Hugo Standertskjöld

Hugo Robert tandertskjöld (22. syyskuuta 1844 Janakkala - 9. toukokuuta 1931 Helsinki) oli eversti, asetehtailija, teollisuusmies, suurlahjoittaja ja Aulangon rakennuttaja.

Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheen vesana Janakkalassa sijaitsevaan Vanantaan kartanoon. Nuorena, eli 20 vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri ja melko nopeasti (1866) hänen komennettiin Tulan kivääritehtääseen Venäjälle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli tavallaan jo suvussa, sillä hänen setänsä Carl August Standertskjöld toimi sekä Izhevskin että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.

Ludvig Nobelin suosituksesta hän siirtyi 1872 Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti venäläis-turkkilaisen sodan aika, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokarasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaassa toteutettiin huomattavia tuotannon parannuksia ja investointeja. Hän jopa myi Suomen vakinaiselle armeijalle sen tarvitsemat kivaarit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hänkin suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet maamme päätöksentekijöihin. Izhevskin kivääreillä sodittiin vielä kansalaissodassa sekä Talvi- ja jatkosodissakin.

Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien investointien rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä Suomen Pankin, että Nobel-yhtymän myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle.

Vähitellen eversti Standertskjöld kuitenkin lopettin taloudellisen toimintansa Venäjällä ja siirsi suuren omaisuutensa Suomeen. kaupunkiasunnokseen hän rakennutti yksityispalatsin Pohjoi-Esplanadi 3:een, talossa sijaitsee nykyisin maamme Korkein oikeus. Vuonna 1883 hän oli ostanut Hämeenlinnasta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen Aulanko.

Suomeen palattuaan Standertskjöld osti Kaukaan tehtaat läheltä Lappeenrantaa ja muutti sen selluloosaa tuottavaksi suuryritykseksi, joka on osa nykyistä UPM-konsernia. Lisäksi hän investoi ostamalal valtavat metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi. Näille metsämailleen hän yritti saada myös pienviljelijäväestöä, joille hän tarjosi edullisia asettumisehtoja.

Poikamiehenä elellyt eversti oli myös avokatinen lahjoittaja. usein hänen lahjoituksensa suuntautuivat lähelle hänen amamttiaan. eräs lahjoitusten saaja oli Suomen kadettikoulu Haminassa. Koulun lakkauttamisen jälkeen lahjoitusvarat jaettiin nuorille, joiden oli ollut pakko vaihtaa elämänuraansa koulun lakkauttamisen tähden.

Toinen suuri lahjoitus meni sisällisodan valkoiselle armeijalle, sen kaatuneiden omaisille ja jälkeläisille. Myös sotaan osallistuneet saksalaiset ja ruuotsalaiset sotilaat saivat häneltä merkittävät avustussummat. Muita kohteita olivat mm. Suomen Lääkäriseura ja Ruotsalaisen Kirjallisuuden Seura.