Matruusi

Matruusi on suorittavaa työtä tekevän merimiehen ammattinimike, samoin kuin laivaston miehistöarvoa tarkoittava sotilasarvo. Kauppalaivoilla aloittavat merimiehet ovat puolimatruuseja. Harjoittelevia nuoria on aiemmin kutsuttu myös jungmanneiksi. Puolimatruusilla on yleensä vahtimiehen tai kansimiehen pätevyyskirja. Kansimieheksi pätevöityminen vaatii 16 vuoden ikää ja kansimiehen koulutusta. Vahtimieheltä vaaditaan 16 vuoden ikää, vahtimiehen koulutusta ja kaksi kuukautta meripalvelua. Matruusin pätevyyskirjan saaminen edellyttää kuuden kuukaukauden meripalvelua ja matruusin koulutusta. Teoreettinen koulutus saadaan yleensä ammattiopistossa.

Laivoilla oli aiemmin myös kouluttamattomia taloustyöntekijöitä, joita kutsuttiin messipojiksi; heidän esimiehensä oli stuertti. Messipoikien tehtäviin kuului tarjoilu miehistölle ja päällystölle, tiskaaminen, siivoaminen ja muut aputyöt. Kokeneempi messipoika voitiin ylentää kapteenia merellä palvelevaksi salonkipalvelijaksi; puhekieliset ilmaisut olivat "messikalle" ja "salonkiville". Nykyään messipoikien ja salonkipalvelijan tehtäviä hoitavat työharjoittelua suorittavat ammattiin opiskelevat.

Laivastossa matruusista seuraava sotilasarvo, maavoimien korpraalia vastaava, on ylimatruusi.

Venäläisiä matruuseja

Matruusit ja politiikka

Saksan keisarikunnan ja Venäjän keisarikunnan laivastoissa matruusit olivat poliittisesti aktiivisia. Laivasto teknisestä luonteestaan johtuen edellytti kohtalaista yleissivistyksen tasoa jäseniltään. Toisaalta merisota Itämerellä oli hiljaista, ja sekä Saksan että Venäjän laivastot makasivat pitkiä aikoja laiturissa miehistön ikävystyessä. Neuvostoliiton historiankirjoituksessa matruuseja pidettiin vallankumouksen etujoukkona. Venäjällä matruusit kapinoivat jo vuonna 1905 panssarilaiva Ruhtinas Potjomkin Taurialaisella. Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksessa matruusit osallistuivat merkittävästi levottomuuksiin tapaen useita upseereitaan. Kevään ja kesän aikana matruuseista koostuneet osastot osallistuivat työväenliikkeen radikaalisiiven toimintaan. Näkyvin yksittäinen venäläismatruusien poliittinen teko oli Alfred Kordelinin murha. Venäjän laivaston Helsinkiin sijoitettujen yksiköiden miehistö toimi myös eräissä merkittävissä poliittisissa tehtävissä vuoden 1917 aikana. Muun muassa Suomen viimeinen kenraalikuvernööri oli matruusi.

Vallankumouksellisia matruuseja kesällä 1917 Helsingissä

Bolševikkeja kannattaneet matruusit osallistuivat lokakuun vallankumoukseen heti alusta alkaen. Bolševikkivallankaappajien aloitussignaalina toimi aamuvarhaisella 7. marraskuuta 1917 panssarilaiva Aurolta kohti Talvipalatsia ammuttu tykinlaukaus, jota vuosina 1917–1991 pidettiin neuvostolaivaston syntyhetkenä. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa matruuseista muodostetut jalkautetut osastot taistelivat useissa tärkeissä taisteluissa. Saksan laivaston matruusit vaikuttivat puolestaan Saksan muuttumiseen tasavallaksi kapinoimalla 1919. Venäjän laivaston poliittinen rooli katosi vuonna 1921, kun menševikkejä kannattaneet merisotilaat nousivat kapinaan yhä itsevaltaisemmaksi muuttuvaa bolševikkihallitusta vastaan. Kapina kukistettiin verisesti, ja henkiinjääneet pakenivat jään yli Suomeen.

Suomen sisällissodan alkuvaiheissa punakaartin avuksi liittyi venäläisiä sotilasosastoja, joihin kuului myös jalkautuneita matruuseja, mutta Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaisesti nämä yksiköt vetäytyivät viimeistään maaliskuussa Venäjälle eivätkä osallistuneet enää taisteluihin.

Katso myös

• Perämies
• Merikapteeni

Muualla aiheesta

• Työministeriön sivuilla oleva perämiehen haastattelu
• Westerlund, L. (toim.) Venäläissurmat Suomessa 1914–1922. Osa 1. Valtioneuvoston julkaisusarja 1/2004 Teos sisältää erinomaisen kuvauksen kevään 1917 upseerimurhista.