Ero sivun ”Chhau” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Free1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
en
Rivi 4: Rivi 4:


Seuraavana päivänä teemana on Hanuman, ja kolmantena päivänä Krishna. Neljäs päivä on varattu Kalin juhlimiselle ja viimeinen päivä symbolisoi kuolemaa ja jälleensyntymää. Joka päivälle on omat tanssinsa. Viimeisen päivän tanssissa on kohtaus jossa päähenkilö on kääritty kääriliinaan ja valmis polttohaudattavaksi. Juuri kun tuli on syttymässä herää ruumis henkiin ja alkaa tanssimaan. Juhlan lopussa kaadetaan ensimmäisenä päivänä haetut pyhät vedet Shiva Lingamin, eli Shivaa, maskuliinista prinsiippiä symbolisoivan kivihahmon päälle.
Seuraavana päivänä teemana on Hanuman, ja kolmantena päivänä Krishna. Neljäs päivä on varattu Kalin juhlimiselle ja viimeinen päivä symbolisoi kuolemaa ja jälleensyntymää. Joka päivälle on omat tanssinsa. Viimeisen päivän tanssissa on kohtaus jossa päähenkilö on kääritty kääriliinaan ja valmis polttohaudattavaksi. Juuri kun tuli on syttymässä herää ruumis henkiin ja alkaa tanssimaan. Juhlan lopussa kaadetaan ensimmäisenä päivänä haetut pyhät vedet Shiva Lingamin, eli Shivaa, maskuliinista prinsiippiä symbolisoivan kivihahmon päälle.

[[en:Chhau dance]]

Versio 1. toukokuuta 2007 kello 23.49

Chhau tanssit ovat intialaisia klassisia tansseja. Ne ovat erikoinen sekoitus esi-hindulaista, hindulaista ja heimotanssityyliä. Chhauta tanssitaan viisi päivää kestävien Chaitra-parva festivaalien aikaan. Chaitra-parvan aikaan ihmiset kiittävät Shivaa ja Shaktia, eli maskuliinista ja feminiinistä prinsiippiä sekä luontoäidin anteliaisuutta ihmiselle. Festivaalit ovat yleensä huhtikuun puolivälissä. Chhau tansseja näkee vain Länsi-bengalin Puruliassa, Orissassa sijaitsevassa Mayurbhanjissa sekä Biharin Seraikellassa,

Tanssi on eräänlainen festivaaliin kuuluva rituaali, joka alkaa ensimmäisenä päivänä sillä, että alimpan kastiin kuuluvat naiset tuovat joesta vettä saviruukuissa pyhälle paikalle ja alkavat tanssia villisti saavuttaen transsin. Shivalle annettujen eläinuhrien aikana ja sen jälkeen yöhön asti tanssii kolmetoista miestä jotka edustavat kaikkia kasteja.

Seuraavana päivänä teemana on Hanuman, ja kolmantena päivänä Krishna. Neljäs päivä on varattu Kalin juhlimiselle ja viimeinen päivä symbolisoi kuolemaa ja jälleensyntymää. Joka päivälle on omat tanssinsa. Viimeisen päivän tanssissa on kohtaus jossa päähenkilö on kääritty kääriliinaan ja valmis polttohaudattavaksi. Juuri kun tuli on syttymässä herää ruumis henkiin ja alkaa tanssimaan. Juhlan lopussa kaadetaan ensimmäisenä päivänä haetut pyhät vedet Shiva Lingamin, eli Shivaa, maskuliinista prinsiippiä symbolisoivan kivihahmon päälle.