Ero sivun ”Eero Koivistoinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p w
lennosta kii!
Rivi 15: Rivi 15:
Koivistoisen 1990-luvun projekteihin kuuluvat muun muassa [[Trio X]], jossa Koivistoisen lisäksi soittivat pianisti [[Seppo Kantonen]] ja vibrafonisti [[Severi Pyysalo]], sekä kansainvälinen kvintetti [[Zone]].
Koivistoisen 1990-luvun projekteihin kuuluvat muun muassa [[Trio X]], jossa Koivistoisen lisäksi soittivat pianisti [[Seppo Kantonen]] ja vibrafonisti [[Severi Pyysalo]], sekä kansainvälinen kvintetti [[Zone]].


Vuosituhannen vaihteessa Koivistoinen kiinnostui [[Kansanmusiikki|etnisestä musiikista]]: toisaalta vuonna 1998 hän julkaisi [[senegal]]ilaisten muusikoiden kanssa albumin ''Eero Koivistoinen and Senegalese Drums'', ja toisaalta vuonna 2000 albumin ''Utu'', joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Pentti Ronkanen | Nimeke = Eero Koivistoinen Quartet: Utu | Osoite = http://www.suomijazz.com/utu.htm | Ajankohta = 23. syyskuuta 2006 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> sekä vuonna 2003 [[Johanna Iivanainen|Johanna Iivanaisen]] kanssa albumin ''Suomalainen'', jolla Iivanainen lauloi Koivistoisen sovittamaa suomalaista [[populaarimusiikki]]a sekä omia sävellyksiä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jukka Piiroinen | Nimeke = Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye: Suomalainen | Osoite = http://www.suomijazz.com/suoma.htm | Ajankohta = 8. syyskuuta 2003 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref>
Vuosituhannen vaihteessa Koivistoinen kiinnostui [[Kansanmusiikki|etnisestä musiikista]]: toisaalta vuonna 1998 hän julkaisi [[senegal]]ilaisten muusikoiden kanssa albumin ''Eero Koivistoinen and Senegalese Drums'', ja toisaalta vuonna 2000 albumin ''Utu'', joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Pentti Ronkanen | Nimeke = Eero Koivistoinen Quartet: Utu | Osoite = http://www.suomijazz.com/utu.htm | Ajankohta = 23. syyskuuta 2006 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> sekä vuonna 2003 [[Johanna Iivanainen|Johanna Iivanaisen]] kanssa albumin ''Suomalainen'', jolla Iivanainen lauloi Koivistoisen sovittamaa suomalaista [[populaarimusiikki]]a sekä tämän omia sävellyksiä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jukka Piiroinen | Nimeke = Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye: Suomalainen | Osoite = http://www.suomijazz.com/suoma.htm | Ajankohta = 8. syyskuuta 2003 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> Vuonna 2007 Iivanainen ja Koivistoisen yhtye ilmoittivat julkaisevansa toisen yhteisen albumin ''Lennosta kii!'' Myös tällä albumilla yhdistellään suomalaista populaarimusiikkiin Koivistoisen jazzsävellyksiin.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= STT |Nimeke= Iivanainen ja Koivistoinen ottivat Lennosta kii |Osoite= http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=666053 |Ajankohta= 26. kesäkuuta 2007 | Julkaisija= Kaleva Kustannus Oy | Viitattu= 27. kesäkuuta 2007 |Kieli= }}</ref>


