Ero sivun ”Väinö Salovaara” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Salovaara työskenteli konepajoissa Suomessa ja [[Venäjä]]llä [[1903]]-[[1908]]. Hän oli Helsingin kaupungin sähkölaitoksen [[konemestari]]na [[1909]]-[[1918]]. Vuonna [[1918]] Salovaara oli ''Töölön työläisten kauppa oy'':n toimitusjohtajana ja sen jälkeen hän toimi [[Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liitto|Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton]] sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä [[Metallityöläinen (lehti)|Metallityöläinen]]-lehden päätoimittajana [[1919]]-[[1924]]. Salovaara oli Helsingin kaupungin työlupien toimitusjohtaja [[1923]]-[[1924]], [[Elanto|osuusliike Elannon]] ylikonemestari [[1924]]-[[1937]] ja Helsingin kaupungin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja [[1942]]-[[1951]]. |
Salovaara työskenteli konepajoissa Suomessa ja [[Venäjä]]llä [[1903]]-[[1908]]. Hän oli Helsingin kaupungin sähkölaitoksen [[konemestari]]na [[1909]]-[[1918]]. Vuonna [[1918]] Salovaara oli ''Töölön työläisten kauppa oy'':n toimitusjohtajana ja sen jälkeen hän toimi [[Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liitto|Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton]] sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä [[Metallityöläinen (lehti)|Metallityöläinen]]-lehden päätoimittajana [[1919]]-[[1924]]. Salovaara oli Helsingin kaupungin työlupien toimitusjohtaja [[1923]]-[[1924]], [[Elanto|osuusliike Elannon]] ylikonemestari [[1924]]-[[1937]] ja Helsingin kaupungin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja [[1942]]-[[1951]]. |
||
Salovaara oli SDP:n kansanedustajana [[Uudenmaan lääni]]n vaalipiiristä [[1939]]-[[1944]]. Hän toimi [[Cajanderin III hallitus|Cajanderin III hallituksessa]] kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä [[1937]]-[[1938]] ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä [[1938]]-[[1939]]. Salovaara oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri myös [[Rytin I hallitus|Rytin I hallituksessa 1939-1940]], [[Rytin II hallitus|Rytin II hallituksessa 1940-1941]], [[Rangellin hallitus|Rangellin hallituksessa 1941-1943]], [[Linkomiehen hallitus|Linkomiehen hallituksessa 1943-1944]] sekä [[Hackzellin hallitus|Hackzellin]] ja [[ |
Salovaara oli SDP:n kansanedustajana [[Uudenmaan lääni]]n vaalipiiristä [[1939]]-[[1944]]. Hän toimi [[Cajanderin III hallitus|Cajanderin III hallituksessa]] kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä [[1937]]-[[1938]] ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä [[1938]]-[[1939]]. Salovaara oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri myös [[Rytin I hallitus|Rytin I hallituksessa 1939-1940]], [[Rytin II hallitus|Rytin II hallituksessa 1940-1941]], [[Rangellin hallitus|Rangellin hallituksessa 1941-1943]], [[Linkomiehen hallitus|Linkomiehen hallituksessa 1943-1944]] sekä [[Hackzellin hallitus|Hackzellin]] ja [[U. Castrénin hallitus|Urho Castrenin hallituksissa]] syksyllä [[1944]]. |
||
Kunnallispolitiikassa Salovaara oli mukana Helsingin kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin ja kaupunginhallituksen jäsenenä. |
Kunnallispolitiikassa Salovaara oli mukana Helsingin kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin ja kaupunginhallituksen jäsenenä. |
||
Versio 15. toukokuuta 2007 kello 13.16
Väinö Veikko (Väinö V.) Salovaara (sukunimi vuoteen 1906 Sillfors) (26. helmikuuta 1888, Iitti – 29. lokakuuta 1964, Helsinki) oli sosialidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri ja myöhemmin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.
Salovaaran vanhemmat olivat värjäri Aleksander Sillfors ja Amanda Vilander. Hän kävi kansakoulun ja suoritti teknillisen koulun mekaanisen osaston 1907, sähköteknillisen osaston 1915, elektroteknillisen oppijakson 1911 ja metallien valmistus- ja käsittelykurssin 1924.
Salovaara työskenteli konepajoissa Suomessa ja Venäjällä 1903-1908. Hän oli Helsingin kaupungin sähkölaitoksen konemestarina 1909-1918. Vuonna 1918 Salovaara oli Töölön työläisten kauppa oy:n toimitusjohtajana ja sen jälkeen hän toimi Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä Metallityöläinen-lehden päätoimittajana 1919-1924. Salovaara oli Helsingin kaupungin työlupien toimitusjohtaja 1923-1924, osuusliike Elannon ylikonemestari 1924-1937 ja Helsingin kaupungin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja 1942-1951.
Salovaara oli SDP:n kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1939-1944. Hän toimi Cajanderin III hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 1937-1938 ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1938-1939. Salovaara oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri myös Rytin I hallituksessa 1939-1940, Rytin II hallituksessa 1940-1941, Rangellin hallituksessa 1941-1943, Linkomiehen hallituksessa 1943-1944 sekä Hackzellin ja Urho Castrenin hallituksissa syksyllä 1944.
Kunnallispolitiikassa Salovaara oli mukana Helsingin kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin ja kaupunginhallituksen jäsenenä.