Ero sivun ”Terrorismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 223: Rivi 223:
*[[Kuva:Flag of Iraq.svg|25px25px]] [[19. elokuuta]] [[2003]] Raketti-isku Canal-hotellin [[Bagdad]]issa surmasi 23–joukossa [[YK]]:n erityislähettiläs [[Sérgio Vieira de Mello]]. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kutsui [[Martti Ahtisaari|Martti Ahtisaaren]] selvittämään YK:n työtekijöiden turvallisuutta. Vastaavan alipääsihteerin eroanomukseen ei suostuttu, mutta turvallisuuspäällikkö lähetettiin lomalle ja hän eroaa.
*[[Kuva:Flag of Iraq.svg|25px25px]] [[19. elokuuta]] [[2003]] Raketti-isku Canal-hotellin [[Bagdad]]issa surmasi 23–joukossa [[YK]]:n erityislähettiläs [[Sérgio Vieira de Mello]]. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kutsui [[Martti Ahtisaari|Martti Ahtisaaren]] selvittämään YK:n työtekijöiden turvallisuutta. Vastaavan alipääsihteerin eroanomukseen ei suostuttu, mutta turvallisuuspäällikkö lähetettiin lomalle ja hän eroaa.


*[[Kuva:Flag of Turkey.svg|25px25px]] [[15. marraskuuta]] ja [[20. marraskuuta]] [[2003]] [[Istanbulin pommi-iskut]] - Viidessä päivässä räjäytettiin autopommeilla kaksi [[synagog]]aa, [[UK]]:n konsulaatti ja [[HSBC|HSBC pankin]] rakennus.
*[[Kuva:Flag of Turkey.svg|25px25px]] [[15. marraskuuta]] ja [[20. marraskuuta]] [[2003]] [[Istanbulin pommi-iskut]] - Viidessä päivässä räjäytettiin autopommeilla kaksi [[synagoga]]a, [[UK]]:n konsulaatti ja [[HSBC|HSBC pankin]] rakennus.


*[[Kuva:Flag of Morocco.svg|25px25px]] [[16. toukokuuta]] [[2003]]: [[Casablancan pommi-iskut]]- Ensimmäinen pommi räjähti "Casa de España" ravintolan kohdalla. Toinen pommi taas Hotelli Farahissa. Kolmas pommi räjähti [[Juutalainen|Juutalaisella]] hautausmaalla. Neljäs pommi räjähti juutalaisen omistamassa [[italia]]laisessa ravintolassa. Viides pommi taas [[Belgia]]n konsulaatin vieressä. Kaikki 12 terroristia kuolivat ja 33 siviiliä sekä 100 ihmistä loukkaantui.
*[[Kuva:Flag of Morocco.svg|25px25px]] [[16. toukokuuta]] [[2003]]: [[Casablancan pommi-iskut]]- Ensimmäinen pommi räjähti "Casa de España" ravintolan kohdalla. Toinen pommi taas Hotelli Farahissa. Kolmas pommi räjähti [[Juutalainen|Juutalaisella]] hautausmaalla. Neljäs pommi räjähti juutalaisen omistamassa [[italia]]laisessa ravintolassa. Viides pommi taas [[Belgia]]n konsulaatin vieressä. Kaikki 12 terroristia kuolivat ja 33 siviiliä sekä 100 ihmistä loukkaantui.

Versio 1. elokuuta 2007 kello 14.55

Terrorismi (ransk. terrorisme, latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon.