Koivistoinen on kuitenkin jatkanut myös fuusion parissa vuonna 2001 julkaistulla albumillaan ''Helium''<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Markka Partanen | Nimeke = Eero Koivistoinen: Helium | Osoite = http://www.rytmi.com/vanharytmi/rytmi501/501kiekot.html#eero | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Rytmi | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> sekä uudistuneen Eero Koivistoinen Music Societyn albumilla ''X-Ray'' vuodelta 2006.<ref name="xray"/> Vuonna 2005 hän myös sävelsi kappaleita [[The Five Corners Quintet]]ille ja soitti yhtyeen esikoislevyllä ''Chasin' the Jazz Gone By'',<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Five Corners Quintet: Chasin' the jazz gone by | Osoite = http://www.suomijazz.com/fcq1.htm | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> joka ylsi parhaimmillaan suomen albumilistan sijalle 21.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Five Corners Quintet &ndash; Chasin' the Jazz Gone By | Osoite = http://www.yle.fi/lista/listat/tuote.php?id=5798 | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Yleisradio | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref>
Koivistoinen on kuitenkin jatkanut myös fuusion parissa vuonna 2001 julkaistulla albumillaan ''Helium''<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Markka Partanen | Nimeke = Eero Koivistoinen: Helium | Osoite = http://www.rytmi.com/vanharytmi/rytmi501/501kiekot.html#eero | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Rytmi | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> sekä uudistuneen Eero Koivistoinen Music Societyn albumilla ''X-Ray'' vuodelta 2006.<ref name="xray"/> Vuonna 2005 hän myös sävelsi kappaleita [[The Five Corners Quintet]]ille ja soitti yhtyeen esikoislevyllä ''Chasin' the Jazz Gone By'',<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Five Corners Quintet: Chasin' the jazz gone by | Osoite = http://www.suomijazz.com/fcq1.htm | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = suomijazz.com | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref> joka ylsi parhaimmillaan suomen albumilistan sijalle 21.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Five Corners Quintet &ndash; Chasin' the Jazz Gone By | Osoite = http://www.yle.fi/lista/listat/tuote.php?id=5798 | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Yleisradio | Luettu = 3. toukokuuta 2007 }}</ref>

Versio 8. heinäkuuta 2007 kello 21.24

Eero Koivistoinen (s. 13. tammikuuta 1946) on suomalainen jazzmuusikko ja säveltäjä. Hänen instrumenttinsa on saksofoni. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen jazzin suurimmista nimistä.

Henkilöhistoria ja musiikki

Koivistoisen ensimmäinen soitin noin 11-vuotiaana oli viulu, jolla hän soitti barokki- ja kamarimusiikkia. 16-vuotiaana hän vaihtoi alttosaksofoniin, koska hän oli tykästynyt jazzmusiikkiin, jota hänen veljensä oli tuonut meriltä, ja viululla sitä oli hankala soittaa. Myöhemmin hän vaihtoi alttosaksofonista tenori- ja sopraanosaksofoneihin. 1960-luvun puolivälissä Koivistoinen aloitti opiskelut Sibelius-Akatemiassa: Siellä hänelle saksofonin soittoa opetti Eero Linnala ja säveltämistä Aulis Sallinen.

Koivistoisen ensimmäinen yhtye oli kokeilevaa avantgarde- ja fuusiojazzia soittava trio, jossa rumpalina toimi Edward Vesala ja basistina Pekka Sarmanto. Vuonna 1967 Koivistoinen liittyi Blues Sectioniin, jota on pidetty Suomen ensimmäisenä proge-yhtyeenä. Yhtyeen levy Blues Section oli Koivistoisen ensimmäinen. Yhtye kuitenkin hajosi jo kesällä 1968, kun Koivistoinen jätti sen.[1] Hän siirtyi The Boysiin, jossa soitti noin vuoden.[2]

Vuonna 1967 vastaperustettu Suomen Jazzliitto myönsi ensimmäisen Yrjö-palkinnon Koivistoiselle. Vuonna 1969 hänen kvartettinsa voitti yhtyekilpailun Montreaux'n jazz-festivaaleilla Sveitsissä. Voittoa on pidetty ensimmäisenä suomalaiselle jazzille osoitettuna kansainvälisenä tunnustuksena, ja sen ansiosta yhtye pääsi esiintymään Newportin jazz-festivaaleille Yhdysvaltoihin. Vuonna 1969 ilmestyi myös Koivistoisen ensimmäinen sooloalbumi Valtakunta. Levyn kappaleiden sanat ovat suomalaisten runoilijoiden runoja, ja laulajina toimivat Eero Raittinen, Seija Simola, Vesa-Matti Loiri sekä Koivistoinen itse. LP:n julkaisi Kustannusosakeyhtiö Otava. Levystä on julkaistu vuonna 1995 myös CD-versio, jolle oli lisätty kappaleita Maarit Hurmerinnalta, Sakari Kuosmaselta ja Pepe Ahlqvistilta.[3]

