Ero sivun ”Richard Swinburne” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh, Typos fixed: että että → että, AWB
Rivi 26: Rivi 26:
Swinburne on [[itäinen ortodoksinen kirkko|itäisen ortodoksisen kirkon]] jäsen ja hänet on luokiteltu erääksi kaikista rationaalisimmista [[kristinusko|kristillisistä]] uskonpuolustajista. Richard Swinburnen todistelut ovat hyvin tunnettuja niin kristillisissä älymystöpiireissä kuin niiden ulkopuolellakin.
Swinburne on [[itäinen ortodoksinen kirkko|itäisen ortodoksisen kirkon]] jäsen ja hänet on luokiteltu erääksi kaikista rationaalisimmista [[kristinusko|kristillisistä]] uskonpuolustajista. Richard Swinburnen todistelut ovat hyvin tunnettuja niin kristillisissä älymystöpiireissä kuin niiden ulkopuolellakin.


Swinburne nojaa todisteluissaan siihen, että kristillinen usko on hänen mielestään [[rationalismi|järjellistä]] ja johdonmukaista filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia [[Jumalan olemassaolo|jumalatodistuksia]]. Swinburnen luultavasti tunnetuin jumalatodistus on [[ontologinen todistus|ontologisen Jumalatodistuksen]] johdannainen, jossa jumalan olemassaolo johdetaan siitä, että uskonnolliset tuntemukset ovat todellisia ja havaittuja ilmiöitä. Ja koska ihmisten uskomuksilla on aina kohde, voidaan päätellä että että jumalan olemassaolo ei ole [[logiikka|looginen]] välttämättömyys mutta [[metafysiikka|metafyysinen]] välttämättömyys. Kriitikoista tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä mitään muuta kuin sitä, että Jumala on olemassa määritelmänä. Swinburne on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen "kasautuvaksi argumentiksi", joka tekee hänen mielestään jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi.
Swinburne nojaa todisteluissaan siihen, että kristillinen usko on hänen mielestään [[rationalismi|järjellistä]] ja johdonmukaista filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia [[Jumalan olemassaolo|jumalatodistuksia]]. Swinburnen luultavasti tunnetuin jumalatodistus on [[ontologinen todistus|ontologisen Jumalatodistuksen]] johdannainen, jossa jumalan olemassaolo johdetaan siitä, että uskonnolliset tuntemukset ovat todellisia ja havaittuja ilmiöitä. Ja koska ihmisten uskomuksilla on aina kohde, voidaan päätellä että jumalan olemassaolo ei ole [[logiikka|looginen]] välttämättömyys mutta [[metafysiikka|metafyysinen]] välttämättömyys. Kriitikoista tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä mitään muuta kuin sitä, että Jumala on olemassa määritelmänä. Swinburne on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen "kasautuvaksi argumentiksi", joka tekee hänen mielestään jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi.


Swinburne on myös tarjonnut ratkaisun [[Omnipotentin paradoksi|kaikkivoipaisuuden paradoksiin]] määrittelemällä jumalan kaikkivaltiuden ominaisuudet. Todistelu kulkee seuraavasti:
Swinburne on myös tarjonnut ratkaisun [[Omnipotentin paradoksi|kaikkivoipaisuuden paradoksiin]] määrittelemällä jumalan kaikkivaltiuden ominaisuudet. Todistelu kulkee seuraavasti:

Versio 27. heinäkuuta 2007 kello 14.37

Richard Swinburne
Henkilötiedot
Syntynyt26. elokuuta 1934
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkimusalue filosofia
Aiheesta muualla
users.ox.ac.uk/~orie0087

Richard G. Swinburne (s. 26. elokuuta 1934) on brittiläinen professori ja filosofi, joka on keskittynyt etenkin uskonnonfilosofiaan ja kristilliseen apologetiikkaan.

