Ero sivun ”Anatoli Lunatšarski” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
'''Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski''' ({{k-ru|Анатолий Васильевич Луначарский}}, s. [[23. marraskuuta]] [[1875]] – k. [[26. joulukuuta]] [[1933]]) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.
'''Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski''' ({{k-ru|Анатолий Васильевич Луначарский}}, s. [[23. marraskuuta]] [[1875]] – k. [[26. joulukuuta]] [[1933]]) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.


Hän oli opiskellut Zürichin yliopistossa. Zürichissa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten [[Rosa Luxemburg]] ja [[Leo Jogiches]]in, hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului [[Alexander Bognadov]]in kannattajiin 1908. Hän tapasi Bognadovin ja [[Maksim Gorki]]n Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, [[Mihail Pokrovsky]] ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.
Lunatšarski opiskeli Zürichin yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten [[Rosa Luxemburg]]in ja [[Leo Jogiches]]in. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului [[Alexander Bognadov]]in kannattajiin 1908. Hän tapasi Bognadovin ja [[Maksim Gorki]]n Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, [[Mihail Pokrovsky]] ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.


Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletariaan kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet [[Lenin]]in ja [[Lev Trotski]]n kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperedin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät [[Mezhraionsky]]-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917.
Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet [[Lenin]]in ja [[Lev Trotski]]n kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperedin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät [[Mezhraionsky]]-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917.


[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]] ja oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Lunatšarski antoi määräyksen julkaista uudelleen Tšukovskin artikkelin koko loppuosa laajalevikkisessä-Lehdistö ja vallankumous-aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan että uuden maailman edustajiin [[Anna Ahmatova]], [[Majakovski]]. Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen [[proletkult]] ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta [[Mariinski-teatteri]] ja [[Bolshoi-teatteri]] päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti [[Neuvostoliitto]]a [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] ja [[Josif Stalin]] nimitti hänet suurlähettilääksi [[Espanja]]an vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista.
[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]] ja oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Lunatšarski antoi määräyksen julkaista uudelleen Tšukovskin artikkelin koko loppuosa laajalevikkisessä-Lehdistö ja vallankumous-aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan että uuden maailman edustajiin [[Anna Ahmatova]], [[Majakovski]]. Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen [[proletkult]] ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta [[Mariinski-teatteri]] ja [[Bolshoi-teatteri]] päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti [[Neuvostoliitto]]a [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] ja [[Josif Stalin]] nimitti hänet suurlähettilääksi [[Espanja]]an vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista.

Versio 20. heinäkuuta 2007 kello 08.41

Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski

Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski (ven. Анатолий Васильевич Луначарский, s. 23. marraskuuta 1875 – k. 26. joulukuuta 1933) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.

Lunatšarski opiskeli Zürichin yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten Rosa Luxemburgin ja Leo Jogichesin. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului Alexander Bognadovin kannattajiin 1908. Hän tapasi Bognadovin ja Maksim Gorkin Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, Mihail Pokrovsky ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.

Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet Leninin ja Lev Trotskin kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperedin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät Mezhraionsky-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917.

Vallankumouksen jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi komissaariksi ja oli myös vastuussa valtion sensuurista. Lunatšarski antoi määräyksen julkaista uudelleen Tšukovskin artikkelin koko loppuosa laajalevikkisessä-Lehdistö ja vallankumous-aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan että uuden maailman edustajiin Anna Ahmatova, Majakovski. Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen proletkult ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolshoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti Neuvostoliittoa Kansainliitossa ja Josif Stalin nimitti hänet suurlähettilääksi Espanjaan vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista.

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.