Ero sivun ”Aforismi” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
VIRHEELLINEN rakenne korjattu, lisätietoa keskustelusivulla. |
p rv |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Aforismi''' (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu [[virke]] tai niiden kokonaisuus. |
'''Aforismi''' (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu [[virke]] tai niiden kokonaisuus. |
||
==Aforismien historia== |
|||
Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä ''aforistikko'' ja ''aforisti''. Sana ''aforistinen'' tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta ''aphorismós'', joka tarkoittaa rajoitettua, määriteltyä. Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan ''fragmentiksi'', joka on eräänlainen pienoisessee. |
|||
⚫ | Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on [[Hippokrates|Hippokrateen]] terveydenhoidollinen ohjeisto. Varhaisimmat suomenkieliset aforismit puolestaan julkaisi tiettävästi [[J. H. Erkko]] vuonna 1899. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma on [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] Matkasauva vuodelta 1926. Merkittäviä suomalaisia aforistikkoja ovat muun muassa [[Samuli Paronen]] (''Maailma on sana'', 1974), [[Helena Anhava]], [[Paavo Haavikko]], [[Mirkka Rekola]], [[Erno Paasilinna]] ja [[Markku Envall]]. Envall on myös tutkinut aforistiikkaa, hänen väitöskirjansa on julkaistu nimellä ''Suomalainen aforismi'' (1987). |
||
==Aforismien tyyli== |
|||
Aforistiikalle on luonteenomaista poleeminen, väittelynhaluinen suhtautuminen totunnaisiin ajatusrakennelmiin. Aforismeissa voidaan esimerkiksi metaforan, sanaleikin, käsitteen uudelleentulkinnan tai [[paradoksi]]n keinoin kuvata jotakin tärkeäksi koettua ajatusta tai havaintoa. Aforismin tunnusmerkkejä on usein myös yksittäisen aforismin moniteemaisuus ja -tulkintaisuus. Aforismia voidaan pitää kansanperinteen [[sananlasku]]n taidekirjallisena muotona. Sananlaskuista onkin käytetty nimitystä kansanaforismi ja nykyaforismista voidaan puhua taideaforismina. |
Aforistiikalle on luonteenomaista poleeminen, väittelynhaluinen suhtautuminen totunnaisiin ajatusrakennelmiin. Aforismeissa voidaan esimerkiksi metaforan, sanaleikin, käsitteen uudelleentulkinnan tai [[paradoksi]]n keinoin kuvata jotakin tärkeäksi koettua ajatusta tai havaintoa. Aforismin tunnusmerkkejä on usein myös yksittäisen aforismin moniteemaisuus ja -tulkintaisuus. Aforismia voidaan pitää kansanperinteen [[sananlasku]]n taidekirjallisena muotona. Sananlaskuista onkin käytetty nimitystä kansanaforismi ja nykyaforismista voidaan puhua taideaforismina. |
||
===Sarjallinen aforistiikka=== |
|||
Sarjallisessa aforistiikassa (sarja-aforistiikassa) on perusyksikkönä yksittäisen aforismin sijasta ns. ''aforistinen sarja''. Aforistisen sarjan varhain edustaja suomalaisessa aforistiikassa on [[Kersti Bergroth]]. Varsinaisesti sarjamuoto murtautui suomalaiseen aforistiikkaan [[Paavo Haavikko|Paavo Haavikon]] julkaistessa [[1972]] teoksensa ''Puhua, vastata, opettaa''. Sarjamuotoa ovat kirjoittaneet myös muun muassa [[Mirkka Rekola]], [[Markku Envall]] ja [[Olli Hyvärinen]]. |
Sarjallisessa aforistiikassa (sarja-aforistiikassa) on perusyksikkönä yksittäisen aforismin sijasta ns. ''aforistinen sarja''. Aforistisen sarjan varhain edustaja suomalaisessa aforistiikassa on [[Kersti Bergroth]]. Varsinaisesti sarjamuoto murtautui suomalaiseen aforistiikkaan [[Paavo Haavikko|Paavo Haavikon]] julkaistessa [[1972]] teoksensa ''Puhua, vastata, opettaa''. Sarjamuotoa ovat kirjoittaneet myös muun muassa [[Mirkka Rekola]], [[Markku Envall]] ja [[Olli Hyvärinen]]. |
||
==Aforismiyhdistys== |
|||
⚫ | Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on [Hippokrates|Hippokrateen] terveydenhoidollinen ohjeisto. |
||
Vuonna 2005 perustettiin [[Suomen aforismiyhdistys]], jonka tarkoituksena on edistää aforismin asemaa ja koota yhteen aforismeja kirjoittavat ja niistä kiinnostuneet henkilöt. Yhdistys myöntää vuosittain ansioista aforistiikan alalla [[Samuli Paronen -palkinto|Samuli Paronen -palkinnon]] sekä valitsee [[Vuoden aforismikirja]]n. Suomen aforismipäivää vietetään joka vuosi huhtikuun 18. päivänä. |
Vuonna [[2005]] perustettiin [[Suomen aforismiyhdistys]], jonka tarkoituksena on edistää aforismin asemaa ja koota yhteen aforismeja kirjoittavat ja niistä kiinnostuneet henkilöt. Yhdistys myöntää vuosittain ansioista aforistiikan alalla [[Samuli Paronen -palkinto|Samuli Paronen -palkinnon]] sekä valitsee [[Vuoden aforismikirja]]n. Suomen aforismipäivää vietetään joka vuosi [[18. huhtikuuta|huhtikuun 18.]] päivänä. |
||
== Suomalaisia aforistikkoja == |
== Suomalaisia aforistikkoja == |
Versio 31. toukokuuta 2007 kello 20.09
Aforismi (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu virke tai niiden kokonaisuus.
