Ero sivun ”Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:
SKYP sai ensimmäisissä käymissään [[Eduskuntavaalit 1975|eduskuntavaaleissa 1975]] yhden kansanedustajan, mutta jäi tämän jälkeen ilman. SKYP:n ainoa kansanedustaja [[Matti Asunmaa]] loikkasi [[Suomen Keskusta|Keskustapuolueeseen]] 1977.
SKYP sai ensimmäisissä käymissään [[Eduskuntavaalit 1975|eduskuntavaaleissa 1975]] yhden kansanedustajan, mutta jäi tämän jälkeen ilman. SKYP:n ainoa kansanedustaja [[Matti Asunmaa]] loikkasi [[Suomen Keskusta|Keskustapuolueeseen]] 1977.


Vuonna 1977 SKYP:n puheenjohtajaksi valittiin [[Tampereen yliopisto]]n tilastotieteen professori [[Eino Haikala]], joka sai lisäksi kunnian olla SKYP:n presidenttiehdokkaana 1978. SKYP osallistui itsenäisesti myös [[Suomen presidentinvaali 1982|presidentinvaaleihin 1982]]. Marraskuussa 1982 puolueen nimeksi vaihdettiin '''Kansalaisvallan Liitto''' (KVL). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin puoluerekisteristä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.<ref>Partier som införts och avförts ur partiregister (Justitieministeriet 22.8.2005). [http://www.vaalit.fi/uploads/bp2vimif.pdf linkki]</ref> Viimeinen SKYP:n puheenjohtaja oli valtiotieteen maisteri Anssi Keski-Vähälä.
Vuonna 1977 SKYP:n puheenjohtajaksi valittiin [[Tampereen yliopisto]]n tilastotieteen professori [[Eino Haikala]], joka sai lisäksi kunnian olla SKYP:n presidenttiehdokkaana 1978. SKYP osallistui itsenäisesti myös [[Suomen presidentinvaali 1982|presidentinvaaleihin 1982]]. Marraskuussa 1982 puolueen nimeksi vaihdettiin '''Kansalaisvallan Liitto''' (KVL). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin puoluerekisteristä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.<ref>Partier som införts och avförts ur partiregister (Justitieministeriet 22.8.2005). [http://www.vaalit.fi/uploads/bp2vimif.pdf linkki]</ref> Viimeinen SKYP:n puheenjohtaja oli valtiotieteen maisteri [[Anssi Keski-Vähälä]].


SKYP julkaisi vuodesta 1972 äänenkannattajanaan lehteä ''Yhtenäisyys'', jota edelsi edellisvuoden ilmestynyt ''Ovet auki''.
SKYP julkaisi vuodesta 1972 äänenkannattajanaan lehteä ''Yhtenäisyys'', jota edelsi edellisvuoden ilmestynyt ''Ovet auki''.

Versio 17. lokakuuta 2007 kello 12.44

Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue (SKYP) oli puolue, jonka perusti vuonna 1972 Suomen Maaseudun Puolueesta (SMP) erotettu oppositio. SMP:n eduskuntaryhmän hajoaminen oli poikkeuksellinen tapaus eduskunnan historiassa, sillä ryhmää vaihtoi enemmistö eduskuntaryhmästä.

SMP:n eduskuntaryhmä hajosi 8. syyskuuta 1972, kun 12 edustajaa poistui eduskuntaryhmän kokouksesta Veikko Vennamon ilmoitettua Mauno Kurpan ja Heikki Kainulaisen erotetuksi puoluehallituksen päätöksellä eduskuntaryhmästä sekä Lauri Linnan ja Artturi Niemelän pidätetyksi ryhmän työskentelystä määräajaksi. Uusi eduskuntaryhmä järjestäytyi eduskunnan istuntosalissa omaksi ryhmäkseen 24. lokakuuta 1972. Syksyn aikana Vennamo erotutti nämä henkilöt puolueesta joko puoluehallituksen päätöksellä tai erottamalla sen puolueosaston, johon kyseiset henkilöt kuuluivat. Kun tämä menettely ei onnistunut Artturi Niemelän kohdalla, hän erotti koko Lapin piirin puolueesta. Eduskunnassa hyväksyttiin 28. joulukuuta 1972 puoluetukea koskeva muutos mahdollisti toiseen eduskuntaryhmään siirtyneiden kansanedustajien puoluetuen saamisen, mikäli siirtyjiä on yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Myöhemmin vuoden 1973 alussa vielä kansanedustaja Arvo Sainio siirtyi SMP:stä 6. joulukuuta 1972 perustettuun SKYP:hyn, kun puolueen jäsenet auttoivat hänet irti velkakahleistaan Veikko Vennamoon. Vennamo kutsui entisiä tovereitaan "seteliselkärankaisiksi" väittäen heidän jättäneen puolueen sen tähden, että he saisivat puoluetuen itselleen.

ETYK-prosessin varmistamiseksi Urho Kekkonen ei halunnut käydä vuoden 1974 presidentinvaalia, vaan edellytti, että hänet valitaan presidentiksi eduskunnan perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävällä poikkeuslailla. Vennamo vastusti poikkeuslakia ja määräsi myös muut SMP:n kansanedustajat äänestämään sitä vastaan. 13 SKYP:n kansanedustajaa asettui tukemaan poikkeuslakia. He eivät tahtoneet estää Kekkosen presidenttikauden jatkamista etenkään, koska muitakaan presidenttiehdokkaita ei Vennamoa lukuun ottamatta ollut. Poikkeuslaki tarvitsee 5/6 kannatuksen, joten SKYP oli keskeinen tekijä lain hyväksymisessä.

SKYP sai ensimmäisissä käymissään eduskuntavaaleissa 1975 yhden kansanedustajan, mutta jäi tämän jälkeen ilman. SKYP:n ainoa kansanedustaja Matti Asunmaa loikkasi Keskustapuolueeseen 1977.

Vuonna 1977 SKYP:n puheenjohtajaksi valittiin Tampereen yliopiston tilastotieteen professori Eino Haikala, joka sai lisäksi kunnian olla SKYP:n presidenttiehdokkaana 1978. SKYP osallistui itsenäisesti myös presidentinvaaleihin 1982. Marraskuussa 1982 puolueen nimeksi vaihdettiin Kansalaisvallan Liitto (KVL). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin puoluerekisteristä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.[1] Viimeinen SKYP:n puheenjohtaja oli valtiotieteen maisteri Anssi Keski-Vähälä.

SKYP julkaisi vuodesta 1972 äänenkannattajanaan lehteä Yhtenäisyys, jota edelsi edellisvuoden ilmestynyt Ovet auki.

ks. SKYP:n kansanedustajat

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit
Vuosi Paikat Äänet Osuus
1975 1 45 402 1,65%
1979 0 9 316 0,32%
1983 0 2 335 0,08%
    Kunnallisvaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet Osuus
1976 58 12 816 0,5%
1980 12 3 265 0,1%

Presidentinvaalit

Vuosi Ehdokas Valitsijamiehiä Kannatus
1978 Eino Haikala -- 18 543 0,8 %
1982 ei nimettyä ehdokasta -- 994 0,0 %

Lähteet

  • Lauri Linna: Vennamon panttivangit. 1998. Ylivieska. KL-Paino. (muutokset 16.8.2006)
  • Eduskunnan pöytäkirjat: IV/73 sivu 4767, 29.5.1973 ja IV/73 sivu 4771.
  1. Partier som införts och avförts ur partiregister (Justitieministeriet 22.8.2005). linkki