Ero sivun ”Petronius Maximus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p kielen- tai muuta huoltoa, Typos fixed: kerke → kerki, AWB |
p kh, typoja |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Petronius Maximus''' (noin 397 - [[455]]) oli [[Länsi-Rooman keisari]] kahden kuukauden ajan vuonna [[455]]. Hänestä tuli keisari sen jälkeen kun [[Valentinianus III]] murhattiin. |
'''Petronius Maximus''' (noin 397 - [[455]]) oli [[Länsi-Rooman keisari]] kahden kuukauden ajan vuonna [[455]]. Hänestä tuli keisari sen jälkeen kun [[Valentinianus III]] murhattiin. |
||
Maximuksen sukutaustasta ei |
Maximuksen sukutaustasta ei tiedetä mitään. Hän aloitti uransa [[preetori]]na noin vuonna 411. Tämän jälkeen hän toimi useissa korkeissa viroissa saavuttaen [[konsuli]]n arvon vuonna [[433]]. Vuonna [[443]] hän oli konsulina toisen kerran. Vuonna [[445]] hänelle myönnettiin [[patriisi]]n arvo (''patricius''). Tämä ja hänen kaksi konsulivuottaan tekivät hänestä valtakunnan korkea-arvoisimman senaattorin. Maximuksen väitetään olleen mukana juonessa murhata mahtava sotapäällikkö ''[[magister militum]]'' [[Aëtius]] vuonna [[454]]. Hän ja eräs eunukki Heraclius saivat keisarin taivuteltua niin että hän henkilökohtaisesti murhasi Aëtiuksen. |
||
[[16. maaliskuuta]] [[455]] Valentinianuksen murhasivat Aetiuksen sotilaat Optila ja Thranstila. Johannes Antiokialainen kirjoittaa että Maximus olisi ollut tämänkin murhan takana. Keisarille ei löytynyt ketään selvää seuraajaa. Keisariutta tavoittelivat Maximuksen lisäksi eräs Maximianus Domninuksen poika, joka oli ollut Aëtiuksen henkivartijana, ja [[Majorianus]], josta tuli keisari vuonna [[457]]. Keisarinna [[Licinia Eudoxia]] suosi Majorianusta, mutta Maximus sai keisarillisen palatsin haltuunsa ja pakotti Eudoxian menemään naimisiin kanssaan. |
[[16. maaliskuuta]] [[455]] Valentinianuksen murhasivat Aetiuksen sotilaat Optila ja Thranstila. Johannes Antiokialainen kirjoittaa että Maximus olisi ollut tämänkin murhan takana. Keisarille ei löytynyt ketään selvää seuraajaa. Keisariutta tavoittelivat Maximuksen lisäksi eräs Maximianus Domninuksen poika, joka oli ollut Aëtiuksen henkivartijana, ja [[Majorianus]], josta tuli keisari vuonna [[457]]. Keisarinna [[Licinia Eudoxia]] suosi Majorianusta, mutta Maximus sai keisarillisen palatsin haltuunsa ja pakotti Eudoxian menemään naimisiin kanssaan. |
||
Maximus teki [[Avitus|Avituksesta]] ''magister militumin'' ja lähetti hänet [[Toulouse]]en saamaan apua [[visigootit|visigooteilta]]. Ennen |
Maximus teki [[Avitus|Avituksesta]] ''magister militumin'' ja lähetti hänet [[Toulouse]]en saamaan apua [[visigootit|visigooteilta]]. Ennen kuin hän ehti perille, Maximus oli jo kuollut. Pari kuukautta sen jälkeen, kun Maximus oli noussut valtaistuimelle, hyökkäsivät [[vandaalit]] [[Gaiserik]]in johdolla Italiaan. Kun roomalaiset saivat kuulla tästä, syntyi paniikki, ja Maximus kuoli mellakassa. Toisen tarinan mukaan Maximuksen tappoi roomalainen sotilas, jonka nimi oli Ursus. Vandaalit ryöstivät Rooman Maximuksen kuoleman jälkeen. |
||
==Kirjallisuutta== |
==Kirjallisuutta== |
||
Versio 12. kesäkuuta 2007 kello 19.12
Petronius Maximus (noin 397 - 455) oli Länsi-Rooman keisari kahden kuukauden ajan vuonna 455. Hänestä tuli keisari sen jälkeen kun Valentinianus III murhattiin.
Maximuksen sukutaustasta ei tiedetä mitään. Hän aloitti uransa preetorina noin vuonna 411. Tämän jälkeen hän toimi useissa korkeissa viroissa saavuttaen konsulin arvon vuonna 433. Vuonna 443 hän oli konsulina toisen kerran. Vuonna 445 hänelle myönnettiin patriisin arvo (patricius). Tämä ja hänen kaksi konsulivuottaan tekivät hänestä valtakunnan korkea-arvoisimman senaattorin. Maximuksen väitetään olleen mukana juonessa murhata mahtava sotapäällikkö magister militum Aëtius vuonna 454. Hän ja eräs eunukki Heraclius saivat keisarin taivuteltua niin että hän henkilökohtaisesti murhasi Aëtiuksen.
16. maaliskuuta 455 Valentinianuksen murhasivat Aetiuksen sotilaat Optila ja Thranstila. Johannes Antiokialainen kirjoittaa että Maximus olisi ollut tämänkin murhan takana. Keisarille ei löytynyt ketään selvää seuraajaa. Keisariutta tavoittelivat Maximuksen lisäksi eräs Maximianus Domninuksen poika, joka oli ollut Aëtiuksen henkivartijana, ja Majorianus, josta tuli keisari vuonna 457. Keisarinna Licinia Eudoxia suosi Majorianusta, mutta Maximus sai keisarillisen palatsin haltuunsa ja pakotti Eudoxian menemään naimisiin kanssaan.
Maximus teki Avituksesta magister militumin ja lähetti hänet Toulouseen saamaan apua visigooteilta. Ennen kuin hän ehti perille, Maximus oli jo kuollut. Pari kuukautta sen jälkeen, kun Maximus oli noussut valtaistuimelle, hyökkäsivät vandaalit Gaiserikin johdolla Italiaan. Kun roomalaiset saivat kuulla tästä, syntyi paniikki, ja Maximus kuoli mellakassa. Toisen tarinan mukaan Maximuksen tappoi roomalainen sotilas, jonka nimi oli Ursus. Vandaalit ryöstivät Rooman Maximuksen kuoleman jälkeen.
Kirjallisuutta
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1-2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä: Valentinianus III |
Rooman keisari |
Seuraaja: Avitus |