Ero sivun ”Lev Gumiljov” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Pietari (kaupunki) |
Kieliasua |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:NandLGumilevs andAkhmatova1913.jpg|thumb|Nuori Lev Gumiljov vanhempiensa kanssa vuonna 1913.]] |
[[Kuva:NandLGumilevs andAkhmatova1913.jpg|thumb|Nuori Lev Gumiljov vanhempiensa kanssa vuonna 1913.]] |
||
'''Lev Nikolajevitš Gumiljov''' ({{K-ru|Лев Николаевич Гумилёв}}, s. [[1. lokakuuta]] [[1912]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari |
'''Lev Nikolajevitš Gumiljov''' ({{K-ru|Лев Николаевич Гумилёв}}, s. [[1. lokakuuta]] [[1912]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – k. [[15. kesäkuuta]] [[1992]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] [[historia]]ntutkija. Hänen epäortodoksiset ajatuksensa etnisten ryhmien syntymästä ja häviämisestä ovat synnyttäneet poliittisen ja kulttuurisen liikkeen [[uus-euraasialaisuus|uus-euraasialaisuuden]]. |
||
Lev Gumiljovin vanhemmat olivat kuuluisia runoilijoita: [[Nikolai Gumiljov]] ja [[Anna Ahmatova]]. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli lapsi. Äitinsä Anna Ahmatovan epäsuosion aikana hänet erotettiin Leningradin yliopistosta ja vietiin vankileirille, jossa vietti suurimman osan ajasta vuosina [[1938]]–[[1956]]. Hän liittyi [[puna-armeija]]an [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana ja osallistui [[Berliinin taistelu]]un. |
|||
[[Josif Stalin |
[[Josif Stalin]]in kuoleman jälkeen Gumiljov meni töihin [[Eremitaaši]]-museoon, jonka johtajasta [[Mihail Artamonov]]ista tuli hänen opettajansa. Artamonov sai hänet kiinnostumaan [[tataarit|tataareista]]. Gumilov aloitti opinnot Leningradin yliopistossa [[1960]]. Kaksi vuotta myöhemmin hän väitteli [[tohtori]]ksi antiikin [[turkkilaiset|turkkilaisista]]. [[1960-luku|1960-luvulta]] lähtien Gumiljov työskenteli Maantieteen instituutissa ja laati toisen [[väitöskirja]]n, tällä kertaa [[maantiede|maantieteestä]]. Vaikka hänen ajatuksensa oli torjuttu neuvostoviranomaisten toimesta ja useimmat hänen teoksistaan oli julkaisukiellossa, Gumiljovista tuli yleisesti tunnettu, erityisesti [[perestroika]]n vuosina. Osoitukseksi hänen suosiostaan [[Kazakstan]]in presidentti [[Nursultan Nazarbajev]] rakennutti Lev Gumiljovin Euraasialaisen yliopiston vastapäätä omaa palatsiaan Kazakstanin uuteen pääkaupunkiin [[Astana]]ssa. |
||
[[Luokka:Historioitsijat|Gumiljov, Lev]] |
[[Luokka:Historioitsijat|Gumiljov, Lev]] |
||
Versio 4. heinäkuuta 2007 kello 20.25
Lev Nikolajevitš Gumiljov (ven. Лев Николаевич Гумилёв, s. 1. lokakuuta 1912, Pietari – k. 15. kesäkuuta 1992, Pietari) oli venäläinen historiantutkija. Hänen epäortodoksiset ajatuksensa etnisten ryhmien syntymästä ja häviämisestä ovat synnyttäneet poliittisen ja kulttuurisen liikkeen uus-euraasialaisuuden.
Lev Gumiljovin vanhemmat olivat kuuluisia runoilijoita: Nikolai Gumiljov ja Anna Ahmatova. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli lapsi. Äitinsä Anna Ahmatovan epäsuosion aikana hänet erotettiin Leningradin yliopistosta ja vietiin vankileirille, jossa vietti suurimman osan ajasta vuosina 1938–1956. Hän liittyi puna-armeijaan toisen maailmansodan aikana ja osallistui Berliinin taisteluun.
Josif Stalinin kuoleman jälkeen Gumiljov meni töihin Eremitaaši-museoon, jonka johtajasta Mihail Artamonovista tuli hänen opettajansa. Artamonov sai hänet kiinnostumaan tataareista. Gumilov aloitti opinnot Leningradin yliopistossa 1960. Kaksi vuotta myöhemmin hän väitteli tohtoriksi antiikin turkkilaisista. 1960-luvulta lähtien Gumiljov työskenteli Maantieteen instituutissa ja laati toisen väitöskirjan, tällä kertaa maantieteestä. Vaikka hänen ajatuksensa oli torjuttu neuvostoviranomaisten toimesta ja useimmat hänen teoksistaan oli julkaisukiellossa, Gumiljovista tuli yleisesti tunnettu, erityisesti perestroikan vuosina. Osoitukseksi hänen suosiostaan Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev rakennutti Lev Gumiljovin Euraasialaisen yliopiston vastapäätä omaa palatsiaan Kazakstanin uuteen pääkaupunkiin Astanassa.