Ero sivun ”Ali al-Sistani” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
OKBot (keskustelu | muokkaukset)
Theodor Herzl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5: Rivi 5:
Sistani jäi kaupunkiin ja hänestä tuli mujtahid 1960-luvulla. Khoein vaikutus Sistaniin oli merkittävä. Hän tuki teoriassa Iranin islamilaista vallankumousta [[1979]], mutta pettyi pian [[Khomeini]]n teokratiaan. Hän seurasi Khoein esimerkkiä uskonnon erottamisesta politiikasta, mikä auttoi häntä selviämään [[baath]]istien hallitsemassa Irakissa. Hänet kuitenkin pidätettiin pian ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeisen šiiojen kansannousun jälkeen ja hän joutui monien murhayritysten kohteeksi 1990-luvulla.
Sistani jäi kaupunkiin ja hänestä tuli mujtahid 1960-luvulla. Khoein vaikutus Sistaniin oli merkittävä. Hän tuki teoriassa Iranin islamilaista vallankumousta [[1979]], mutta pettyi pian [[Khomeini]]n teokratiaan. Hän seurasi Khoein esimerkkiä uskonnon erottamisesta politiikasta, mikä auttoi häntä selviämään [[baath]]istien hallitsemassa Irakissa. Hänet kuitenkin pidätettiin pian ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeisen šiiojen kansannousun jälkeen ja hän joutui monien murhayritysten kohteeksi 1990-luvulla.


Khoei kuoli 1[[992]] nimitettyään Sistanin seuraajakseen Najafin al-Hawzan johtoon. Hänen asemansa haastoivat muut johtajat, kuten [[Mohammad Sadeq al-Sadr]], mutta Sistanin asema Khoein seuraajana antoi hänelle etulyöntiaseman. Hänen johtonsa varmistui al-Sadrin murhan jälkeen. Hänen moskeijansa suljettiin [[1994]], eikä sitä avattu ennen kuin Yhdysvaltain johtama liittouma miehitti Irakin [[2003]]. Sodan aattona hän antoi [[fatwa]]n olla vastustamatta hyökkäystä.
Khoei kuoli [[1992]] nimitettyään Sistanin seuraajakseen Najafin al-Hawzan johtoon. Hänen asemansa haastoivat muut johtajat, kuten [[Mohammad Sadeq al-Sadr]], mutta Sistanin asema Khoein seuraajana antoi hänelle etulyöntiaseman. Hänen johtonsa varmistui al-Sadrin murhan jälkeen. Hänen moskeijansa suljettiin [[1994]], eikä sitä avattu ennen kuin Yhdysvaltain johtama liittouma miehitti Irakin [[2003]]. Sodan aattona hän antoi [[fatwa]]n olla vastustamatta hyökkäystä.


Myöhemmin Sistani on osallistunut epäsuorasti politiikkaan kehottaen perustuslaillisen kokouksen kokoamiseen vaaleilla valituista edustajista Yhdysvaltain nimittämien sijaan ja [[1. lokakuuta]] [[2004]] vaati ymmärtämään osallitusmisen tammikuun [[2005]] vaaleihin olevan tärkeä asia. Hän on toistuvasti vaatinut šiioja olematta vastaamatta sunnisalafistien hyökkäyksiin. Hän neuvotteli [[27. elokuuta]] tulitauon [[Muqtada al-Sadr]]in Mahdin armeijan ja Yhdysvaltain joukkojen välille, missä sekä pääministeri [[Ayad Allawi]], väliaikaishallitus ja kansalliskongressi olivat epäonnistuneet.
Myöhemmin Sistani on osallistunut epäsuorasti politiikkaan kehottaen perustuslaillisen kokouksen kokoamiseen vaaleilla valituista edustajista Yhdysvaltain nimittämien sijaan ja [[1. lokakuuta]] [[2004]] vaati ymmärtämään osallitusmisen tammikuun [[2005]] vaaleihin olevan tärkeä asia. Hän on toistuvasti vaatinut šiioja olematta vastaamatta sunnisalafistien hyökkäyksiin. Hän neuvotteli [[27. elokuuta]] tulitauon [[Muqtada al-Sadr]]in Mahdin armeijan ja Yhdysvaltain joukkojen välille, missä sekä pääministeri [[Ayad Allawi]], väliaikaishallitus ja kansalliskongressi olivat epäonnistuneet.

Versio 19. heinäkuuta 2007 kello 15.22

Suurajatollah Sayyid Ali Husaini Sistani (arab. السيد علي الحسيني السيستاني‎, pers. ‏سید علی حسینی سیستانی‎, s. 9. Rabi’ Al-Awwal 1349 / 4. elokuuta 1930) on šiialainen marjaˤ.

Ali al-Sistani syntyi Mashhadissa Iranissa. Hänen isoisänsä, jonka mukaan hänet nimettiin oli merkittävä Najafissa opiskellut teologi. Sistani sai varhain uskonnollisen koulutuksen ja siirtyi šiiojen pyhään kaupunkiin Qomiin opiskelemaan. Sen jälkeen hän siirtyi Irakiin Najafiin opiskelemaan suurajatollah Abul-Qassim Khoein johdolla.

Sistani jäi kaupunkiin ja hänestä tuli mujtahid 1960-luvulla. Khoein vaikutus Sistaniin oli merkittävä. Hän tuki teoriassa Iranin islamilaista vallankumousta 1979, mutta pettyi pian Khomeinin teokratiaan. Hän seurasi Khoein esimerkkiä uskonnon erottamisesta politiikasta, mikä auttoi häntä selviämään baathistien hallitsemassa Irakissa. Hänet kuitenkin pidätettiin pian ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeisen šiiojen kansannousun jälkeen ja hän joutui monien murhayritysten kohteeksi 1990-luvulla.

Khoei kuoli 1992 nimitettyään Sistanin seuraajakseen Najafin al-Hawzan johtoon. Hänen asemansa haastoivat muut johtajat, kuten Mohammad Sadeq al-Sadr, mutta Sistanin asema Khoein seuraajana antoi hänelle etulyöntiaseman. Hänen johtonsa varmistui al-Sadrin murhan jälkeen. Hänen moskeijansa suljettiin 1994, eikä sitä avattu ennen kuin Yhdysvaltain johtama liittouma miehitti Irakin 2003. Sodan aattona hän antoi fatwan olla vastustamatta hyökkäystä.

Myöhemmin Sistani on osallistunut epäsuorasti politiikkaan kehottaen perustuslaillisen kokouksen kokoamiseen vaaleilla valituista edustajista Yhdysvaltain nimittämien sijaan ja 1. lokakuuta 2004 vaati ymmärtämään osallitusmisen tammikuun 2005 vaaleihin olevan tärkeä asia. Hän on toistuvasti vaatinut šiioja olematta vastaamatta sunnisalafistien hyökkäyksiin. Hän neuvotteli 27. elokuuta tulitauon Muqtada al-Sadrin Mahdin armeijan ja Yhdysvaltain joukkojen välille, missä sekä pääministeri Ayad Allawi, väliaikaishallitus ja kansalliskongressi olivat epäonnistuneet.

16. maaliskuuta 2006 Sistani julkaisi web-sivustollaan tekstin, jonka mukaan homoseksuaalisuus ja lesbolaisuus ovat kiellettyjä ja niiden harjoittajat pitäisi tappaa pahimmin mahdollisin tavoin. Lausunto vedettiin pois homoseksuaalien murhien jälkeen.

Aiheesta muualla

Lähteitä