Länsieurooppalainen uuden ajan terrorismi

Käsite "terrorismi" juontuu Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta. 21. syyskuuta 1789 Ranskan tasavalta julistettiin perustetuksi ja kuningasvalta täten kumotuksi. Seuranneessa valtatyhjiössä tasavaltalaiset jakobiinit ottivat vallan käsiinsä aloittamalla väkivallan aallon, jossa kuoli 40 000 ranskalaista. Ranskan keväällä 1792 Preussia ja Itävaltaa vastaan aloittama sota kiristi tilannetta entisestään. Kuningatar Marie Antoinettea epäiltiin maanpetoksesta Itävallan tuella, ja sodan seurauksena annettiin julistus vallan siirtymisestä vallankumoukselliselle hallinnolle. Valtakeskukseksi muodostui, sodan sekä vastustajiksi epäiltyjen teloituksen myötä, Julkisen turvallisuuden komitea, jossa oli kaksitoista jäsentä. Komitea päätti lopulta kaikista valtion asioista. Koska terrori oli valtiollista, liittyi terrorin käsite valtioterroriin, jossa vallankumouksellinen hallitus pyrkii eroon oppositiosta vainoten tätä. Vallankumouksen tulosten vakiinnuttamisen uskottiin edellyttävän vallankumoushallituksen jatkuvaa valtiollista terroria. Jakobiinien johtaja Maximilian Robespierre kuoli myös itse giljotiinissa 27. heinäkuuta 1794.

Antiikin ajan terrorismi

Selootit

Antiikin aikana terroristeja olivat muun muassa selootit, jotka Israelin itsenäistämiseksi Rooman miehityksestä järjestivät julkisia poliittisia murhia, mihin Rooma vastasi ankarasti. Seloottien terrori johti Jerusalemin kansannousuun 66. Rooman keisari Nero vastasi tähän lähettämällä Vespasianuksen kukistamaan kapinan. Myös juutalaisryhmittymät kääntyivät toisiaan vastaan helpottaen roomalaisten vastatoimia. Rooman keisariksi tulleen Vespasianuksen poika Titus salli Jerusalemin temppelin tulevan ryöstetyksi 70 lähettäen irtaimen voittosaaliinsa isälleen keisarille Roomaan. Koko Juudea joutui Rooman valtaan ja selootit joutuivat pakenemaan Herodes Suuren rakennuttamaan vuoristolinnakkeeseen Massadaan, mitä roomalaiset ryhtyivät piirittämään joka suunnalta. Vuonna 73 ravinnon ja veden ehtyessä selootit murhasivat itsensä perhekuntineen siten, että he valitsivat arpomalla 9 miestä jotka tappoivat muut iskemällä miekan tai veitsen niskaan, he taas keskenään arpoivat yhden joka tappoi muut 8 ja teki sitten itsemurhan. Eikä ainutkaan antautunut roomalaisille, vaikka 2 naista lapsineen oli pelastunut piilouduttuaan kaupunkiin ennen itsemurhaa.

Assassiinit

Persialaisen Hassan al-Sabbahin ("Vuoren vanhus") 900-luvulla perustaman ismailiittien muhamettilaisen lahkon poliittisena siipenä toimi assasiinien salamurhiin erikoistunut ryhmäkunta. Ryhmän tavoitteena oli muodostaa oma tukialue taistelulle toisia muslimeita vastaan. Sanan etymologian uskotaan pohjautuvan hasch-ash-hin:iin, mikä tarkoittaa arabiaksi hashiksensyöjää. Tämän käsityksen mukaan kidnapattuja nuoria koulutettiin salamurhaajiksi. Osana koulutusta oli huhun mukaan tulevan assasiinin huumaaminen hasiksella, minkä jälkeen tämä olisi viety islamilaista paratiisia muistuttavaan puutarhan nauttimaan aistillisista iloista. Koulutettavan olisi uskoteltu saaneen esimakua marttyyrikuoleman kärsineen assasiinin palkkiosta. Assasiinit kutsuivat ryhmäänsä al-da´wa al-jad^didaksi eli uudeksi opiksi ja itseään fedajeeneiksi.

1192 munkeiksi naamioituneet assasiinit murhasivat Kondrad av Montferratin. Seuraavan kahdensadan vuoden aikana lahkokunta tuhoutui pääasiassa mongolimiehittäjien kovien otteiden seurauksena.

