Super 35

Super 35 on eräs elokuvafilmiformaatti. Se käyttää tavallista 35-millimetrin elokuvafilmiä, mutta siinä myös esityskopion ääniraidalle varattu filmialue valotetaan, jolloin kuva-ala laajenee. Formaatti otettiin käyttöön 1980-luvun alussa, ja sen tekniikka perustuu 1950-luvulla hetken käytössä olleeseen Superscope-formaattiin.

Super 35-filmissä käytetään yleensä joko neljä tai kolme perforaatiota yhtä kuvaruutua kohtaan. Valotettava kuvaruutu on neljää perforaatiota käytettäessä 24,89 millimetriä leveä ja 18,66 millimetriä korkea, siinä missä standardissa 35-millimetrin elokuvafilmissä kuvaruudun leveys on 21,95 millimetriä ja korkeus 16,00 millimetriä, johon verrattuna Super 35 -filmin kuva-ala on 32 prosenttia suurempi. Vain kolmea perforaatiota käytettäessä säästetään 25 prosenttia filmiä ja saavutetaan välittömästi laajakuvasuhde: siinä missä 4-perforaatioisen Super 35:n kuvasuhde on 1:1,33, kolmea perforaatiota käyttävä filmi saa kuvasuhteeksi 1:1,78. Monesti kuva rajataan jälkimmäistä vaihtoehtoa käytettäessä suhteeseen 1:2,35.

Super 35 -formaatin käyttöarvoa vähentävä ominaisuus on kuitenkin se, että negatiivista ei voi tehdä suoraan 35-millisiä esityskopioita, koska niihin pitää liittää ääniraita, joiden alue filmillä on jo Super 35 -negatiivin käytössä. Tämän takia Super 35 -formaatissa kuvatut elokuvat yleensä siirretään digitaaliseen muotoon leikkausta varten, tai vaihtoehtoisesti negatiivin kuva pienennetään optisesti (engl. reduction printing) leikkausta ja välikopiota varten. Super 35 -positiivikopion projektoiminen on puolestaan joko hankalaa tai jopa mahdotonta, koska formaatille ei ole olemassa projektoria. 4-perforaatioisen Super 35 -filmin projektoiminen on mahdollista normaalilla 35-millisellä projektorilla, mutta osa kuvasta leikkaantuu pois. 3-perforaatioista filmiä ei puolestaan voi projektoida laisinkaan.