Kotor

Kotor (Котор)
Sijainti	42°27' N° N 18°37' E° E
Valtio	Montenegro
Mainitaan ensi kerran	168 eaa.
Väkiluku (2003) - yhteensä - kaupunki - kunta	28 288 5 341 22 947
Pinta-ala (kunnan)	335 km²
Väestötiheys (kunnan)	68,5 as/km²
Korkeus
Pormestari	Marija Ćatović
Kotisivu

Kotor (serbiaksi Котор, kroatiaksi Kotor, italiaksi Cattaro ja latinaksi Acruvium) on kaupunki ja kunta Montenegron lounaisosassa Adrianmeren ja siitä työntyvän Kotorinlahden rannalla. Kunta rajoittuu lännessä Bosnia-Hertsegovinaan. Kotorin kuntaan kuuluuvat Dobrotan, Risanin ja Perastin pikkukaupungit sekä monia pieniä asutuskeskuksia Kotorinlahden rannoilla. Dobrota ja Kotorin kaupunki muodostavat kuitenkin yhtenäisen kaupunkialueen.

Väestö

Vuonna Kotorin alueella oli yhteensä 28 288 asukasta, joista asui varsinaisessa kaupungissa 5 341 (Dobrota mukaan luettuna 13 510) ja kunnassa 22 947.

Kansallisuudeltaan Kotorin asukkaista on montenegrolaisia 46,8 prosenttia, serbejä 30,91 prosenttia ja kroaatteja 7,67 prosenttia.

Kotorin kaupungin asukasluvun kehitys (Dobrota mukaan luettuna):

• 10 780 (3. maaliskuuta 1981)
• 12 903 (3. maaliskuuta 1991)
• 13 510 (1. marraskuuta 2003)

Historia

Kotorin ylle kohoava vuori

Hylätty kirkko Kotorissa

Kuja Kotorin vanhasta kaupungista

Kotor mainitaan ensimmäisen kerran 168 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin se tunnettiin nimellä Acruvium, Ascrivium, tai Ascruvium ja se kuului Rooman Dalmatian provinssiin. Keisari Justinian rakennutti linnoituksen Acruviumin yläpuolelle vuonna 535. Tämänn linnoituksen ympärille kehittyi todennäköisesti uusi kaupunki, sillä 900-luvulla Konstantinos VII mainitsee Alemman Cattaron. Saraseenit ryöstivät kaupungin vuonna 840.

Vuonna 1002 kaupunki kärsi vaurioita Bulgarian miehitettyä sen ja seuraavana vuonna Bulgarian tsaari Samuil antoi kaupungin Serbialle. Paikalliset asukkaat kuitenkin nousivat kapinaan yhdessä Ragusan kaupungin kanssa. Kapinointi loppui vasta vuonna 1184, jolloin heille myönnettiin vapaavaltion arvo ja muita etuja kuten säilyttää tasavaltalainen hallinto, oikeuteen tehdä sopimuksia ja käydä sotia. Dominikaani- ja fransiskaanimunkit perustivat kaupunkiin luostarit 1200-luvulla.

1300-luvulla Cattaro (kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin) kilpaili kaupankäynnissä läheisen Ragusan tasavallan kanssa, mikä ärsytti Venetsian tasavaltaa. Serbian valtakunnan romahdettua 1389 ja jouduttua Ottomaanien haltuun, jäi Kotor ilman suojelijaa. Pian tämän jälkeen sen valloitti ensin Venetsian tasavalta ja sitten Unkarin kuningaskunta. Vuonna 1420 kaupunki siirtyi uudelleen Venetsialle.

Kotor oli ottomaanien piirittämä vuosina 1538 ja 1657, vuonna 1572 kaupungissa riehui musta surma ja vuosina 1563 ja 1667 kaupunki kärsi vaurioita maanjäristyksissä.

Campo Formion sopimuksella Kotor siirtyi Venetsialta Habsburgien hallitsemalle Itävallalle vuonna 1797. Mutta vuonna 1805 Kotor luovutettiin Pressburgin sopimuksella Italian kuningaskunnalle, joka oli tuolloin Ranskan keisarikunnan vasallivaltio. Todellisuudessa Kotorissa piti tuolloin kuitenkin valtaa Venäjän laivaston päällikkö Dmitri Senjavin. Venäläisten lähdettyä vuonna 1810 Kotor liitettiin Ranskan keisarikunnan Illyrian provinssiin.

Vuonna 1814 Kotor palautettiin uudelle Itävallan keisarikunnalle Wienin kongressissa. Kotorilaiset ja muut Itävallan alla olevat montenegrolaiset yritettiin saada Itävallan armeijan palvelukseen, mikä johti kahteen kapinaan vuosina 1869 ja 1881. Näistä ensimmäisessä Itävalta joutui perääntymään, mutta palautti valtansa jälkimmäisessä.

Ensimmäisessä maailmansodassa Kotorissa käytiin taisteluita Itävalta-Unkarin ja montenegrolaisten välillä. Vuonna 1918 kaupunki liitettiin Jugoslavian kuningaskuntaan ja tuolloin kaupungista alettiin käyttää nimeä Kotor. Vuonna 1945 alue tuli kuulumaan Jugoslavian kuuluvaan Montenegron sosialistiseen tasavaltaan ja Jugoslavian hajottua 1990-luvun alussa se tuli kuulumaan Serbia ja Montenegron valtioliittoon.

Aina 1900-luvun alkuun asti enemmistö Kotorin ja sen ympäristön asukkaista oli kroaatteja ja toinen merkittävä ryhmä oli serbit. Nykyisin kroatien määrä on laskenut huomattavasti ja enemmistön muodostavat montenegrolaiset. Kotor on kuitenkin edelleen Kroatian katolisen kirkkoon kuuluvan Kotorin hiippakunnan pääkaupunki.

Turismi

Kotorin katolinen katedraali (rak. 1166)

Kotor on merkittävä turistikohde Montenegrossa. Kotorin vanhakaupunki on yksi Adrianemeren rannikon parhaiten säilyneistä ja se kuuluu UNESCOn Maailmanperintöluetteloon. Kaupungin nähtävyyksistä mainittakoon Pyhän Tryphonin katolinen katedraali (rak. 1166) ja antiikin aikaisen linnoituksen jäänteet 4,5 kilometriä kaupungista. Svetin Đorđen ja Gospa od Škrpijelan pienet saaret Perastin pikkukaupungin edustalla Kotorin kunnan alueella ovat myös matkailijoiden suosiossa.

Myös kaupungin vilkas yöelämä houkuttelee turisteja. Vanha kaupunki on täynnä pubeja, ravintoloita ja kahviloita ja Kotorissa on myös suosittuja yökerhoja. Myös Kesäkarnevaalit keräävät tuhansittain turisteja. Rantalomakohteena Kotor ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, sillä rannat ovat huonoja, mutta Budvan rivieralle on kuitenkin vain puolen tunnin matka.

Liikenne

Kotorista pääsee muihin Montenegron rantakaupunkeihin Adrian valtatietä pitkin, joka jatkuu Kroatian puolelle. Sisämaahan Herceg Novin suuntaan johtaa myös tie. Lisäksi Cetinjen kaupunkiin johtaa vanha tie. Tivatin lentokenttä on vain viiden kilometrin päässä.

 Montenegro