1800-luvun terrorismi

Napoleonin sotien jälkeen Pyhä allianssi pyrki palauttamaan vanhan monarkistisen järjestyksen. Kansallisromantiikka ja alkava teollistuminen synnyttivät kansallisuusliikkeitä ja liberaaleja liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan saaneet riittävästi tavoitteitaan läpi erityisesti monikansallisessa Itävallassa. 1848 kapinoineet unkarilaiset saivat kaksoismonarkia Itävallan kanssa 1867 Ausgleichissa, mutta Itävalta-Unkarin slaavilaiset kansat, kuten tšekit ja serbit olivat tyytymättömiä. Serbit ryhtyivät terroriin itävaltalaisia vastaan. Kaikkein haluttomampia antamaan slaaveille itse hankkimaansa asemaa olivat unkarilaiset. Bosnian kysymyksen vuoksi Serbiassa perustettiin terroristijärjestö Musta Käsi.

Venäjällä keisarin ja hallituksen vastainen terrorismi kasvoi 1860-luvulla, kun yhteiskunta vapautui maaorjuudesta ja odotuksen perustuslailliseen hallintotapaan pääsemiseksi kasvoivat nopeammin kuin hallituksen kyky uudistua. Anarkistit ja sittemmin sosiaalivallankumoukselliset keskittyivät viranomaisiin ja keisariin sekä ministereihin kohdistuvaan henkilöterroriin.

Nykyajan terrorismi

Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion laitokset kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber". Nykyään yleisin ja eniten kuolonuhreja aiheuttava terrorismin muoto on sunnimuslimeihin lukeutuvien poliittisten islamistien harjoittama terrorismi.[1][2] Vuonna 2005 30% terrori-iskuista ja 55% uhreista oli Irakissa.[2]

Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää puolueellisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisissä keskusteluissa, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Käsitteet eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa poissulkevia. Vapaustaistelija määritellään toiminnan tavoitteen ja terroristi käytetyn menetelmän mukaan. Vapaustaistelija voi olla myös terroristi riippuen hänen käyttämistään menetelmistä. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin muodostaa uuden valtiojohdon.

Termit "terrorismi" ja "terroristi" ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi.

Terrorismin tyyppejä

Separatistinen terrorismi

Separatistinen terrorismi pyrkii erottamaan kansan tai kansanosan emävaltiosta hyökkäämällä yhteiskunnan laitoksia, kuten poliisia, yksittäisiä poliitikkoja tai armeijaa vastaan. Vaikutin on yleensä kansallismielinen. Pelon ilmapiirin saavuttamiseksi hyökkäykset kohdistetaan emämaan muille alueille (ei yleensä omaa kansaa vastaan). Joissain tilanteissa tämäntyyppisen terrorin harjoittajia pidetään vapaustaistelijoina. Esimerkkeinä baskien, Pohjois-Irlannin, Palestiinan järjestöt ja Kurdistanin työväenpuolue. Myös juutalaista Irgun Zvi Leumi-järjestöä, jonka entisestä johtajasta, Menachem Beginistä tuli myöhemmin Israelin pääministeri, voidaan pitää vastaavana separatistisena terrorijärjestönä.

Nationalistinen terrorismi

Nationalistinen terrorismi käsitettynä erilleen separatistisesta terrorismista tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään yhdistämään hajallaan oleva kansakunta yhdeksi valtioksi. Kurdien toiminnan voi nähdä tällaisena toimintana, koska heidän alueensa on useamman valtion alueella, kuin myös baskien. Myös Pohjois-Irlannissa on saaren yhdistävä tavoite.

Uskonnollinen terrorismi

Uskonnollinen terrorismi on nykyään tilastojen valossa enimmäkseen sunnimuslimien harjoittamaa ääri-islamilaista terrorismia. Yhdysvaltain viranomaisten laskelmien mukaan vuonna 2005 terroriteoissa kuolleista 61 % oli kuollut sunnien harjoittaman ääri-islamilaisen terrorismin uhreina, niistä tapauksista, joissa terroristi kyettiin luokittelemaan. 7 % oli kuollut tarkemmin luokittelemattoman ääri-islamilaisen terrorin uhreina. Muiden uskonnollisten ryhmien harjoittama terrorismi aiheutti yhdessä muun ei-poliittisen terrorismin kanssa 6 % kaikista uhreista. On huomattava, että 58 % uhreista kuoli terroriteoissa, joiden tekijää ei kyetty luokittelemaan puutteellisten tietojen takia. Muslimit olivat uskonnollisena ryhmänä myös yleisimmin terrorin uhreja.[2]

Myös lukuisat pienet kultit ovat liittäneet uskontoonsa väkivaltaisen toiminnan muita ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkkeinä buddhalaisuuteen etäisesti liittyvä Japanin Aum Shinrikyo, joka suoritti sariinikaasuiskun Tokion metrossa 1995.

