Nikama

Nikama

Nikamien järjestäytyminen selkärangassa ihmisellä.

Nikama (lat. vertebra) on renkaanmuotoinen moniulokkeinen luu, joista selkäranka muodostuu. Nikaman solmu (lat. corpus vertebrae) on sen paksu ja tukeva osa, johon nikaman kaari (arcus vertebrae) ulokkeineen selänpuolella liittyy. Solmu kantaa suurimman osan nikaman kuormasta ja se muodostuu ytimestä sekä sitä ympäröivästä syykehästä. Kaudaalislta puolelta solmu on kovera, kun taas kraniaaliselta puoleltaan se on kupera. Nikaman kaareen ulokkeina voi olla dorsaalisia okahaarakkeita (processus spinosus) ja lateraalisia poikkihaarakkeita (processus transversus).

Kaulanikamat

Kaulanikamia (vertebrae cervicales) on lähes kaikilla eläinlajeilla 7 kappaletta. Poikkeuksena on kana, jolla kaulanikamia on 14. Ensimmäistä kaulanikamaa kutsutaan atlakseksi eli kannattajanikamaksi ja toista kaulanikamaa kutsutaan axikseksi eli kiertäjänikamaksi. Atlas niveltyy kallon takaraivoluuhun, jossa on pyöreä niska-aukko. Sen kummallakin puolella on kannattajanikamaan niveltyvä nivelnasta. Atlaksen ja takaraivoluun välistä puuttuu nikamavälilevy kuten myös atlaksen ja axiksen väliltä. Seitsemän kaulanikamaa ovat alempana olevia pienempiä ja huomattavasti paljon liikkuvampia: päätähän voi kääntää useaan asentoon nikamien liikkuvuuden avulla. Lisäksi ne kannattelevat vain kallon painoa, eli niiden ei tarvitse olla kovin isokokoisia ja jänteiden avulla niihin kiinnittyy lihaksia, esim. epäkäslihas. Kaulanikamien runko pienenee kaudaalisesti ja okahaarakkeet kasvavat kaudaalisesti. Tästä poikkeuksena on hevonen, jolla on okahaarake vain seitsemännessä kaulanikamassa. Seitsemäs kaulanikama eroaa kaikilla eläinlajeilla muista kaulanikamista siten, että se muodostaa ainoana kiinnityspinnan kylkiluun kanssa. Lisäksi seitsemännen kaulanikaman okahaarake on suurempi ja sivuhaarake puolestaan pienempi kuin muilla kaulanikamilla.

Rintanikamat

Rintanikamien (vertebrae thoracicae) lukumäärä vastaa kaikilla eläinlajeilla kylkiluiden lukumäärää ja jokaiseen rintanikamaan niveltyy kaksi kylkiluuta. Rintanikamissa on voimakkaat okahaarakkeet, jotka toimivat pitkien selkälihasten kiinnityspintana. Rintanikamien okahaarakkeiden korkein kohta on säkä. Terve selkäranka on loivan S-kirjaimen muotoinen, ja rintanikamat sijaitsevat sen keskiosassa. Niiden välissä sijaitsee nikamavälilevyt, jotka antavat selkärangalle liikkuvuuden. Päivän mittaan nämä välilevyt painuvat kasaan tehden ihmisestä lyhyemmän. Yön aikana ne pullistuvat alkuperäiseen kokoonsa. Välilevyt toimivat nikamien välissä iskunvaimentimina. Niihin kohdistuva paine vaihtelee kehoon kohdistuvan painovoiman, asennon muutosten ja levon mukaan.

Lannenikamat

Lannenikamissa (vertebrae lumbales) on voimakkaat poikkihaarakkeet, joiden tarkoituksena on suojata selänpuolelta vatsaonteloa sekä toimia pitkien selkälihasten kiinnityspintana.

Ristinikamat

Ristinikamissa (vertebrae sacrales) ei ole erotettavissa erillisiä oka-, poikki- ja nivelhaarakkeita vaan ne ovat kasvaneet yhteen muodostaen ristiluun. Myös ristinikamien väliset kalkkeutuneet välilevyt ovat mukana muodostamassa ristiluuta. Ristiluu on muodoltaan lihansyöjillä neliömäinen ja muilla eläinlajeilla se on kolmionmuotoinen. Ristiluu kiinnittyy siipiensä avulla lonkkaluuta muodostavaan suoliluuhun.

Häntänikamat

Häntänikamat (vertebrae caudales) muodostavat eläinten hännän. Ihmisellä häntänikamat ovat fuusioituneet ja muodostavat häntäluun (os coccygis).

	Kaulanikamat	Rintanikamat	Lannenikamat	Ristinikamat	Häntänikamat
Ihminen	7	12	5	5	4
Hevonen	7	18	6	5	15-20
Nauta	7	13	6	5	18-20
Sika	7	14-15	6	4	20-23
Koira	7	13	7	3	20-23
Kana	14	7	14		6
Lammas	7	13	6-7	4	16-18
Vuohi	7	13	7	4	12