Ero sivun ”Anatoli Lunatšarski” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p Kieliasua |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Lunacharsky.jpg|thumb|Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski]] |
[[Kuva:Lunacharsky.jpg|thumb|Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski]] |
||
'''Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski''' ({{k-ru|Анатолий Васильевич Луначарский}}, s. [[23. marraskuuta]] [[1875]] – k. [[26. joulukuuta]] [[1933]]) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko. |
'''Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski''' ({{k-ru|Анатолий Васильевич Луначарский}}, s. [[Poltava]]ssa [[23. marraskuuta]] [[1875]] – k. Mentonissa [[26. joulukuuta]] [[1933]]) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko. |
||
Lunatšarski opiskeli |
Lunatšarski opiskeli [[Zürich]]in yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten [[Rosa Luxemburg]]in ja [[Leo Jogiches]]in. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului [[Aleksandr Bogdanov]]in kannattajiin 1908. Hän tapasi Bogdanovin ja [[Maksim Gorki]]n [[Capri]]n saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, [[Mihail Pokrovski]] ja heidän kannattajansa siirsivät koulun [[Bologna]]an, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien. |
||
Vuonna 1913 Lunatšarski muutti |
Vuonna 1913 Lunatšarski muutti [[Pariisi]]in, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirinsä". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet [[Vladimir Iljitš Lenin]]in ja [[Lev Trotski]]n kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poljanski uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden ''Vperedin'' toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit, ja liittyi [[Mežrajonka]]-ryhmään, joka yhdistyi bolševikkeihin heinä-elokuussa 1917. |
||
[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]] ja oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Lunatšarski |
[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]], ja hän oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Lunatšarski määräsi [[Kornei Tšukovski]]n artikkelin koko loppuosan julkaistavaksi laajalevikkisessä ''Lehdistö ja vallankumous'' -aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan ja uuden maailman edustajiin ([[Anna Ahmatova]] versus [[Vladimir Majakovski]]). Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen [[proletkult]] ja kehitti proletaarikulttuurin (''proletkult'') ohjelmaa. Hänen ansiosta [[Mariinski-teatteri]] ja [[Bolšoi-teatteri]] päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. [[1920-luku|1920-luvun]] loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti [[Neuvostoliitto]]a [[Kansainliitto|Kansainliitossa]], ja [[Josif Stalin]] nimitti hänet suurlähettilääksi [[Espanja]]an vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin oli astunut uuteen virkaansa. |
||
{{tynkä/Poliitikko}} |
{{tynkä/Poliitikko}} |
||
Versio 3. elokuuta 2007 kello 17.59
Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski (ven. Анатолий Васильевич Луначарский, s. Poltavassa 23. marraskuuta 1875 – k. Mentonissa 26. joulukuuta 1933) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.
Lunatšarski opiskeli Zürichin yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten Rosa Luxemburgin ja Leo Jogichesin. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului Aleksandr Bogdanovin kannattajiin 1908. Hän tapasi Bogdanovin ja Maksim Gorkin Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, Mihail Pokrovski ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.
Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirinsä". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet Vladimir Iljitš Leninin ja Lev Trotskin kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poljanski uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperedin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit, ja liittyi Mežrajonka-ryhmään, joka yhdistyi bolševikkeihin heinä-elokuussa 1917.
Vallankumouksen jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi komissaariksi, ja hän oli myös vastuussa valtion sensuurista. Lunatšarski määräsi Kornei Tšukovskin artikkelin koko loppuosan julkaistavaksi laajalevikkisessä Lehdistö ja vallankumous -aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan ja uuden maailman edustajiin (Anna Ahmatova versus Vladimir Majakovski). Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen proletkult ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolšoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti Neuvostoliittoa Kansainliitossa, ja Josif Stalin nimitti hänet suurlähettilääksi Espanjaan vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin oli astunut uuteen virkaansa.