Tähän luokkaan voidaan lukea myös kristittyjen fundamentalistien hyökkäykset väkivaltaisesti aborttiklinikkoja ja niissä toimivia lääkäreitä vastaan. Historiassa on myös lukuisia esimerkkejä kristittyjen harjoittamasta uskonnollisesta terrorismista.

Uusnatsismi ja rasistinen terrorismi

Rasistiset ryhmät toteuttavat kansallissosialismin rotuoppia hyökäten muita alempina pitämiään rotuja vastaan. Tavoitteena on usein etninen puhdistus, keinona muun muassa muiden kansallisuuksien pelotteleminen pois maasta. Uusnatsiryhmät hyökkäävät myös usein juutalaisia tai Israelin valtion omaisuutta vastaan. Uusnatsistinen terrorismi on suuntautunut myös oman etnisen ryhmän sisällä olevia poliittisiin vastustajiin, esimerkkinä Björn Söderbergin murha Ruotsissa 1999. Tämäntyyppinen terrorismi ei ole välttämättä pitkälle organisoitua, ja sen kohteet eivät ole useinkaan yksilöityjä.

Turkkilaisen Harmaat Sudet -järjestön ideologia on nationalistis-rasistista, hyvin lähellä kansallissosialismia. Järjestöä epäillään lukuisista terrori-iskuista.

Poliittinen terrorismi

Poliittinen terrorismi hyökkää yleensä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan, pyrkien korvaamaan sen oman näkemyksen mukaisella järjestelmällä.

Useat vasemmistolaiset ryhmät ovat pyrkineet kaatamaan kapitalistisen hallituksen ja perustamaan kommunistisen tai sosialistisen järjestyksen. Esimerkkinä Saksan Punainen armeijakunta, Italian Punaiset prikaatit ja baskien ETA. Ks. myös amerikkalainen The Weather Underground. Monessa maassa on tai on ollut useitakin kommunistisia terroristijärjestöjä, sekä marxilais-leniniläisiä että maolaisia.

Toisinaan oikeistoterroristit ovat pyrkineet tukemaan olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä. Tästä esimerkkinä toimivat Etelä-Amerikan puolisotilaalliset järjestöt, jotka ovat usein hallitusten palveluksessa ja pyrkivät murhaamaan poliittiset vastustajansa, tai näitä tukevat ihmisryhmät. Oikeistoon kuuluivat myös Nicaraguan Contrat (vastavallankumoukselliset), jotka aloittivat 1980-luvun alussa taistelun vasemmistolaista Sandinisti-hallitusta vastaan.

Bolognan rautatieaseman räjäytys Italiassa 1980-luvun alussa on yksi tunnetuimmista äärioikeistolaisen terrorismin iskuista Euroopassa. Iskussa kuoli yli 80 ihmistä ja se liittyi Italian äärioikeiston "jännityksen strategiaan" jolla pyrittiin valmistelemaan oikeistolaista vallankaappausta.

Kylmän sodan aikana suurvallat tukivat omaa ideologiaansa kannattavia terroristijärjestöjä joko suoraan tai epäsuorasti. Neuvostoliitto tuki PLO:ta, joka puolestaan toimitti aseita Euroopan vasemmistolaisille järjestöille. Eräät muutkin marxilaiset terrorijärjestöt ympäri maailmaa olivat Neuvostoliiton tukemia ja jopa kouluttamia. Jotkin Etelä-Amerikan oikeistolaisista terrorijärjestöistä olivat suoraan Yhdysvaltain tukemia. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat myös Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan taistelevia mujahideen-taistelijoita joista osa sittemmin muodosti Al-Qaidan ja Taliban-liikkeen. USA:n ja eräiden muiden länsimaiden tiedustelupalveluiden muodostaman salaisen Gladio-verkosto on myös katsottu olleen yhteydessä äärioikeistolaiseen terrorismiin erityisesti Italiassa.

