Ero sivun ”Eila Pennanen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p typo |
p typo |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' ([[8. helmikuuta]] [[1916]], [[Tampere]] – [[23. tammikuuta]] [[1994]]), [[kirjailija]], kriitikko, [[essee|esseisti]], suomentaja. |
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' ([[8. helmikuuta]] [[1916]], [[Tampere]] – [[23. tammikuuta]] [[1994]]), [[kirjailija]], kriitikko, [[essee|esseisti]], suomentaja. |
||
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi [[ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[1936]], valmistui [[filosofia]]n [[kandidaatti|kandidaatiksi]] [[Helsingin yliopisto]]sta [[1940]] ja suoritti [[kirjasto]]tutkinnon [[1947]]. Pennanen oli naimisissa |
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi [[ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[1936]], valmistui [[filosofia]]n [[kandidaatti|kandidaatiksi]] [[Helsingin yliopisto]]sta [[1940]] ja suoritti [[kirjasto]]tutkinnon [[1947]]. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa [[1945]]–[[1953]]. Avioliitosta syntyivät lapset Ale ([[1945]]) ja Hanno (1947). Pennanen solmi [[1961]] [[avioliitto|avioliiton]] [[toimittaja]], suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia. |
||
Pennanen osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Karjala]]ssa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset [[1940-luku|1940-luvun]] kirjat saivat [[1950-luku|1950-luvulla]] jatkokseen historiallisen suurromaanin ''[[Pyhä Birgitta]]'', joka kertoo [[Ruotsi|ruotsalaisen]] [[1300-luku|1300-luvulla]] eläneen [[pyhimys|pyhimyksen]] ja näkyjennäkijän elämäntarinan. [[1960-luku|1960-luvulla]] Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm. serkkunsa, kirjailija [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi [[Tampere]]-trilogian, johon kuuluvat teokset ''Himmun rakkaudet'', ''Koreuden tähden'' ja ''Ruusuköynnös''. |
Pennanen osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Karjala]]ssa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset [[1940-luku|1940-luvun]] kirjat saivat [[1950-luku|1950-luvulla]] jatkokseen historiallisen suurromaanin ''[[Pyhä Birgitta]]'', joka kertoo [[Ruotsi|ruotsalaisen]] [[1300-luku|1300-luvulla]] eläneen [[pyhimys|pyhimyksen]] ja näkyjennäkijän elämäntarinan. [[1960-luku|1960-luvulla]] Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm. serkkunsa, kirjailija [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi [[Tampere]]-trilogian, johon kuuluvat teokset ''Himmun rakkaudet'', ''Koreuden tähden'' ja ''Ruusuköynnös''. |
||
Versio 24. syyskuuta 2007 kello 18.17
Säde Eila Talvikki Pennanen (8. helmikuuta 1916, Tampere – 23. tammikuuta 1994), kirjailija, kriitikko, esseisti, suomentaja.
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945) ja Hanno (1947). Pennanen solmi 1961 avioliiton toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.
Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm. serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet, Koreuden tähden ja Ruusuköynnös.
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.
Teoksia
- Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, 1942)
- Kaadetut pihlajat (romaani, 1944)
- Proomu lähtee yöllä (romaani, 1945)
- Pilvet vyöryvät (romaani, 1947)
- Leda ja joutsen (romaani, 1948)
- Kattoparveke (romaani, 1950)
- Tornitalo (novellikokoelma, 1952)
- Pyhä Birgitta (romaani, 1954)
- Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, 1956)
- Pasianssi (novellikokoelma, 1957)
- Valon lapset (romaani, 1958)
- Kylmät kasvot (radiokuunnelma, 1960)
- Kaksin (novellikokoelma, 1961)
- Mutta (romaani 1963)
- Tunnustelua (esseitä, 1965)
- Mongolit (romaani, 1966)
- Tilapää (romaani, 1968)
- Pientä rakkautta (novellikokoelma, 1969)
- Aurinkomatka (näytelmä, 1970)
- Kiitos harhaluuloista (runoja, 1970)
- Himmun rakkaudet (romaani 1971)
- Kultaiset leijonankäpälät (radiokuunnelma, 1971)
- Koreuden tähden (romaani 1972)
- Ruusuköynnös (romaani, 1973)
- Naisen kunnia (romaani, 1975)
- Kapakoitten maa (romaani, 1977)
- Äiti ja poika (radiokuunnelma, 1977)
- Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, 1978)
- Lapsuuden lupaus (romaani, 1979)
- Se pieni ääni (romaani, 1980)
- Naivistit (romaani, 1982)
- Santalahden aika (romaani, 1986)
- Kulmatalon perhe (romaani, 1988)
- Luettuja, läheistä (esseitä, 1990)
- Tyttölapsi (romaani, 1992)