J. K. Kari

Juho Kyösti Kari, yleensä vain J. K. Kari (30. toukokuuta 1868, Oulu – 19. elokuuta 1921, Kotka), oli kansakoulunopettaja, Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri ja rahastonhoitaja, valtiopäivämies sekä senaattori.

Elämäkerta

J. K. Karin isä oli merimies Magnus Johansson ja äiti oli Katarina Galenius. Hän avioitui Anna Kiljanderin kanssa 1892. Kari pääsi ylioppilaaksi 1888 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1893.

Opettajaksi valmistumisensa jälkeen Kari toimi Koivulan kasvatuslaitoksen opettajana vuosina 1893-1894 ja kansakoulunopettajana Turussa 1894–1905.

J. K. Karin rooli suomalaisen työväenliikkeen kehityksessä on surullinen, ja se sisältää jyrkkiä nousuja kuin myös nopeita laskuja ja jopa putoamisia. Hän liittyi aivan 1800-luvun loppuvuosina työväenliikkeeseen ja kohosi nopeasti merkittäviin asemiin. Hän toimi Suomen työväenpuolueen sihteerinä ja Sosialidemokraattisen puolueen taloudenhoitajana vuosina 1899–1905. Turun kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1904–1905, ja tällöin oli kaupungeissa vielä voimassa omistamiseen ja säätyasemaan perustuva äänioikeus. Hän osallistui myös yhtenä ensimmäisistä sosialidemokraateista valtiopäivätyöskentelyyn ja edusti porvarissäätyä vuoden 1904–1905 valtiopäivillä.

Senaattori

Poliittisen uran huippua edusti Karin valinta senaatin talousosaston jäseneksi eli senaattoriksi vuosina 1905–1907. Tätä Mechelinin muodostamaa senaattia kutsuttiin yleisesti työväestön piiristä "ruoskasenaatiksi". Suostuminen toimimaan salkuttomana senaattorina oli hiljattain (1903) Forssan kokouksessa sosialistisen aatemaailman omaksuneelle puolueelle liikaa, ja niin puolue erotti J. K. Karin jäsenyydestään Oulun puoluekokouksessa vuonna 1906.

Kesäkuussa 1917 Sosialidemokraattinen puolueen IX puoluekokous antoi J. K. karille hyvityksen ja kutsui hänet uudelleen puolueen jäseneksi. Puolue oli muuttunut ja muuttanut periaatteistaan, sillä Oskari Tokoin johtama senaatti oli tullut valtaan juuri vuonna 1917.

J. K. Kari oli ja eli kuitenkin lähellä työväenliikettä, sillä hän osallistui jatkuvasti keskusteluihin kirjoituksillaan ja oli Kotkassa ilmestyvän Eteenpäin-lehden toimittajana. Hän oli myös Suomen Ammattijärjestön sihteerinä ja Kotkan poliisimestarina lyhyitä aikoja sekä eduskunnan työväenasianvaliokunnan sihteerinä. Ennen nimitystään Kotkan kaupunginvaltuuston sihteeriksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka, hän toimi lyhyitä aikoja Suomen Sahateollisuustyöväen Liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana.

Kirjoitustyöt

Tietenkin lehtimiehenä työskennellyt Kari kirjoitti paljon lehdistöön, mutta hän kunnostautui erityisesti työväenkirjallisuuden suomentajana. Jo vuonna 1899, Suomen työväenpuolueen perustamisvuonna, ilmestyi hänen ensimmäinen suomennoksensa, joka oli Erfurtin ohjelma ja jolla on ollut suuri merkitys koko suomalaisen työväenliikkeen poliittiselle kehitykselle. Lähes samoihin aikoihin edellisen kanssa ilmestyi Werner Sombartin teos Sosialismi ja sosiaalinen liike 19 vuosisadalla. On vielä mainittava Eduard Bernsteinin Lakko, sen luonne ja vaikutukset (1907), Karl Kautskyn Kristinuskon alkuperä (1909), Eduard Bernsteinin Parlamentarismi ja sosialidemokratia (1909) sekä Kautskyn Lisääntyminen ja kehitys luonnossa sekä yhteiskunnassa (1911).

Lähteet

• Olavi Aaltonen: J. K. Kari. teoksessa Tiennäyttäjät, toim. Hannu Soikkanen, Helsinki, Tammi, 1967. ss. 319–359.