1970-luvun alussa Koivistoinen muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan Berklee College of Musiciin, Bostoniin. Siellä hän opiskeli kolme lukukautta opettajinaan muun muassa Joe Viola ja Herb Pomeroy. 1970-luvulta lähtien Koivistoinen on myös opettanut Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuonna 1975 Koivistoinen oli mukana perustamassa Uuden Musiikin Orkesteria, ja soitti yhtyeen riveissä aina vuoteen 1990. Myöhemmin vuosina 1996–1998 hän toimi yhtyeen taiteellisena johtajana. Kaudellaan hän muun muassa tuotti UMOn ensimmäisen albumin ulkomaiselle levy-yhtiölle sekä toimi kapellimestarina ja sovittajana kriitikoiden kiittämällä levyllä Electrifying Miles.

Vuonna 1973 Eero Koivistoinen Music Society julkaisi fuusiojazz-albumin Wahoo! On väitetty, että LP:itä olisi alun perin painettu vain 600 kappaletta, ja että niistä saisi nykyään maksaa yli 500 dollaria.[4] Tämä kulttilevyksi mainittu albumi, kuten monet muutkin Koivistoisen levyt, on kuitenkin julkaistu vuosituhannen vaihteessa uudelleen CD-muodossa.[5]

Vuonna 1981 Koivistoinen voitti Euroopan yleisradiounionin sovituspalkinnon Nording-kilpailussa Jerseyssä teoksellaan "Ultima Thule", ja vuonna 1983 hänen 1980-luvun alussa perustamansalähde? levy-yhtiö Pro Records julkaisi samannimisen albumin. Vuonna 1987 hän voitti Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön sävellyskilpailun big bandille teoksellaan "Kukonpesä".

Koivistoisen 1990-luvun projekteihin kuuluvat muun muassa Trio X, jossa Koivistoisen lisäksi soittivat pianisti Seppo Kantonen ja vibrafonisti Severi Pyysalo, sekä kansainvälinen kvintetti Zone.

Vuosituhannen vaihteessa Koivistoinen kiinnostui etnisestä musiikista: toisaalta vuonna 1998 hän julkaisi senegalilaisten muusikoiden kanssa albumin Eero Koivistoinen and Senegalese Drums, ja toisaalta vuonna 2000 albumin Utu, joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista[6] sekä vuonna 2003 Johanna Iivanaisen kanssa albumin Suomalainen, jolla Iivanainen lauloi Koivistoisen sovittamaa suomalaista populaarimusiikkia sekä tämän omia sävellyksiä.[7] Vuonna 2007 Iivanainen ja Koivistoisen yhtye ilmoittivat julkaisevansa toisen yhteisen albumin Lennosta kii! Myös tällä albumilla yhdistellään suomalaista populaarimusiikkiin Koivistoisen jazzsävellyksiin.[8]

Koivistoinen on kuitenkin jatkanut myös fuusion parissa vuonna 2001 julkaistulla albumillaan Helium[9] sekä uudistuneen Eero Koivistoinen Music Societyn albumilla X-Ray vuodelta 2006.[5] Vuonna 2005 hän myös sävelsi kappaleita The Five Corners Quintetille ja soitti yhtyeen esikoislevyllä Chasin' the Jazz Gone By,[10] joka ylsi parhaimmillaan suomen albumilistan sijalle 21.[11]

Koivistoinen on jazzin lisäksi säveltänyt Helsingin kaupunginteatterille baletin "Äiti Maa" vuonna 1979, tehnyt Yleisradiolle radiokoosteen "Suomi – maailman majakka" vuonna 1996, Charles Baudelairen runoelman innoittamana sarjan "Pahan kukkia", sekä Radion sinfoniaorkesterille sarjan "Round about Monk".

