Kustaa Horn

Kustaa Horn (1592–1657) oli ruotsalainen upseeri, kreivi ja vapaaherra. Hänestä tuli kenttämarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653. Hän opiskeli nuorena saksalaisissa yliopistoissa ja sodankäyntiä Morits Oranialainen joukoissa. Hän haavoittui Riian piirityksessä 1621. Hän johti sotajoukkoja Baltiassa menestyksekkäästi, ja Kustaa II Adolf nimitti Hornin kenttämarsalkakseen jo 35-vuotiaana.

Kolmikymmenvuotisessa sodassa Hornin taito toi Ruotsille tärkeän voiton Breitenfeldin ensimmäisessä taistelussa 1631.

Nördlingenin taistelussa 1634 hän komensi Ruotsin armeijaa yhdessä Bernhard Weimarin kanssa. Miehet olivat keskenään hyvin erilaisia luonteita ja tulivat huonosti toimeen. Weimar oli kiivas ja kunnianhimoinen, kun taas Horn oli maltillinen ja vaatimaton. Horn oli tottunut saamaan käskynsä Kustaa II Aadolfilta, jolta perimäänsä ruotsalaista sotataitoa hän pyrki toteuttamaan taistelukentällä. Ruotsi hävisi taistelun ja Horn joutui itävaltalaisten vangiksi. Hän virui kahdeksan vuotta Burhghausenin linnoituksessa. Vasta vuonna 1642 hänet vaihdettii kolmeen kenraaliin ja vapautettiin.

Vuonna 1651 kuningas antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Kreivikunta purettiin 1681.