Teollisuusveturi

Teollisuusveturi on teollisuuslaitosten käyttöön varta vasten suunniteltu tai vakiomallista muunnettu veturi.

Entinen Jämsänkosken tehtaiden saksalaisveturi Haapamäellä

Yleisimmät erot vakiokalustoon verrattuna

Tyypillisimmät erot ovat linja- ja järjestelyvetureihin nähden koneiston painopisteen siirto voimaan eikä nopeuteen, halkaisijaltaan pienemmät pyörät ja raskaiden junarunkojen siirtelyssä tarvittavat lisäpainot.

Tyyppiyksilöitä

Tyypillisiä muunnettuja teollisuusvetureita ovat Karhulan-Sunilan Rautatien ja UPM-Kymmene Oyj:n omistamat, Dv12 – veturin alustalle ja korille rakennetut Move 90 – veturit joissa on alkuperäisen V16-moottorin tilalla V12, alun perin halkaisijaltaan 40 mm pienemmät pyörät ja noin 15 tonnin lisäpainot, tai Seikun saha Oy:n nykyinen veturi, VR:n Tve4 – ratakuorma-autosta muunnettu Move250B (Valmet 201/1982, 0-4-0dh).

UPM-Kymmene Oyj:n Move 90 -veturi tallissaan Kuusankosken asemalla

Sittemmin UPM-Kymmene Oyj:n Move 90 – veturin pyörät on vaihdettu Dv12 -veturin vakiopyöriin koska pienemmästä pyöräkoosta laskettu hyöty vetovoimassa jäi ratkaisevasti vähemmäksi kuin erikoispyörien hinta.

Jostain syystä Move 90 -veturia ei rakennettu muita kuin nämä kaksi edellä mainittua kappaletta. UPM-Kymmenen veturi on teollisuusveturien tapaan keltamusta, Karhulan - Sunilan Rautatien kappale on VR:n vakioväreissä eli punakeltainen.

Menestystarinoita

Varta vasten teollisuuskäyttöön suunniteltuja ovat mm. Valmetin Move 66 ja 67 (molemmat 0-6-0 dh) sekä Lokomon C 600 (0-6-0 dh); niiden pitkä elonkaari on ollut todellinen menestystarina.

Uuden sukupolven tulokas

Odotukset olivat syystä korkealla, kun Tampereella valmistui uuden sukupolven teollisuusveturi, Trans Tech Oy:n N-veturi (1990, 0-4-4-0 ds), jonka erikoisuutena on oma käyttömoottori joka pyörälle, kaarteen mukaan ohjautuvat pyöräkerrat, radio-ohjaus, sähköjarru ja luistonestojärjestelmä sekä Dr16-veturin kanssa samantyyppinen Selma-tietokoneohjauslogiikka.

Monet N-veturin komponenteista ovat vaihtokelpoisia Dr16:n eli M -veturin kanssa.

N-veturia tehtiin vain yksi kappale jonka lunasti Kaukas Oy. Veturi saapui omin konein Lauritsalaan 5.4.1991, mutta se osoittautui nopeasti hyvin häiriöherkäksi ja kaiken huipuksi alitehoiseksi, joten marraskuussa 1995 se poistettiin toistaiseksi liikenteestä.

Kokeilu epäonnistuu

Veturin korvaajaksi ostettiin UPM-Kymmene Oyj:ltä kesällä 1996 Move 66 (Valmet 6610/1973, 0-6-0dh). N -veturi siirrettiin Tampereelle Nekalan ratapihalle ulkosäilytykseen ja sitä uhkasi jo romutustuomio, mutta sen siirtoa Suomen Rautatiemuseon kirjoihin esitettiin viime hetkellä.

Uusi elämä uudessa muodossa

Vaikka museointihanke ei onnistunut, se toi riittävästi julkisuutta: rautateiden rakentamiseen ja kunnossapitoon erikoistunut Maansiirto Veli Hyyryläinen Oy kiinnostui veturista ja neuvottelujen jälkeen osti sen työveturikseen alkuvuodesta 2005. Veturi peruskunnostettiin Pajakulma Oy:n konepajassa ja se oli hetken aikaa nimikkeellä Dv13. Käytännön syistä sen luokitus vaihdettiinkin veturista työkoneeksi, uudeksi tunnukseksi tuli Ttm1, ja se sai sarjanumeron 91101. Marras-joulukuussa 2006 veturiin asennettiin Kouvolassa sepeliaurat.

Valmistajan teettämä alkuperäinen noin puolen metrin pituinen N-veturin pienoismalli lahjoitettiin vuonna 2001 Tampereen Museolle.

Sisarmallin hiljainen loppu

N-veturin alun perin varsin surkea kohtalo - epäonnistuneet koeajot ja vuosien makaaminen ennen työkoneeksi muuttamista - lienee syy siihen, että sen sukulaismalli, hydrodynaamisella voimansiirrolla varustettu Saalasti Oy:n Otso 8 (0-4-4-0 dh, ei luistonestoa eikä sähköjarrua) jäi koekappaleeksi, joka on tehtaalla varastoituna – ellei ole kaikessa hiljaisuudessa purettu.

Lähteet

• Resiina-lehdet
• Eljas Pölhö: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996 = Finnish motive power 1.1.1996
• UPM-Kymmene Oy:n kuljetuspäällikön kertoma toukokuussa 2002 olleella ratapenkkaretkellä
• Trans Tech Oy:n entisen myyntijohtajan kertoma N-veturin synnystä ja vaiheista

Aiheesta muualla

• Lisätietoa N-veturista Veturitallissa