oli tuloksekasta, ja vuonna 1821 seura totesi vuosikertomuksessaan, että "perunaa viljellään kaikkialla Lappia ja muutamia siihen rajoittuvia pitäjiä lukuun ottamatta". Tämän jälkeen perunavalistusta tarvittiin vain Viipurin läänissä.[4]

Vaatetuskasvien eli pellavan ja hampun viljelyn edistämiseksi keisari myönsi seuralle vuotuisen määrärahan. Seura hankki ulkomailta siemeniä ja jakoi niitä verkostonsa kautta. Pellavanviljely lisääntyikin. Kaskisten lähelle perustettiin oppilaitos pellavan viljelyn ja käytön edistämiseksi. Tämä J. W. Bladhin perustama opisto koulutti vuosina 1818–1825 kaikkiaan 38 henkilöä opettajiksi. Turkuun perustettiin kehruu- ja kutomakoulu.[5]

Rokotusvalistus

Isorokkoon kuoli Suomessa vuosittain parituhatta henkeä eli noin kolme prosenttia väestöstä. Talousseura ryhtyi 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vastustamaan tautia vastikään keksityllä menetelmällä, rokottamalla. Väestö suhtautui epäluuloisesti uuteen lääkintätapaan. Rokottajien intoa lisättiin maksamalla palkkio jokaisesta rokotuksesta. Palkkioiden perusteella voidaan arvioida, että ennen Suomen sotaa rokotettiin vuosittain noin 6000 ihmistä. Vuonna 1813 rokotuspalkkioita maksettiin yli 12 000 rokotuksesta, seuraavana vuonna peräti 28 892 rokotuksesta. Vuoden 1821 vuosikertomuksessa seura voi todeta, että jo yli 220 000 kansalaista oli saanut rokotuksen. Rokotuskampanja näkyi myös alentuneena isorokkokuolleisuutena.[6]

Karjanhoidon opastus

Alueellinen toiminta

Itsenäisyyden aika

Lähteet

  • Liakka, Niilo: Böcker, Kaarle Kristian. Kansallinen elämäkerrasto 1. Porvoo: WSOY, 1927.
  • Juva, Mikko: Suomen kansan historia 4. Otava, 1966.

Viitteet

  1. Iso tietosanakirja. Osa 12. Otava, Helsinki 1937.
  2. Liakka 1927, s. 350–351.
  3. Juva 1966, s. 159–160
  4. Juva 1966, s. 156
  5. Juva 1966, s. 156–157
  6. Juva 1966, s. 158–159

Aiheesta muualla

Tämä järjestöön, yhdistykseen tai ei-kaupalliseen organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.