Ero sivun ”Al Di Meola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: no:Al DiMeola |
RD (keskustelu | muokkaukset) p poistin pyynnöstä lisäykseni sisältöön |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Al Di Meola ensimmäinen instrumentti oli [[rummut ]], mutta hän vaihtoi pian [[kitara]]an. Vuonna [[1971]] Al Di Meola aloitti opiskelelut [[boston]]ilaisessa musiikkioppilaitoksessa, Berklee College of Music: issa . Vuonna [[1974]], lahjakkuudeksi osoittautunut Di Meola sai kutsun [[Chick Corea]]n [[Return to Forever]] -yhtyeeseen, jossa hän soitti yhtyeen silloisen kokoonpanon hajoamiseen asti [[1976]]. Tuona aikana hän kohosi maineeseen nuorena, energisenä ja teknisesti lahjakkaana kitaravirtuoosina. Return to Foreverin lopettaessa Al Di Meola julkaisi jo samana vuonna ensimmäisen soololevynsä, joka sisälsi Return to Foreverin levyjen tyylistä [[rock]]-soundeilla soitettua melodista ja pitkillä improvisoiduilla sooloilla varustettua musiikkia. |
Al Di Meola ensimmäinen instrumentti oli [[rummut ]], mutta hän vaihtoi pian [[kitara]]an. Vuonna [[1971]] Al Di Meola aloitti opiskelelut [[boston]]ilaisessa musiikkioppilaitoksessa, Berklee College of Music: issa . Vuonna [[1974]], lahjakkuudeksi osoittautunut Di Meola sai kutsun [[Chick Corea]]n [[Return to Forever]] -yhtyeeseen, jossa hän soitti yhtyeen silloisen kokoonpanon hajoamiseen asti [[1976]]. Tuona aikana hän kohosi maineeseen nuorena, energisenä ja teknisesti lahjakkaana kitaravirtuoosina. Return to Foreverin lopettaessa Al Di Meola julkaisi jo samana vuonna ensimmäisen soololevynsä, joka sisälsi Return to Foreverin levyjen tyylistä [[rock]]-soundeilla soitettua melodista ja pitkillä improvisoiduilla sooloilla varustettua musiikkia. |
||
Di Meolan ensimmäisillä levyillä pääosassa oli latinalais-amerikkalaisen musiikin ja Jazz-Rock fuusion yhdistelmä ja yliohjattu [[sähkökitara]]n soundi, mutta hänen levyilleen alkoi ilmaantua pian yhä enemmän myös akustisia instrumentteja ja tyylillistä variaatiota. Hänen uransa ensimmäisen vuosikymmenen kunnianhimoisin projekti oli vuonna [[1980]] julkaistu tupla-LP ''Splendido Hotel'', joka sisältää sekä energisiä fuusio sävellyksiä nopeine sähkökitarasooloineen, että rauhallisempaa latinalaisvaikutteista materiaalia. Tämän ja muiden Di Meolan levyjen suosio perustuu virtuoosimaisen soittamisen lisäksi huolella tehtyihin sävellyksiin. |
Di Meolan ensimmäisillä levyillä pääosassa oli latinalais-amerikkalaisen musiikin ja Jazz-Rock fuusion yhdistelmä ja yliohjattu [[sähkökitara]]n soundi, mutta hänen levyilleen alkoi ilmaantua pian yhä enemmän myös akustisia instrumentteja ja tyylillistä variaatiota. Hänen uransa ensimmäisen vuosikymmenen kunnianhimoisin projekti oli vuonna [[1980]] julkaistu tupla-LP ''Splendido Hotel'', joka sisältää sekä energisiä fuusio sävellyksiä nopeine sähkökitarasooloineen, että rauhallisempaa latinalaisvaikutteista materiaalia. Tämän ja muiden Di Meolan levyjen suosio perustuu virtuoosimaisen soittamisen lisäksi huolella tehtyihin sävellyksiin.Oman soolouransa lisäksi Di meola on esiintynyt mm. basisti virtuoosi Stanley Clarken, multi-instrumentalisti/säveltäjä Jan Hammerin ja viulisti Jean Luc Pontyn kanssa.Yhdessä John Mclaughlin ja Paco de Lucian kanssa hän on esiintynyt ja levyttänyt suosittuna kitaratriona. |