Anarkistien terroria tapahtui 1870–1920-luvuilla. Anarkistien murhaamina kuolivat Venäjän Aleksanteri II (1881), Italian Umberto I (1900) ja Yhdysvaltain presidentti William McKinley (1901). Anarkististen terroristien motiivit olivat osin vaihtelevat, esim. valtiollisen väkivallan kostaminen tai pyrkimys nostattaa alistetut kapinaan.

Ks. myös uusnatsismi yltä.

Valtioterrorismi

Valtioterrorismilla viitataan useimmiten tilanteeseen, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy tekoihin, jotka täyttävät terrorismin piirteet. Tällaisia ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, jotka voivat kohdistua jopa täysin syyttömiin ihmisiin tai ulkopuolisiin.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on määritellyt termin tiukemmin tarkoittamaan valtion tukea yleisesti terroristiryhminä pidetyille organisaatioille. Tämän määritelmän mukaan USA on luokitellut kaksi valtiota, Syyrian ja Iranin, terroristeja tukeviksi [3].

Myös Yhdysvaltain hallitusta on syytetty terrorismin harjoittamisesta, tukemisesta ja suojelemisesta, mm. seuraavissa tapauksissa:

  • Yhdysvallat on tukenut Castron vastaisia kuubalaisryhmiä jotka ovat syyllistyneet terrori-iskuihin ja niiden yrityksiin. Tunnetuin näistä iskuista on Cubana de Aviaciónin matkustajalentokoneen räjäytys 6. lokakuuta 1976. Yhdysvallat on kieltäytynyt luovuttamasta iskusta epäiltyä Luis Posada Carrilesia Venezuelaan.[4]
  • Yhdysvallat tuki Nicaraguan sandinistihallituksen vastaista contra-liikettä, joka 80-luvulla teki aseellisia iskuja myös siviilejä vastaan.[5]
  • 90-luvun alkupuolella Yhdysvallat tuki Iyad Allawin tukemaa irakilaista oppositioryhmää, joka nimettöminä pysyttelevien tiedustelulähteiden mukaan toteutti pommi-iskuja Irakissa.[6]

Terrorismi Suomessa

Suomessa punakaartit tappoivat niin sanotussa punaisessa terrorissa 1 650 siviiliä vuonna 1918 ja lisäksi yli 3 000 sotilasta. Valtion suorittaman kapinan kukistamisen ja kapinallisten rangaistustoimien seurauksena kuoli puolestaan yli 25 000 punakaartilaista. Se, missä määrin nämä katsotaan terrorismiksi, on kiistanalaista. Ylimääräisille valtiorikostuomioistuimille ei ollut laillista pohjaa.

Monet katsovat, että Suomessa terrorismia on edustanut lähinnä 20-ja 30-luvun vaihteen Lapuan liike, joka suoritti lukuisia kidnappauksia, pahoinpitelyjä ja tuhotöitä sekä neljä poliittista murhaa. Myös ministeri Heikki Ritavuoren murhan vuonna 1922 voi katsoa olleen oikeistolaisen terrorismin ilmentymä Suomessa.

Suomessa vuosisadan alussa toimineita nationalistisia aktivisteja on myös toisinaan pidetty joiltain osin terrorismin tunnusmerkit täyttävinä. Tunnetuin vuosisadan alun isku oli kenraalikuvernööri Bobrikovin murha 1904, jonka toteutti aktivisteja lähellä ollut Eugen Schauman.

Terrorismin dynamiikasta

Terrorismi ja media

Terrorismi on pieniä näyttäviä tekoja, joiden tarkoituksena on pelon ilmapiirin luominen. Tässä mielessä terrorismi on riippuvainen mediasta: Mitä laajemmin ja näyttävämmin tieto terroriteosta leviää, sen parempi terrorismin kannalta. Puhutaankin terrorismin ja median epäpyhästä liitosta: terrorismi tarvitsee mediaa vaikutuksensa levittämiseen ja media tarvitsee "näyttäviä" uutisia levikkinsä parantamiseen.

