Ero sivun ”Kadenssi (musiikki)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kadenssi''' ([[Latina|lat.]] ''cadentia'', ''putoaminen'') tai '''lopuke''' on erityinen joukko [[intervalli|intervalleja]] tai [[sointu|sointuja]] säkeen (fraasin), säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa. |
'''Kadenssi''' ([[Latina|lat.]] ''cadentia'', ''putoaminen'') tai '''lopuke''' on erityinen joukko [[intervalli|intervalleja]] tai [[sointu|sointuja]] säkeen (fraasin), säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa. |
||
Kadensseilla luodaan muotoa ja säädellään musiikin virtailua. Kadensseja sanotaan ''vahvoiksi'' tai ''heikoiksi'' sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne |
Kadensseilla luodaan muotoa ja säädellään musiikin virtailua. Kadensseja sanotaan ''vahvoiksi'' tai ''heikoiksi'' sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne ovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen lopuke. |
||
Perinteisessä [[tonaalisuus| |
Perinteisessä [[tonaalisuus|tonaalisen]] musiikin harmoniassa on erotettu mm. seuraavat lopuketyypit: |
||
# ''Autenttinen kadenssi'' päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esim. sointukulku V - I. |
# ''Autenttinen kadenssi'' päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esim. sointukulku V - I. |
||
## Täydellinen autenttinen kadenssi: V - I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla. |
## Täydellinen autenttinen kadenssi: V - I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla. |
||
## Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esim. V - I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä. |
## Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esim. V - I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä. |
||
# ''Dominantti- eli puolilopuke'' päättyy V asteen sointuun. |
# ''Dominantti- eli puolilopuke'' päättyy V asteen sointuun (I - V). |
||
#''Plagaalinen kadenssi'': toonikaa edeltää subdominantti (IV - I). |
#''Plagaalinen kadenssi'': toonikaa edeltää subdominantti (IV - I). |
||
#''Harhalopuke'': dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esim. V - VI). |
#''Harhalopuke'': dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esim. V - VI). |
||
Versio 28. kesäkuuta 2007 kello 02.14
Kadenssi (lat. cadentia, putoaminen) tai lopuke on erityinen joukko intervalleja tai sointuja säkeen (fraasin), säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa.
Kadensseilla luodaan muotoa ja säädellään musiikin virtailua. Kadensseja sanotaan vahvoiksi tai heikoiksi sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne ovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen lopuke.
Perinteisessä tonaalisen musiikin harmoniassa on erotettu mm. seuraavat lopuketyypit:
- Autenttinen kadenssi päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esim. sointukulku V - I.
- Täydellinen autenttinen kadenssi: V - I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla.
- Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esim. V - I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä.
- Dominantti- eli puolilopuke päättyy V asteen sointuun (I - V).
- Plagaalinen kadenssi: toonikaa edeltää subdominantti (IV - I).
- Harhalopuke: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esim. V - VI).
Kadenssiksi (ital. Cadenza) nimitetään myös konserton (usein nopeiden) osien loppupuolelle sijoittuvaa soitinsooloa, jossa on perinteisesti käsitelty virtuoottisesti kappaleen temaattista materiaalia. Alun perin kadenssit ovat olleet solistien itsensä improvisoimia, nykyään vapaa kadenssi on harvinainen kirjoitettujen kadenssien ollessa orgaaninen osa sävellystä.