||
Oman soolouransa lisäksi Di meola on esiintynyt mm. basisti virtuoosi Stanley Clarken, multi-instrumentalisti/säveltäjä Jan Hammerin ja viulisti Jean Luc Pontyn kanssa.Yhdessä John Mclaughlin ja Paco de Lucian kanssa hän on esiintynyt ja levyttänyt suosittuna kitaratriona. |
|||
Uransa alkuvaiheessa Di Meola halusi tulla tunnetuksi nimenomaan soittotekniikaltaan taitavana nopeana kitaristina, mutta myöhemmin hän on pyrkinyt tietoisesti vähentämään itsetarkoituksellista virtuositeetin esittelyä , ja keskittynyt musiikissaan muihin arvoihin. Myös raskaat yliohjatut rock kitarasoundit ovat jääneet vähemmälle myöhemmillä levyillä. |
Uransa alkuvaiheessa Di Meola halusi tulla tunnetuksi nimenomaan soittotekniikaltaan taitavana nopeana kitaristina, mutta myöhemmin hän on pyrkinyt tietoisesti vähentämään itsetarkoituksellista virtuositeetin esittelyä , ja keskittynyt musiikissaan muihin arvoihin. Myös raskaat yliohjatut rock kitarasoundit ovat jääneet vähemmälle myöhemmillä levyillä. |
||
| ⚫ | Di Meolan arvostetuimpia ja suosituimpia levyjä ovat uran alkupään levyt ''Elegant Gypsy'' ja ''Splendido Hotel'', sekä myöhemmästä tuotannosta ''Kiss my Axe'', joka sisältää provosoivasta nimestään ja levyn ulkoasusta huolimatta varsin rauhallista ja seesteistä musiikkia. Di Meola on ollut yksi fuusiokitaran tärkeimpiä vaikuttajia ja kehittäjiä , ja hän on ollut esikuva myös monille muiden musiikin tyylien edustajille, kuten neo-klassisen hard-rock fuusio tyylisuunnan edustajalle [[Yngwie Malmsteen]]ille. |
||
Viimeaikaisilla levytyksillään Di meola on tuonut musiikkiinsa sävyjä myös maailmanmusiikista,impressionistisesta musiikista, modernista latinalais-amerikkalaisesta musiikista ja Astor Piazolan Tango Nuevosta. Di meolan soundimaailma on myös laajentunut kattamaan niin kitarasyntetisaattorin, akustisen, sähkö-akustisen ja prosessoidun sähkö-akustisen kuin tutun yliohjatun ("särö") rock-soundin. |
|||
| ⚫ | Di Meolan arvostetuimpia ja suosituimpia levyjä ovat uran alkupään levyt ''Elegant Gypsy'' ja ''Splendido Hotel'', sekä myöhemmästä tuotannosta ''Kiss my Axe'', joka sisältää provosoivasta nimestään ja levyn ulkoasusta huolimatta varsin rauhallista ja seesteistä musiikkia. Di Meola on ollut yksi fuusiokitaran tärkeimpiä vaikuttajia ja kehittäjiä , ja hän on ollut esikuva myös monille muiden musiikin tyylien edustajille, kuten neo-klassisen hard-rock fuusio tyylisuunnan edustajalle [[Yngwie Malmsteen]]ille |
||
==Julkaisut== |
==Julkaisut== |
||
===Soololevyt=== |
===Soololevyt=== |
||
Versio 30. huhtikuuta 2007 kello 10.02
Al Di Meola (s. 22. heinäkuuta, 1954, New Jersey) on yhdysvaltalainen fuusiokitaristi.
