Ero sivun ”Pohjoismainen suuntaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p kielen- ja muuta huoltoa, Typos fixed: olemassa olo → olemassaolo, AWB |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Vaikka Suomi erkani reunavaltiopolitiikasta käytännössä jo aikaisemmin, silti virallisesti pohjoismainen suuntaus ilmoitettiin Suomen ulkopolitiikan linjaksi [[1935]]. Pohjoismaiseen suuntaukseen kuului puolustuspoliittisesti puolueettomuus. Suomi oli monien muiden maiden tapaan Neuvostoliiton aloitteesta solminut sen kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen [[1932]]. |
Vaikka Suomi erkani reunavaltiopolitiikasta käytännössä jo aikaisemmin, silti virallisesti pohjoismainen suuntaus ilmoitettiin Suomen ulkopolitiikan linjaksi [[1935]]. Pohjoismaiseen suuntaukseen kuului puolustuspoliittisesti puolueettomuus. Suomi oli monien muiden maiden tapaan Neuvostoliiton aloitteesta solminut sen kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen [[1932]]. |
||
Reunavaltiopolitiikan osana Suomi kuitenkin teki aktiivista yhteistyötä Viron kanssa puolustuspolitiikan alueella salassa valmistellen mm. [[Suomenlahden tykistösulku|Suomenlahden tykistösulun]], joka meristrategisesti oli jatkoa [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoitukselle]]. Tiedon yhteistyön |
Reunavaltiopolitiikan osana Suomi kuitenkin teki aktiivista yhteistyötä Viron kanssa puolustuspolitiikan alueella salassa valmistellen mm. [[Suomenlahden tykistösulku|Suomenlahden tykistösulun]], joka meristrategisesti oli jatkoa [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoitukselle]]. Tiedon yhteistyön olemassaolosta sai [[Neuvostoliitto]] todennäköisesti [[Vilho Pentikäinen|Vilho Pentikäiseltä]], mikä näkyi myöhemmin [[1938]] ja [[1939]] Neuvostoliiton vaatimuksina saada haltuunsa Suomelle kuuluvat Suomenlahden ulkosaaret [[Leningrad]]in edustalla olevalla merialueella meripuolustuksen lujittamiseksi. |
||
Muutoin pohjoismaiseen suuntaukseen liittyivät hyvät suhteet muihin [[Pohjoismaat|Pohjoismaihin]] yleensä ja erityisesti [[Ruotsi]]in. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismainen suuntaus on näkynyt mm. [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneissä kansakunnissa]] ja [[rauhanturvaaminen|rauhaturvaamisessa]], [[Norja]]n, [[Ruotsi]]n ja [[Suomi|Suomen]] puolustusvoimien yhteistoiminnassa mm. ammushuollon osalta sekä joidenkin Pohjoismaiden valtiollisten yhtiöiden suurissa hankkeissa, kuten [[Telia]]n ja [[Sonera]]n sekä [[Neste]]en ja [[Statoil]]in. |
Muutoin pohjoismaiseen suuntaukseen liittyivät hyvät suhteet muihin [[Pohjoismaat|Pohjoismaihin]] yleensä ja erityisesti [[Ruotsi]]in. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismainen suuntaus on näkynyt mm. [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneissä kansakunnissa]] ja [[rauhanturvaaminen|rauhaturvaamisessa]], [[Norja]]n, [[Ruotsi]]n ja [[Suomi|Suomen]] puolustusvoimien yhteistoiminnassa mm. ammushuollon osalta sekä joidenkin Pohjoismaiden valtiollisten yhtiöiden suurissa hankkeissa, kuten [[Telia]]n ja [[Sonera]]n sekä [[Neste]]en ja [[Statoil]]in. |
||
Versio 22. heinäkuuta 2007 kello 14.51
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pohjoismainen suuntaus on Suomen tasavallan ulkopoliittinen linja, joka seurasi reunavaltiopolitiikan vastoinkäymisistä. Itsenäisyyden alussa Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan pyrkivät Viro, Latvia, Liettua ja Puola kokoamaan yhteistyötä saadakseen suurempaa neuvotteluvoimaa Neuvosto-Venäjän, sittemmin Neuvostoliiton kanssa käytäviin neuvotteluihin, mutta maiden erilaiset intressit estivät reunavaltiopolitiikan onnistuminen.
Suomen intressi reunavaltiopolitiikkaan liittyi Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton läheisyyteen sekä Suomenlahden yhteisyyteen Viron kanssa, joka oli yksi reunavaltiopolitiikan osapuoli.
Vaikka Suomi erkani reunavaltiopolitiikasta käytännössä jo aikaisemmin, silti virallisesti pohjoismainen suuntaus ilmoitettiin Suomen ulkopolitiikan linjaksi 1935. Pohjoismaiseen suuntaukseen kuului puolustuspoliittisesti puolueettomuus. Suomi oli monien muiden maiden tapaan Neuvostoliiton aloitteesta solminut sen kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen 1932.
Reunavaltiopolitiikan osana Suomi kuitenkin teki aktiivista yhteistyötä Viron kanssa puolustuspolitiikan alueella salassa valmistellen mm. Suomenlahden tykistösulun, joka meristrategisesti oli jatkoa Pietari Suuren merilinnoitukselle. Tiedon yhteistyön olemassaolosta sai Neuvostoliitto todennäköisesti Vilho Pentikäiseltä, mikä näkyi myöhemmin 1938 ja 1939 Neuvostoliiton vaatimuksina saada haltuunsa Suomelle kuuluvat Suomenlahden ulkosaaret Leningradin edustalla olevalla merialueella meripuolustuksen lujittamiseksi.
Muutoin pohjoismaiseen suuntaukseen liittyivät hyvät suhteet muihin Pohjoismaihin yleensä ja erityisesti Ruotsiin. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismainen suuntaus on näkynyt mm. Yhdistyneissä kansakunnissa ja rauhaturvaamisessa, Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien yhteistoiminnassa mm. ammushuollon osalta sekä joidenkin Pohjoismaiden valtiollisten yhtiöiden suurissa hankkeissa, kuten Telian ja Soneran sekä Nesteen ja Statoilin.
- pääartikkeli Pohjoismainen yhteistyö