Ero sivun ”L. Onerva” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 77: Rivi 77:
[[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Onerva, L.]]
[[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Onerva, L.]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Onerva, L.]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Onerva, L.]]
[[Luokka:Iäkkäät henkilöt|Onerva, L.]]

Versio 2. syyskuuta 2007 kello 19.01

L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen, s. 28. huhtikuuta 1882, Helsinki – k. 1. maaliskuuta 1972, Helsinki) oli suomalainen runoilija.

Elämänvaiheet

L. Onerva oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija. Hän kuvasi teksteissään usein modernia, itsenäistä naista ja ihmisen sielunelämän ristiriitoja.

L. Onerva julkaisi ensimmäiset runonsa jo 1900 Maila Talvion ja J. H. Erkon avustuksella. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääasiassa estetiikkaa ja ranskaa ja toimi myöhemmin opettajana ja kriitikkona sekä ranskalaisen runouden suomentajana.

Taiteilijan omaan elämäänsäkin heijastama epäsovinnaisuus ja aikakauden moraalikäsityksien mukaisesti naiselle sopimaton käytös aiheuttivat skandaaleja. L. Onervan ensimmäisen avioliiton katkaisi karkaaminen ja suhde runoilija Eino Leinoon vuodesta 1908. Kiistanalainen toveruus jatkui aina Leinon kuolemaan 1926 saakka. L. Onerva eli säveltäjä Leevi Madetojan kanssa vuodesta 1911, ja he avioituivat vuonna 1918. Hän joutui epäselvin perustein Nikkilän mielisairaalaan 1941, kun avioparin elämäntavat olivat käyneet tuhoisiksi.

Nikkilässä vietetty aika oli L. Onervalle sangen tuotteliasta, ja hän muun muassa piirsi ja maalasi paljon akvarelleja, joissa kuvasi mielisairaalan elämää ja tunnelmia. L. Onerva pääsi mielisairaalasta pois vasta miehensä kuoltua 1947.

Teoksia

Runoteoksia
  • Sekasointuja (1904)
  • Runoja (1908)
  • Särjetyt jumalat (1910),
  • Iltakellot (1912)
  • Kaukainen kevät (1914),
  • Liesilauluja (1916),
  • Murattiköynnös (1918)
  • Lyhtylasien laulu (1919)
  • Elämän muukalainen (1921),
  • Jerusalemin suutari (1921),
  • Sielujen sota (1923),
  • Maan tomu-uurna (1925)
  • Liekki (1927),
  • Yö ja päivä (1933),
  • Pursi (1945),
  • Kuilu ja tähdet (1949)
  • Iltarusko (1952);
  • Valittuja runoja (1919),
  • Valittuja runoja 1–2 (1927),
  • Etsin suurta tulta. Valitut runot 1904–1952 (1984),
  • Toisillemme. L. Onerva–Eino Leino, Valikoima runoja (1986).
Novellikokoelmia
  • Murtoviivoja (1909),
  • Mies ja nainen (1912),
  • Vangittuja sieluja (1915),
  • Neitsyt Maarian lahja (1918),
  • Salainen syy (1923),
  • Maailma (1925)
  • Häistä hautajaisiin (1934),
  • Pursi (1945)
  • Iltarusko (1952)
Romaaneja
  • Nousukkaita (1911),
  • Inari (1913) ja
  • Yksinäisiä (1917).
  • Mirdja (1908)
Muuta
  • Runoilija ja ihminen I–II (1932; yksiosaisena 1979). (Eino Leino -elämäkerta)
  • Valitut teokset (1956)
  • Yölauluja, L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910–1946, SKS 2006, toim. Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuurna.

Palkintoja

Aleksis Kiven palkinto 1944.

Aiheesta muualla

  • YLEn Elävä arkisto - Runoilija L. Onerva
  • L. Onerva Gutenberg-projektissa, L. Onervan teoksia elektronisessa muodossa
  • L. Onervan seura, perustettu 1953
  • Naisen tie, L. Onervan kapina. Anna Kortelainen, Otava 2006. L. Onervan nuoruuden elämäkerta.
  • Uponnut pursi. Hannu Mäkelä, 2004. Sepitteellinen Onerva-monologi.
  • Valvottu yö. Hannu Mäkelä and Berndt Arell, 2004. Runoilijan maalauksia pimeydestä valoon.
  • Nalle ja Moppe. Hannu Mäkelä, 2003. Kertoo Leinon, Madetojan ja Onervan suhteista.
  • Elämän punainen päivä : L. Onerva 1882-1926. Reetta Nieminen, SKS 1982.
  • Yölauluja. Anna Makkonen, Marja-Leena Tuurna (toim), SKS. L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910 - 1946.
  • Onnen maa. L. Onervan elämä ja runot. Hannu Mäkelä, Minerva 2007.
  • Runoilija ja Muusa (elokuva, 1978), ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen – Eino Leino and Elina Salo – L. Onerva, kertomus Eino Leinon elämästä ja hänen naisistaan.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.