Yleisneuvosto (Ranska)

Ranskan tasavalta

Tämä artikkeli on osa Ranskan viidennen tasavallan poliittista elämää ja rakennetta koskevasta kokonaisuudesta

• Viides tasavalta
• Ranskan perustuslaki (1958)
• Ranskan perustuslakineuvosto

Toimeenpanovalta

• Ranskan tasavallan presidentti
• Ranskan pääministeri
• Ranskan hallitus

Lainsäädäntövalta

• Ranskan parlamentti:
  • Ranskan kansalliskokous
  • Ranskan senaatti

Ranskan aluehallinto

• Alueneuvosto (Ranska)
• Yleisneuvosto (Ranska)
• Ranskan departementit
• Ranskan arrondissementit
• Ranskan kantonit
• Ranskan kunnat

Viidennen tasavallan vaalit

• Ranskan presidentinvaalit
• Ranskan kansalliskokouksen vaalit
• Ranskan senaatin vaalit
• Ranskan aluevaalit
• Ranskan kantonivaalit
• Ranskan kunnallisvaalit
• Ranskan kansanäänestykset

Ranskan puolueet

Yleisneuvosto on Ranskassa departementtien puitteissa toimiva alueellinen, neuvotteleva toimielin.

Yleisneuvostojen jäsenet valitaan suorilla kansanvaaleilla, yhden miehen listoilta ja kaksivaiheisessa vaalissa. Tällöin valitaan yksi edustaja kustakin kantonista, jotka ovat perusvaalipiirejä muissakin vaaleissa. Vaalit pidetään joka kolmas vuosi, mutta tällöin vaihtuu vain puolet neuvostojen jäsenistä.

Yleisneuvoston jäsenet valitsevat keskuudestaan pysyvän valiokunnan, jonka muodostavat neuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Tämä pysyvä valiokunta käyttää toimeenpanovaltaa yleisneuvoston päätöksissä departementin alueella.

Nykyisin (2007) Ranskassa on 96 departementtia varsinaisella valtakunnanalueella sekä neljä merentakaista departementtia. Näiden yleisneuvostoissa on edustettuina yhteensä 3 978 kantonia ja siten yhtä monta jäsentä.

Tausta

Laki 22. joulukuuta 1789 sääti luotavaksi jokaiseen departementtiin 36 vaaleilla valittua edustajaa, joista muodostui departementtineuvosto. Koska Ranskan vallankumous oli nopeiden ja suurten muutosten aikaa, niin tämäkin neuvosto poistettiin käytöstä lainsäädännöllä 14. frimairevuonna 2 (4. joulukuuta 1793). Vastaava neuvosto, yleisneuvosto, perustettiin uudelleen lailla 20. pluviôse vuonna 8 (17. helmikuuta 1800). Nyt jäseniä ei valittu äänestämällä, vaan ne nimitti Ranskan hallitus. Uudelleen yleisneuvoston jäsenet alettiin valita vaaleilla vuonna 1833. Tällöin äänioikeus riippui verotettavien tulojen määrästä. Yleinen äänioikeus tuli yleisneuvoston jäsenten vaalissa voimaan 3. heinäkuuta 1848.

Alun perin yleisneuvoston puheenjohtaja valittiin joka vuosi uudelleen. Vuodesta 1871 lähtien puheenjohtaja on valittu vain uuden vaaleilla valitun yleisneuvoston kokoontuessa ensimmäiseen istuntoonsa.

Toimielimen ranskankielinen nimi conseil général on hivenen outo tässä yhteydessä käytettäväksi, mutta se selittyy sillä, että ennen vuoden 1982 hallinnon hajauttamista ja alueneuvostojen perustamista departementtien yleisneuvostot olivat korkeinta päätösvaltaa alueellisesti ja paikallisesti käyttäviä elimiä eli yleisiä (général).

Toimivalta

Tiedosto:Départements-conseils.png

Ranskan departementtien poliittinen jakauma 2004. Suurin ryhmä Sosialistipuolue: 45 neuvostoa

Yleisneuvoston keskeiset toimivalta-alueet ovat:

• sosiaalityö: vaikeuksissa olevien henkilöiden sopeuttaminen, vähimmäispalkka-asiat, lastensuojelu, invalidien ja vanhusten tukeminen sekä ehkäisevä terveydenhuolto.
• tiestö: departementin tiestön hallinnointi sekä alueellista merkitystä olevien kansallisten valtateiden hoito, julkinen liikenne sekä koululaiskuljetukset busseilla.
• opetus: peruskoulun yläastetta vastaavan asteen koulujen opetus ja hallinnointi.
• kulttuuri: departementin arkistolaitoksen hoitaminen, samoin alueen kirjastotoimi ja museot.
• paikallinen kehittäminen: yhteisöille ja departementin kunnille osoitetusta avusta päättäminen.

Laki 13. elokuuta 2004 käsittelee paikallisia vapauksia ja vastuita, ja se on uusi aalto ranskalaisen yhteiskunnan desentralisaatiossa. Yleisneuvostoille tämä uusi aalto toi toimenpanovaltaa uusilla alueilla:

• liikenne: suurin osa alueen tieverkostosta eli entiset departementtitason ja loputkin kansallisen tason teistä ja niiden hallinnointi, kalastus- ja kauppamerenkulun satamien hoito ja hallinnointi.
• sosiaalinen toiminta: terveysohjelmat, vanhustenhuollon ohjelmat sekä kotitalousjätteiden hävittäminen.
• asuminen: asuntorahastojen hallinta, samoin myös energiarahastojen hallinta.
• opetus: alueen koulujen (collège) teknisen henkilökunnan sekä työntekijöiden palkkaaminen sekä niiden palvelujen hankkiminen.
• kulttuuri: eräiden kansallisten muistomerkkien ja monumenttien hallinnointi, arkistot, museot, kirjastot sekä suunnitelmat departementin taideopetuksesta.

Lähteet

• Yleisneuvostojen sivut