Ero sivun ”Maamme kirja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Asiatyylisiä muutoksia.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 29: Rivi 29:


[[Luokka:Vuoden 1875 kirjat]]
[[Luokka:Vuoden 1875 kirjat]]

==Aiheesta muualla==
* [http://kotisivu/lumonetti.fi/ulrikaj/bookshelf/maamme.htm Maamme kirja], 38. painos, 1934
* [http://s1.doria.fi/helmi/bk/1800/fem19980049/ Maamme kirja], 1. painos, 1876

Versio 23. elokuuta 2007 kello 00.57

Maamme-kirja: lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa, toinen painos 1876.

Maamme kirja (ruots. Boken om vårt land) on Zacharias Topeliuksen kirjoittama vuonna 1875 ilmestynyt kirja, jossa hän kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Alempien luokkien lukukirjaksi laadittua teosta luettiin kouluissa vuosikymmeniä. Se ohjasi useita sukupolvia tuntemaan, mitä on olla suomalainen. Kirjaa myytiin vuoteen 1907 mennessä 240 000 kappaletta, mikä teki siitä kustannusliike Edlundin myyntimenestyksen.

Koulujen oppikirjalle tuli tarvetta, kun Suomi alkoi kasvaa kohti yhtenäisempää taloudellista, liikenteellistä ja poliittista kokonaisuutta. Saimaan kanava (1856) ja rautateitä (1862 alkaen) rakennettiin, lehdistöstä tuli merkittävä vaikuttaja, valtiopäivät alkoivat kokoontua ja koululaitos laajeni. Topelius kannatti itsenäistä, mutta kaksikielistä Suomea, ja hän antaa sen näkyä kirjassaan: "Nytpä ymmärrän sen. Tämä maa on minun isänmaani. Joko minä suomen kielellä kutsun sen Suomenmaaksi, tahi ruotsiksi nimitän sen Finland, on se kuitenkin aina sama maa."[1]

Koululaitoksen roolista tuli tärkeä, sillä sen piti lisätä kansalaisten isänmaatietoisuutta ja tuottaa maalle työvoimaa. Topeliuksen isänmaakäsitys painottui näiden tavoitteiden mukaisesti työhön. Hänen mukaansa Suomi oli köyhä ja karu eikä tarjonnut helppoa elämää. Isänmaa oli kuin ankara työnantaja, joka "potki" laiskuuteen taipuvaisia kansalaisiaan ja sai näistä parhaat puolet näkyviin. Topelius sitoi kansalaisten työvoiman isänmaan palvelukseen. Tähän ohjasi 1870-luvun Suomen voimakas taloudellisen kasvun tavoittelu. Kansainvälinen nousukausi ei ollut vielä ehtinyt saada mukaansa Suomea, jota rasitti suurten nälkävuosien perintö.

Topeliuksen Suomi-kuvaa on jo vanhastaan pidetty ihanteellisena. Sitä elähdyttää isänmaallisuus ja uskonnollinen henki.[2] Topelius nimittäin kuvasi Maamme kirjassa, että suomalaiset olivat taipuvaisia laiskotteluun. Suomalainen hevonen osoittautui työjuhtana isäntäänsä paremmaksi. Topelius kuvasikin juuri suomenhevosen kansan esikuvaksi.[3]lähde tarkemmin?

Topeliuksen Suomi-kuva määrittää edelleen tänä päivänä suomalaisuutta. Poliitikkojen retoriikassa vedotaan usein siihen, että vaikeat ajat saavat suomalaisten parhaat puolet esiin. Käsitys tuli hallitsevaksi esimerkiksi 1990-luvulla, kun piti voittaa laman vastukset.

Topeliuksen Maamme kirja on inspiroinut nimellään ja käsittelytavallaan myös muita suomalaisia kirjailijoita. Jörn Donner julkaisi vuonna 1967 teoksen Uusi maammekirja: Lukukirja aikuisille suomalaisille, ja vuonna 1992 teoksen Uusin Maammekirja. Erkki Pulliainen julkaisi vuonna 1982 teoksen Uudempi Maammekirja.

Katso myös

Viitteet

  1. Maamme kirja: 7
  2. Tietosanakirja, osa 5, 1913
  3. Maamme kirja: 54

Lähteitä

  • Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). kirja www:ssä
  • Tommila, Päiviö & Reitala, Aimo & Kallio, Veikko: Suomen kulttuurihistoria, osa II, s. 254-293. Päiviö Tommilan artikkeli Tiedon leviäminen. WSOY, Porvoo, 1980.
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:

Aiheesta muualla