Ero sivun ”Willie Dixon” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 43: Rivi 43:
*"You Need Love" – [[Led Zeppelin]]in "Whole Lotta Love" kopioitiin tästä Dixonin kappaleesta. Asiasta nousi oikeusjuttu, joka kuitenkin sovittiin tuomioistuimen ulkopuolella. Dixon ja hänen julkaisijansa saivat korvauksen ja osuudet rojalteista.
*"You Need Love" – [[Led Zeppelin]]in "Whole Lotta Love" kopioitiin tästä Dixonin kappaleesta. Asiasta nousi oikeusjuttu, joka kuitenkin sovittiin tuomioistuimen ulkopuolella. Dixon ja hänen julkaisijansa saivat korvauksen ja osuudet rojalteista.
*"You Shook Me" – [[Muddy Waters]], [[The Jeff Beck Group]], [[Led Zeppelin]]
*"You Shook Me" – [[Muddy Waters]], [[The Jeff Beck Group]], [[Led Zeppelin]]

{{tynkä/Muusikko}}


[[Luokka:Yhdysvaltalaiset bluesmuusikot|Dixon, Willie]]
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset bluesmuusikot|Dixon, Willie]]

Versio 5. heinäkuuta 2007 kello 11.14

Willie Dixon (oik, William James Dixon, s. 1. heinäkuuta 1915 – k. 29. tammikuuta 1992) oli yhdysvaltalainen blues-musiikin parissa työskennellyt basisti, laulaja, lauluntekijä ja tuottaja.

Willie Dixon syntyi Mississippin Vicksburgissa. Teini-ikäisenä vallaton Dixon joutui usein ongelmiin poliisin kanssa. Hän matkusti kotiseudultaan Chicagoon liftaamalla. Suurikokoinen Dixon päätti kokeilla nyrkkeilyä, ja voitti sillä alalla amatöörien Golden Gloves tittelin vuonna 1936. Hän harjoitteli myös innokkaasti basson soittoa opettajanaan Baby Doo Caston. Toisen maailmansodan syttyessä Dixon kieltäytyi värväyksestä ja joutui kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. Vapauduttuaan Dixon muodosti Big Three Trio -nimisen yhtyeen, jonka riveissä hän pääsi levyttämään Columbia Recordsille. Dixon teki sopimuksen myös Chess yhtiön kanssa ja oli vuoteen 1951 mennessä Chessin täyspäiväinen työntekijä. Dixonin suhde Chessiin ei ollut aina ongelmaton, mutta yhteistyö kesti vuodesta 1948 aina 1960-luvun alkuvuosiin asti. Tuona aikana Dixonin tuottelijaisuus ja vaikutusvalta rhythm and blues musiikissa oli valtava. Hän antoi omaelämänkertansa nimeksi "I am the blues" (Olen blues). Tämä voi olla liioittelua, mutta Dixon joka tapauksissa sävelsi runsaasti eri artisteille, esiintyi keikoilla basistina, levytti studiossa monien artistien taustayhtyeessä ja toimi samalla tuottajana.

Dixonin kontrabasson soittoa on pidetty taidokkaana, ja hän soittaa esimerkiksi Chuck Berryn monilla tunnetuimmista levytyksistä. Dixon oli siis tekemisissä myös rock and roll musiikin kanssa, vaikka loistavana lauluntekijänä tunnetulle Berrylle hänen ei tarvinnutkaan säveltää mitään. Lauluntekijänä Dixon ammensi usein etelän vanhan bluesmusiikin sävelaiheista luoden niiden pohjalta uusia, moderneja sävellyksiä. Näin ollen hänen laulunsa perustuivat vahvasti bluesiin, vaikkakin suuntautuivat perinteisestä bluesista usein populaarimpaan suuntaan. Sen lisäksi että monien 1950-luvun ja 1960-luvun rhythm and blues artistien levyillä on runsaasti Dixonin kappaleita, myös 1960-luvun brittiläiset yhtyeet levyttivät paljon Dixonin musiikkia uusina sovituksina. Siinä vaiheessa, kun Dixon oli jo jättänyt intensiivisimmän vaiheensa tuottajana ja säveltäjänä, hän organisoi tunnetuista muusikoista ryhmiä Euroopan kiertueita varten.

Dixonin terveys heikkeni 1970- ja 1980-luvuilla pitkäaikaisen diabeteksen vuoksi, ja lopulta hänen toinen jalkansa amputoitiin. Dixon kuoli vuonna 1992 Kalifornian Burbankissa sydämen pettäessä. Hänet haudattiin Illinoisiin. Dixonin sävellykset jäivät kuitenkin eloon, ja uusia cover-versioita hänen kappaleistaan on tehty yhä vielä viime vuosikymmeninäkin myös tämän päivän rock-artistien toimesta.

Dixonin säveltämiä kappaleita