Al Di Meola ensimmäinen instrumentti oli rummut , mutta hän vaihtoi pian kitaraan. Vuonna 1971 Al Di Meola aloitti opiskelelut bostonilaisessa musiikkioppilaitoksessa, Berklee College of Music: issa . Vuonna 1974, lahjakkuudeksi osoittautunut Di Meola sai kutsun Chick Corean Return to Forever -yhtyeeseen, jossa hän soitti yhtyeen silloisen kokoonpanon hajoamiseen asti 1976. Tuona aikana hän kohosi maineeseen nuorena, energisenä ja teknisesti lahjakkaana kitaravirtuoosina. Return to Foreverin lopettaessa Al Di Meola julkaisi jo samana vuonna ensimmäisen soololevynsä, joka sisälsi Return to Foreverin levyjen tyylistä rock-soundeilla soitettua melodista ja pitkillä improvisoiduilla sooloilla varustettua musiikkia.
Di Meolan ensimmäisillä levyillä pääosassa oli latinalais-amerikkalaisen musiikin ja Jazz-Rock fuusion yhdistelmä ja yliohjattu sähkökitaran soundi, mutta hänen levyilleen alkoi ilmaantua pian yhä enemmän myös akustisia instrumentteja ja tyylillistä variaatiota. Hänen uransa ensimmäisen vuosikymmenen kunnianhimoisin projekti oli vuonna 1980 julkaistu tupla-LP Splendido Hotel, joka sisältää sekä energisiä fuusio sävellyksiä nopeine sähkökitarasooloineen, että rauhallisempaa latinalaisvaikutteista materiaalia. Tämän ja muiden Di Meolan levyjen suosio perustuu virtuoosimaisen soittamisen lisäksi huolella tehtyihin sävellyksiin.Oman soolouransa lisäksi Di meola on esiintynyt mm. basisti virtuoosi Stanley Clarken, multi-instrumentalisti/säveltäjä Jan Hammerin ja viulisti Jean Luc Pontyn kanssa.Yhdessä John Mclaughlin ja Paco de Lucian kanssa hän on esiintynyt ja levyttänyt suosittuna kitaratriona.
Uransa alkuvaiheessa Di Meola halusi tulla tunnetuksi nimenomaan soittotekniikaltaan taitavana nopeana kitaristina, mutta myöhemmin hän on pyrkinyt tietoisesti vähentämään itsetarkoituksellista virtuositeetin esittelyä , ja keskittynyt musiikissaan muihin arvoihin. Myös raskaat yliohjatut rock kitarasoundit ovat jääneet vähemmälle myöhemmillä levyillä. Di Meolan arvostetuimpia ja suosituimpia levyjä ovat uran alkupään levyt Elegant Gypsy ja Splendido Hotel, sekä myöhemmästä tuotannosta Kiss my Axe, joka sisältää provosoivasta nimestään ja levyn ulkoasusta huolimatta varsin rauhallista ja seesteistä musiikkia. Di Meola on ollut yksi fuusiokitaran tärkeimpiä vaikuttajia ja kehittäjiä , ja hän on ollut esikuva myös monille muiden musiikin tyylien edustajille, kuten neo-klassisen hard-rock fuusio tyylisuunnan edustajalle Yngwie Malmsteenille.
Julkaisut
Soololevyt
- Land of the Midnight Sun (1976)
- Elegant Gypsy (1977)
- Casino (1978)
- Splendido Hotel (1980)
- Electric Rendezvous (1982)
- Tour De Force - Live (1982)
- Scenario (1983)
- Cielo e Terra (1985)
- Soaring Through a Dream (1985)
- Tirami Su (1987)
- World Sinfonia (1990)
- Kiss My Axe (1991)
- Orange and Blue (1994)
- World Sinfonia II - Heart of the Immigrants (1993)
- Al Di Meola Play Piazzolla (1996)
- The Infinite Desire (1998)
- Winter Nights (1999)
- Flesh on Flesh (2002)
- Al DiMeola Revisited (2003)
Yhteistyössä tehdyt levyt
- Friday Night in San Francisco (1981, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)
- Passion, Grace & Fire (1983, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)
- Rite Of Strings (1996, Stanley Clarken and Jean-Luc Pontyn kanssa)
- The Guitar Trio (1996, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)