Aforismien historia
Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä aforistikko ja aforisti. Sana aforistinen tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta aphorismós, joka tarkoittaa rajoitettua, määriteltyä. Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan fragmentiksi, joka on eräänlainen pienoisessee.
Maailmankirjallisuuden tiettävästi ensimmäinen aforismikokoelma on Hippokrateen terveydenhoidollinen ohjeisto. Varhaisimmat suomenkieliset aforismit puolestaan julkaisi tiettävästi J. H. Erkko vuonna 1899. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma on V. A. Koskenniemen Matkasauva vuodelta 1926. Merkittäviä suomalaisia aforistikkoja ovat muun muassa Samuli Paronen (Maailma on sana, 1974), Helena Anhava, Paavo Haavikko, Mirkka Rekola, Erno Paasilinna ja Markku Envall. Envall on myös tutkinut aforistiikkaa, hänen väitöskirjansa on julkaistu nimellä Suomalainen aforismi (1987).
Aforismien tyyli
Aforistiikalle on luonteenomaista poleeminen, väittelynhaluinen suhtautuminen totunnaisiin ajatusrakennelmiin. Aforismeissa voidaan esimerkiksi metaforan, sanaleikin, käsitteen uudelleentulkinnan tai paradoksin keinoin kuvata jotakin tärkeäksi koettua ajatusta tai havaintoa. Aforismin tunnusmerkkejä on usein myös yksittäisen aforismin moniteemaisuus ja -tulkintaisuus. Aforismia voidaan pitää kansanperinteen sananlaskun taidekirjallisena muotona. Sananlaskuista onkin käytetty nimitystä kansanaforismi ja nykyaforismista voidaan puhua taideaforismina.
Sarjallinen aforistiikka
Sarjallisessa aforistiikassa (sarja-aforistiikassa) on perusyksikkönä yksittäisen aforismin sijasta ns. aforistinen sarja. Aforistisen sarjan varhain edustaja suomalaisessa aforistiikassa on Kersti Bergroth. Varsinaisesti sarjamuoto murtautui suomalaiseen aforistiikkaan Paavo Haavikon julkaistessa 1972 teoksensa Puhua, vastata, opettaa. Sarjamuotoa ovat kirjoittaneet myös muun muassa Mirkka Rekola, Markku Envall ja Olli Hyvärinen.
Aforismiyhdistys
Vuonna 2005 perustettiin Suomen aforismiyhdistys, jonka tarkoituksena on edistää aforismin asemaa ja koota yhteen aforismeja kirjoittavat ja niistä kiinnostuneet henkilöt. Yhdistys myöntää vuosittain ansioista aforistiikan alalla Samuli Paronen -palkinnon sekä valitsee Vuoden aforismikirjan. Suomen aforismipäivää vietetään joka vuosi huhtikuun 18. päivänä.
Suomalaisia aforistikkoja
- Erkki Melartin (1875-1937)
- Maria Jotuni (1880-1943)
- Juhani Siljo (1888-1918)
- Viljo Römpötti (1897-1960)
- Kaarlo Marjanen (1899-1984)
- Sylvi Kekkonen (1900-1974)
- Kerttu Wanne (1905-1963)
- Kalervo Tuukkanen (1909-1979)
- Oiva Paloheimo (1910-1973)
- Risto Nivari (1913-1990)
- Samuli Paronen (1917-1974)
- Helena Anhava (s. 1925)
- Panu Oikotie (s. 1927, k., oik. Uuno Poikonen)
- Jouko Tyyri (1929-2001)
- Paavo Haavikko (s. 1931)
- Aku-Kimmo Ripatti (1931-1994)
- Mirkka Rekola (s. 1931)
- Arvo Salo (s. 1932)
- Hilja Mörsäri (s. 1932)
- Erno Paasilinna (1935-2000)
- Origo (s. 1936, oik. Jouni Lompolo)
- Arto Seppälä (s. 1936)
- Torsti Lehtinen (s. 1942)
- Markku Envall (s. 1944)
- Maija Paavilainen (s. 1945)
- Eero Suvilehto (s. 1947)
- Olli Hyvärinen (s. 1958)
- Lassi Kämäri (s. 1961)
- Pauli Luoma (s. 1968)
- Aleksi Ahtola (s. 1979)
- Lauri Sallinen (s. 1979)
Ulkomaisia aforistiikkaa kirjoittaneita kirjailijoita
- Herakleitos (n. 540 - 475 eaa., Kreikka)
- La Rochefoucauld (1613–79, Ranska)
- Nicolas Chamfort (1740-94, Ranska)
- Georg Christoph Lichtenberg (1742-99, Saksa)
- Mark Twain (1835-1910, Yhdysvallat)
- Friedrich Nietzsche (1844-1900, Saksa)
- Oscar Wilde (1854-1900, Irlanti)
- George Bernard Shaw (1856–1950, irlantilaissynt.)
- Elias Canetti (1905-1994, saksankiel.)
- Stanisław Jerzy Lec (1909-66, Puola)
- Emile Cioran (1911–95, Romania)
- Žarko Petan (s. 1929, Slovenia)
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Aforismin vuosisata - lauseita ja ajatuksia 54 suomalaiselta aforistikolta (toim. Markku Envall, WSOY 1997)
- Markku Envall: Suomalainen aforismi - keinoja, lajeja, rakenteita, ongelmia (SKS 1987)