Basilika (arkkitehtuuri)

Pyhän Pietarin basilika Roomassa

Basilikan pohjapiirros

Basilika on suorakulmion muotoinen, kolmi- tai useampilaivainen rakennus, jossa keskilaiva on muita laivoja korkeampi, niin että valo pääsee sisään sen yläosan ikkunoista. Nykykielenkäytösä basilika viittaa tämänmalliseen kirkkoon. Se eroaa siis hallikirkosta, jossa kaikki laivat ovat samankorkuiset. Basilikatyyppi on peräisin antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista. Antiikin aikaiset basilikat eivät kuitenkaan olleet uskonnollisia rakennuksia, vaan niitä käytettiin muun muassa kauppaan ja oikeudenkäynteihin.

Basilikan kehittivät roomalaiset kreikkalaisen pylväskäytävän, stoan, perusteella. Latinan nimitys basilica juontuukin kreikan ilmaisusta στοὰ βασιλική (stoa basilikē, kuninkaallinen pylväskäytävä). Rooman vanhimman tunnetun basilikan, Basilica Porcian, rakennutti 184 eaa. Marcus Porcius Cato. Yhden kuuluisimmista basilikoista, Maxentiuksen basilikan, pani alulle Maxentius ja viimeisteli Konstantinus 313. Jo Augustuksen aikoihin basilikaa pidettiin oleellisena osana kaupungiksi itseään kutsuvaa asutuskeskusta.

Kolmannelta vuosisadalta alkaen kristityt rakensivat basilikatyyppisiä rakennuksia kulttipaikoikseen, sillä he tarvitsivat isoja tiloja, joihin seurakunta saattoi kokoontua. Pakanatemppeleitä ei voitu käyttä mallina, koska niissä rituaalit suoritettiin usein ulkona. Kristityissä kirkoissa on basilikan päässä puolipyöreä alttarikomero, jossa pappi seisoo korokkeella. Kirkot saivat vaikutteita etenkin keisaribasilikoista, joissa ei harrastettu kaupankäyntiä.

Maxentiuksen basilika Roomassa

Italiassa sanalla basilica tarkoitetaan myös erityisen arvoaseman omaavaa kirkkorakennusta sen muodosta riippumatta, esimerkiksi Basilica di San Marco.