Kristillinen filosofia

Swinburne on itäisen ortodoksisen kirkon jäsen ja hänet on luokiteltu erääksi kaikista rationaalisimmista kristillisistä uskonpuolustajista. Richard Swinburnen todistelut ovat hyvin tunnettuja niin kristillisissä älymystöpiireissä kuin niiden ulkopuolellakin.

Swinburne nojaa todisteluissaan siihen, että kristillinen usko on hänen mielestään järjellistä ja johdonmukaista filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia jumalatodistuksia. Swinburnen luultavasti tunnetuin jumalatodistus on ontologisen Jumalatodistuksen johdannainen, jossa jumalan olemassaolo johdetaan siitä, että uskonnolliset tuntemukset ovat todellisia ja havaittuja ilmiöitä. Ja koska ihmisten uskomuksilla on aina kohde, voidaan päätellä että jumalan olemassaolo ei ole looginen välttämättömyys mutta metafyysinen välttämättömyys. Kriitikoista tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä mitään muuta kuin sitä, että Jumala on olemassa määritelmänä. Swinburne on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen "kasautuvaksi argumentiksi", joka tekee hänen mielestään jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi.

Swinburne on myös tarjonnut ratkaisun kaikkivoipaisuuden paradoksiin määrittelemällä jumalan kaikkivaltiuden ominaisuudet. Todistelu kulkee seuraavasti:

  • Jumala luo, pitää olemassa ja antaa kadota kaiken, miten haluaa.
  • Kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole luonnonlakeihin sidottu.
  • Jumalan kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että hän voi vapaasti valita päämääränsä ja toteuttaa ne.
  • Kaikkivaltias kykenee tekemään kaiken, mikä on loogisesti mahdollista: Swinburnen mukaan Jumala ei voi luoda mahdottomia ihmeitä eikä esimerkiksi muuttaa menneisyyttä jälkikäteen.

Akateeminen ura

Swinburnella on ollut useita professuureja:

Swinburne jäi eläkkeelle vuonna 2002, mutta kantaa edelleen emeritusprofessorin arvoa Oxfordissa.

Swinburnen julkaisutahti on ollut nopea: hän on tuottanut suuren kirjan noin kahden-kolmen vuoden välein. Swinburne on julkaissut enimmäkseen akateemista filosofiaa edustavia teoksia, mutta on kirjoittanut myös muutaman kansanomaisemman teoksen, esimerkiksi vuonna 1996 ilmestyneen kirjan Is There a God?.

Swinburnen töiden on katsottu olevan suurelta osin vastineita Antony Flewn ateistisille argumenteille.

Swinburnen kirjoja

  • The Concept of Miracle, 1970
  • The Coherence of Theism, 1977
  • The Existence of God, 1979 (new edition 2004).
  • Faith and Reason, 1981
  • The Evolution of the Soul, 1986, ISBN 0-19-823698-0
  • Miracles, 1989.
  • Responsibility and Atonement, 1989
  • Revelation, 1991
  • The Christian God, 1994
  • Is There a God?, 1996, ISBN 0-19-823545-3
  • Simplicity as Evidence of Truth, The Aquinas Lecture, 1997
  • Providence and the Problem of Evil, 1998
  • Epistemic Justification, 2001
  • The Resurrection of God Incarnate, 2003
  • Richard Swinburne: "The Vocation of a Natural Theologian," teoksessa Philosophers Who Believe, Kelly James Clark, ed. (Downers Grove: InterVarsity Press, 1993), pp. 179-202.

Kriittisiä näkökulmia Swinburnen teoksille

  • Colin Brown: Miracles and the Critical Mind. Exeter: Paternoster/Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing, 1984.
  • Keith M. Parsons: God and the Burden of Proof: Plantinga, Swinburne, and the Analytic Defense of Theism. Buffalo: Prometheus Books, 1989.
  • Nicholas Wolterstorff: Divine Discourse: Philosophical reflections on the claim that God speaks. Cambridge: Cambridge University Press, 1995.

Aiheesta muualla