Nykyisen nk. "Terrorismin vastaisen sodan" alkuvaiheessa, 11.9.2001 jälkeen, Yhdysvaltojen hallitus pyysi mediaa olemaan levittämättä Osama bin Ladenin videoviestejä. Yhdysvalloissa ymmärrettiin siis terrorismin ja median välinen riippuvuus. Myös 11.9.2001 kohteiden valinta kielii mahdollisesti osaltaan tästä median ja terrorismin välisestä suhteesta.

Edellisen perusteella terrorismi on sitä tehokkaampaa, mitä kattavamman ja näkyvämmän julkisuuden se teoillaan saa aikaiseksi. Tämän pohjalta terrorismilla on jatkuvasti ollut paremmat toiminnan edellytykset. Nyt ne ovat globaalilla tasolla ja nyt puhutaankin kansainvälisestä terrorismista.

Terrorismi ja väestö

Usein kuulee väitettävän, että terrorismi on yleensä keskeisesti nuorten, toimettomien, ns. syrjäytyneiden miesten toimintaa. Nuoret suosivat "muutosta", uusia asioita. Kasvava nuori väestö aiheuttaa usein myös painetta sisäisesti ja myös suhteessa naapureihin. On spekuloitu, että nuorten suuri osuus väestöstä osaltaan loisi pohjaa terrorismille. Tämä väite kuitenkaan ei kestä lähempää tarkastelua lähde?; terroristit värväävät taistelijansa yleensä ylemmästä keskiluokasta, älymystöstä ja hyvin koulutetusta väestöstä lähde?. Esimerkiksi syyskuun 11. 2001 terrori-iskuihin osallistuneet al-Qaida -taistelijat olivat kaikki taustaltaan ylemmästä keskiluokasta ja monilla oli takanaan korkeakouluopintoja . Sen sijaan se, että nuoret, toimettomat ja syrjäytyneet miehet herkästi joko sympatisoivat terrorismia, tai ottavat osaa spontaaniin, järjettömään ja tavoitteettomaan väkivaltaan (huliganismi) on todennäköisempää kuin varsinaiseen terrorismiin osallistuminen .

Laajalti terroristiryhmiksi kuvailtuja järjestöjä

Viranomaisten ylläpitämät luettelot

Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Australia pitävät kukin yllä omaa luetteloaan terroristijärjestöistä.

Eurooppa

Belgia

Espanja

Askatasuna) (kommunistinen, separatistinen) 1959

Kreikka

Jugoslavia

Ranska

Saksa

Italia

Pohjois-Irlanti

Lähi-itä

Aasia

Afrikka

Pohjois-Amerikka: Kanada ja Yhdysvallat

Etelä-Amerikka

Entisiä terroristijärjestöjä

Viimeaikaisia terroritekoja

  • 24. elokuuta 2004 venäläiset Tupolev Tu-134- ja Tupolev Tu-154- matkustajakoneet räjähtivät ilmassa Tulan ja Rostovin alueiden yläpuolella lyhyen ajan kuluessa. 90 ihmistä kuoli. Tekijöiksi epäiltiin koneiden matkustajia Amnat Nagajeva ja Satsita Zhebirhanova.
  • 1. syyskuuta 2004 räjähti kaksi pommia beersebalaisessa ostoskeskuksessa. 16 kuoli. Israelin varapuolustusministeri Zeev Biom syytti Syyriaa jopa avunannosta tekoon ja vaati vastatoimia Syyriaa vastaan.

