Ero sivun ”Anatoli Lunatšarski” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Vuonna 1913, Lunatšarsky muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletariaan kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914, hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet [[Lenin]]in ja[[ Leon Trotski]]n kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarsky ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vpeudin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen, Lunatšarsky palasi Venäjälle , kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät [[Mezhraionsky]]-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917. |
Vuonna 1913, Lunatšarsky muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletariaan kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914, hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet [[Lenin]]in ja[[ Leon Trotski]]n kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarsky ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vpeudin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen, Lunatšarsky palasi Venäjälle , kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät [[Mezhraionsky]]-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917. |
||
[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]] ja oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Hän perusti riippumattoman proletaariaan taideliikkeen [[proletkult]]ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolshoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti [[Neuvostoliitto]]a [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] ja [[Josif Stalin]] nimitti hänet suurlähettilääksi [[Espanja]]an vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista. |
[[Lokakuun vallankumous|Vallankumouksen]] jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi [[komissaari|komissaariksi]] ja oli myös vastuussa valtion [[sensuuri|sensuurista]]. Hän perusti riippumattoman proletaariaan taideliikkeen [[proletkult]] ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolshoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti [[Neuvostoliitto]]a [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] ja [[Josif Stalin]] nimitti hänet suurlähettilääksi [[Espanja]]an vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista. |
||
{{tynkä/Poliitikko}} |
{{tynkä/Poliitikko}} |
||
Versio 19. heinäkuuta 2007 kello 17.05
Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski (ven. Анатолий Васильевич Луначарский, s. 23. marraskuuta 1875 – k. 26. joulukuuta 1933) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.
Hän oli opiskellut Zurichin yliopistossa. Zurichissa, hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten Rosa Luxemburg ja Leo Jogichesin, hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului Alexander Bognadovin kannattajiin 1908. Hän tapasi Bognadovin ja Maksim Gorkin caprin saarella, jossa he aloittivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 , Bogdanov, Lunatšarski, Mihail Pokrovsky ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien. Vuonna 1913, Lunatšarsky muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletariaan kulttuuripiirin". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914, hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet Leninin jaLeon Trotskin kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarsky ja Pavel Lebedev-Poliansky uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vpeudin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen, Lunatšarsky palasi Venäjälle , kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit palasivat ulkomailta ja liittyivät Mezhraionsky-ryhmään, joka yhdistyi bolšhevikkien kanssa heinä-elokuussa 1917.
Vallankumouksen jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi komissaariksi ja oli myös vastuussa valtion sensuurista. Hän perusti riippumattoman proletaariaan taideliikkeen proletkult ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolshoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti Neuvostoliittoa Kansainliitossa ja Josif Stalin nimitti hänet suurlähettilääksi Espanjaan vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen uuteen virkaan astumista.