Ero sivun ”David Dacko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: tg:Давид Дакко |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''David Dacko''' ([[24. maaliskuuta]] [[1930]] |
'''David Dacko''' ([[24. maaliskuuta]] [[1930]] – [[20. marraskuuta]] [[2003]]) oli [[Keski-Afrikan tasavalta|Keski-Afrikan tasavallan]] ensimmäinen ja kolmas presidentti. Hän toimi virassa vuosina [[1960]]-[[1966]] ja uudelleen [[1979]]–[[1981]]. |
||
Dacko syntyi Bouchian kylässä lähellä [[Mbaiki]]a. Hän opiskeli Mbaikissa ja [[Bambari]]ssa, ja vuonna [[1951]] hänestä tuli opettaja [[Bangui]]ssa. Vuonna [[1955]] |
Dacko syntyi Bouchian kylässä lähellä [[Mbaiki]]a. Hän opiskeli Mbaikissa ja [[Bambari]]ssa, ja vuonna [[1951]] hänestä tuli opettaja [[Bangui]]ssa. Vuonna [[1955]] hänet valittiin Kouanga Collegen rehtoriksi. |
||
Dacko oli itsenäisyystaistelija [[Barthélemy Boganda]]n kannattaja. Vuosina [[1957]] |
Dacko oli itsenäisyystaistelija [[Barthélemy Boganda]]n kannattaja. Vuosina [[1957]]–[[1958]] hän toimi Bogandan nimittämänä Keski-Afrikan tasavallan maatalous-, karja-, vesi- ja metsäministerinä. Vuonna 1958 hän toimi joidenkin kuukausien ajan sisäisten ja hallinnollisten suhteiden ministerinä. |
||
Kun Keski-Afrikan tasavalta vuonna 1960 itsenäistyi, Dacko nousi maan väliaikaiseksi presidentiksi. [[Ranska]] tuki Dackoa hänen poliittisessa taistelussaan [[Abel Goumba]]a vastaan, ja [[12. joulukuuta]] hänet julistettiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. [[5. tammikuuta]] [[1964]] |
Kun Keski-Afrikan tasavalta vuonna 1960 itsenäistyi, Dacko nousi maan väliaikaiseksi presidentiksi. [[Ranska]] tuki Dackoa hänen poliittisessa taistelussaan [[Abel Goumba]]a vastaan, ja [[12. joulukuuta]] hänet julistettiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Dacko valittiin uudelleen [[5. tammikuuta]] [[1964]] vaaleilla, joissa hän oli ainoa ehdokas. Hänen presidenttiytensä kuitenkin katkaisi [[Jean-Bédel Bokassa]]n uudenvuodenaaton [[1965]] ja uudenvuodenpäivän [[1966]] välisenä yönä toimeenpanema vallankaappaus. Dacko vangittiin, mutta hänet vapautettiin [[16. heinäkuuta]] [[1969]] ja lopulta nimitettiin presidentti Bokassan henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi vuonna [[1976]]. |
||
Syyskuussa [[1979]] Dacko sai valtansa takaisin [[ranska]]laisten laskuvarjosotilaiden avustuksella. Maaliskuussa [[1981]] hänet valittiin vaaleilla uudelle kaudelle. [[1. syyskuuta]] |
Syyskuussa [[1979]] Dacko sai valtansa takaisin [[ranska]]laisten laskuvarjosotilaiden avustuksella. Maaliskuussa [[1981]] hänet valittiin vaaleilla uudelle kaudelle. Dacko kuitenkin syrjäytettiin [[1. syyskuuta]] 1981 verettömässä vallankaappauksessa, ja valtaan nousi [[André Kolingba]]. Dacko osallistui vielä vuoden [[1993]] presidentinvaaleihin saaden 20,1 % äänistä. Vuonna [[2003]] Dacko lähti [[Ranska]]an saamaan hoitoa [[astma]]ansa, mutta hän joutui välilaskun aikana [[7. marraskuuta]] [[Yaoundén pääsairaala]]an [[Kamerun]]issa, jossa hän kuoli 20. marraskuuta. |
||
[[Luokka:Keski-Afrikan tasavallan presidentit|Dacko, David]] |
[[Luokka:Keski-Afrikan tasavallan presidentit|Dacko, David]] |
||
Versio 4. kesäkuuta 2007 kello 21.32
David Dacko (24. maaliskuuta 1930 – 20. marraskuuta 2003) oli Keski-Afrikan tasavallan ensimmäinen ja kolmas presidentti. Hän toimi virassa vuosina 1960-1966 ja uudelleen 1979–1981.
Dacko syntyi Bouchian kylässä lähellä Mbaikia. Hän opiskeli Mbaikissa ja Bambarissa, ja vuonna 1951 hänestä tuli opettaja Banguissa. Vuonna 1955 hänet valittiin Kouanga Collegen rehtoriksi.
Dacko oli itsenäisyystaistelija Barthélemy Bogandan kannattaja. Vuosina 1957–1958 hän toimi Bogandan nimittämänä Keski-Afrikan tasavallan maatalous-, karja-, vesi- ja metsäministerinä. Vuonna 1958 hän toimi joidenkin kuukausien ajan sisäisten ja hallinnollisten suhteiden ministerinä.
Kun Keski-Afrikan tasavalta vuonna 1960 itsenäistyi, Dacko nousi maan väliaikaiseksi presidentiksi. Ranska tuki Dackoa hänen poliittisessa taistelussaan Abel Goumbaa vastaan, ja 12. joulukuuta hänet julistettiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Dacko valittiin uudelleen 5. tammikuuta 1964 vaaleilla, joissa hän oli ainoa ehdokas. Hänen presidenttiytensä kuitenkin katkaisi Jean-Bédel Bokassan uudenvuodenaaton 1965 ja uudenvuodenpäivän 1966 välisenä yönä toimeenpanema vallankaappaus. Dacko vangittiin, mutta hänet vapautettiin 16. heinäkuuta 1969 ja lopulta nimitettiin presidentti Bokassan henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi vuonna 1976.
Syyskuussa 1979 Dacko sai valtansa takaisin ranskalaisten laskuvarjosotilaiden avustuksella. Maaliskuussa 1981 hänet valittiin vaaleilla uudelle kaudelle. Dacko kuitenkin syrjäytettiin 1. syyskuuta 1981 verettömässä vallankaappauksessa, ja valtaan nousi André Kolingba. Dacko osallistui vielä vuoden 1993 presidentinvaaleihin saaden 20,1 % äänistä. Vuonna 2003 Dacko lähti Ranskaan saamaan hoitoa astmaansa, mutta hän joutui välilaskun aikana 7. marraskuuta Yaoundén pääsairaalaan Kamerunissa, jossa hän kuoli 20. marraskuuta.