Intifada

Intifada eli palestiinalaistan kansannousu Israelia vastaan palestiinalaisvaltion luomiseksi tuottaa jatkuvasti uusia uhreja eri iskuissa. [1]

Huomattavia iskuja, joita on laajalti kuvailtu terrori-iskuiksi

  • 25px25px 11. maaliskuuta 2004 Madridin pommi-isku rautatieasemalla ja junissa tappoi 191 ihmistä Espanjan vaalien alla. Koalitioon Azorien julistuksella Bushin, Blairin ja Barroron kanssa sitoutunut pääministeri Jose Maria Aznar hävisi vaalit ja Espanja veti joukkonsa Irakista.
  • 25px25px 19. elokuuta 2003 Raketti-isku Canal-hotellin Bagdadissa surmasi 23–joukossa YK:n erityislähettiläs Sérgio Vieira de Mello. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kutsui Martti Ahtisaaren selvittämään YK:n työtekijöiden turvallisuutta. Vastaavan alipääsihteerin eroanomukseen ei suostuttu, mutta turvallisuuspäällikkö lähetettiin lomalle ja hän eroaa.
  • 25px25px 16. toukokuuta 2003: Casablancan pommi-iskut- Ensimmäinen pommi räjähti "Casa de España" ravintolan kohdalla. Toinen pommi taas Hotelli Farahissa. Kolmas pommi räjähti Juutalaisella hautausmaalla. Neljäs pommi räjähti juutalaisen omistamassa italialaisessa ravintolassa. Viides pommi taas Belgian konsulaatin vieressä. Kaikki 12 terroristia kuolivat ja 33 siviiliä sekä 100 ihmistä loukkaantui.
  • 25px25px,25px25px 27. joulukuuta 1985: Rooman ja Wienin lentoasemaiskut – neljä palestiinalaista terroristia, käveli El Alin lippuluukulle Rooman Leonardo da Vinicn kansainvälisellä lentokentällä ja avasivat tulen. 16 ihmistä kuoli ja 99 loukkaantui, 3 terroristia sai surmansa. Samana päivänä 3 terroristia iski Wienin kansainvälisellä lentokentällä. Tel Aviviin matkaavien matkustajien kimppuun hyökättiin kun he jonottivat päästäkseen lentokoneeseen, El Al lento. 2 ihmistä kuoli ja 39 loukkaantui. Terroristit pakenivat kentältä autolla jota Itävallan poliisi jahtasi. Yksi kolmesta terroristista kuoli ja toiset antautuivat.
  • 25px25px Joulukuu 1975: Ilich Ramirez Sanchezin ja tämän johtamat terroristit hyökkäsivät OPEC:n päämajan kimppuun Wienissä ja ottivat noin 60 panttivankia -joista suurin osa OPEC-maiden edustajia.22. joulukuuta kaappaajat ja panttivangit siirtyivät lentokoneeseen joka lensi Algeriin jossa 30 panttivankia vapautetaan. DC-9 lentokone lennettiin Algerista Tripoliin jossa vapautettiin panttivankeja. Sen jälkeen lentokone palasi Algeriin jossa loput panttivangit vapautettiin. Kaappaajat saivat turvapaikan Algeriasta.

Lähteitä

  1. http://www.state.gov/documents/organization/45313.pdf>
  2. a b c http://wits.nctc.gov/reports/crot2005nctcannexfinal.pdf
  3. http://www.state.gov/s/ct/rls/pgtrpt/2002/
  4. http://www.antiterroristas.cu/index.php?tpl=./interface.en/design/sections/miami_connection.tpl.html&lNews_temas=70
  5. http://www.icj-cij.org/icjwww/icases/inus/inus_isummaries/inus_isummary_19860627.htm International Court of Justice CASE CONCERNING THE MILITARY AND PARAMILITARY ACTIVITIES IN AND AGAINST NICARAGUA (NICARAGUA v. UNITED STATES OF AMERICA)
  6. http://www.commondreams.org/headlines04/0609-02.htm NY Times 9.6. 2004
  • Francisco Alonso-Fernández: "Fanáticos terroristas - Claves psicológicas y sociales del terrorismo", Salvat Editores S.A., Espanja 2002.
  • Jukka Paastela (toim.): "Terrorismi – Ilmiön tausta ja aikalaisanalyysejä", ISBN: 952-5503-1
  • Toby Archer:"Ydinaseet ja terrorismi uhkaavat USA:n hegemoniaa" Helsingin Sanomat 27.7.2005 s. A 4

Katso myös

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Terrorismi.