Diskografia

[12] [13]

  • Odysseus (1969, Otava) (CD: 2006, Sähkö Recordings)
  • For Children (1970, Otava) (CD: 2006, Sähkö Recordings)
  • Original Sin (1971, Scandia Music)
  • Muusa ja Ruusa (1971, WSOY)
  • Wahoo! (1972, RDA YFPL) (CD: 2000, Warner Music Finland)
  • 3rd Version (1973, YFPL)
  • Front Is Breaking (1976, Love Records) (CD: 2001, Siboney)
  • Labyrinth (1977, Love Records)
  • Live at Belmont Jazz Club (1977, Love Records)
  • Ultima Thule (1983, Pro Records)
  • Picture in Three Colours (1983, Pro Records)
  • Sea Suite (1983, EK-Production)
  • Kallista on ja halvalla menee (1988, Pro Records)
  • Pahan Kukkia (1990, Pro Records)
  • Altered Things (1992, Timeless Records)
  • Dialog (1995, L+R Records)
  • Senegalese Drums (1998, EK-Production)
  • Helium (1999, Texicalli)
  • Some Time Ago (1999, A-Records)
  • UTU (2001, Silence/FG Naxos)
  • Suomalainen (2003, Silence)
  • X-Ray (2006, EK-Production)

Mukana

  • Blues Section: Blues Section (1967, Love Records) (CD: 1995, Otava)
  • UMO: UMO Plays the Music of Koivistoinen and Linkola (1985, Finnlevy)
  • UMO: Electrifying Miles (1997, A-Records)
  • UMO: UMO Jazz Orchestra (1997, Naxos Jazz)
  • Zone: First Definition (1999, Soul Note)
  • Mozambique Relief (2000, Naxos World)
  • Venancio Mbande Orchestra: Timbila Ta Venancio (2001, Naxos World)
  • Eduardo Durão Timbila Ensemble: Timbila (2002, Naxos World)
  • Galaxy: L'insécurité (2003, Global Music Centre)
  • The Five Corners Quintet: Chasin' the Jazz Gone By (2005, Columbia)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Heikki Kippola: Blues Section palasokeri.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  2. ↑ Raimo Öystilä: The Boys historiaa – The Boys sukupuu 1964– 16. maaliskuuta 2005. Raimo Öystilä. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  3. ↑ Eero Koivistoinen: Valtakunta phinnweb.org. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  4. ↑ Matthew Wuethrich: Wahoo! 14 kesäkuuta 2002. All About Jazz. Viitattu 3 toukokuuta 2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b Henrik Lassi: Eero Koivistoinen Music Society: X-Ray 6. heinäkuuta 2006. suomijazz.com. Viitattu 3 toukokuuta 2007.
  6. ↑ Pentti Ronkanen: Eero Koivistoinen Quartet: Utu 23. syyskuuta 2006. suomijazz.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  7. ↑ Jukka Piiroinen: Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye: Suomalainen 8. syyskuuta 2003. suomijazz.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  8. ↑ STT: Iivanainen ja Koivistoinen ottivat Lennosta kii 26. kesäkuuta 2007. Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 27. kesäkuuta 2007.
  9. ↑ Markka Partanen: Eero Koivistoinen: Helium 2001. Rytmi. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  10. ↑ The Five Corners Quintet: Chasin' the jazz gone by 2005. suomijazz.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  11. ↑ The Five Corners Quintet – Chasin' the Jazz Gone By 2005. Yleisradio. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  12. ↑ Selected discography Eero Koivistoisen verkkosivuilla
  13. ↑ Suomalaisten jazzlevyjen luettelo 2007. suomijazz.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Koivistoinen&oldid=3130596”