J. K. Kari

Juho Kyösti Kari, yleensä vain J. K. Kari (30. toukokuuta 1868, Oulu – 19. elokuuta 1921, Kotka), oli kansakoulunopettaja, Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri ja rahastonhoitaja, valtiopäivämies sekä senaattori.

Elämäkerta

J. K. Karin isä oli merimies Magnus Johansson ja äiti oli Katarina Galenius, vuodesta 1892 lähtien hän oli avioliitossa Anna Kiljanderin kanssa. Kari tuli ylioppilaaksi 1888 sekä valmistui kansakoulun opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1893.

Opettajaksi valmistumisensa jälkeen Kari toimi Koivulan kasvatuslaitoksen opettajana vuosina 1893-1894 ja kansakoulunopettajana Turussa 1894-1905]].

Kuitenkin J. K. Karin rooli suomalaisen työväenliikkeen kehityksessä on traaginen ja se sisältää niin jyrkkiä nousuja kuin myös nopeita laskuja ja jopa putoamisia. Hän liittyi aivan 1800-luvun loppuvuosina työväenliikkeeseen ja kohosi nopeasti merkittäviin asemiin. Hän toimi Suomen työväenpuolueen sihteerinä ja Sosialidemokraattisen puolueen taloudenhoitajana vuosina 1899-1905. Turun kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1904-1905 ja tällöin olivat vielä voimassa kaupungeissa omistamiseen ja säätyasemaan perustuva äänioikeus. Hän osallistui myös yhtenä ensimmäisistä sosialidemokraateista valtiopäivätyöskentelyyn ja edusti porvarissäätyä vuoden 1904-905 valtiopäivillä.

Senaattori

Eräänlaista poliittisen uran huippua edusti J. K. Karin valinta senaatin talousosaston jäseneksi, eli senaattoriksi vuosina 1905-1907. Tätä Mechelinin muodostamaa senaattia kutsuttiin yleisesti työväestön piiristä "ruoskasenaatiksi". Suostuminen toimimaan salkuttomana senaattorina oli hiljattain (1903) Forssan kokouksessa sosialistisen aatemaailman omanneelle puolueelle liikaa ja niin puolue erotti J. K. Karin jäsenyydestään Oulun puoluekokouksessa vuonna 1906.

Kuitenkin kesäkuussa 1917 Sosialidemokraattinen puolueen IX puoluekokous antoi J. K. karille hyvityksen ja kutsui hänen uudelleen puolueen jäseneksi. Puolue oli muuttunut ja muuttanut periaatteistaan, sillä Oskari Tokoin johtama senaatti oli tullut valtaan juuri vuonna 1917.

J. K. Kari oli ja eli kuitenkin lähellä työväenliikettä, sillä hän osallistui jatkuvat keskusteluihin kirjoituksillaan sekä oli KOtkassa ilmestyvän Eteenpäin-lehden toimittajana. Hän oli myös Suomen Ammattijärjestön sihteerinä ja Kotkan poliisimestarina lyhyitä aikoja. kuin myös eduskunnan työväenasianvaliokunnan sihteerinä. Ennen nimitystään Kotkan kaupunginvaltuuston sihteeriksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka, Kari toimi lyhyitä aikoja Suomen Sahateollisuustyöväen Liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana.

Kirjoitustyöt

Tietenkin lehtimiehenä työskennellyt Kari kirjoitti paljon lehdistöön, mutta eritoten hän kunnostautui työväenkirjallisuuden suomentajana. Jo vuonne 1899, Suomen työväenpuolueen perustamisvuonna ilmestyi hänen ensimmäinen suomennoksensa, joka oli "Erfurtin ohjelma" ja jolla on ollut suuri merkitys koko suomalaisen työväenliikkeen poliittiselle kehitykselle. Lähes samoihin aikoihin edellisen kanssa ilmestyi Werner Sombartin teos "Sosialismi ja sosialistinen liike 19. vuosisadalla". On vielä mainittava Edvard Bernsteinin "Lakko, sen luonto ja vaikutus" (1907), Karl Kautskyn "Kristinuskon alkuperä" (1909), E. Bernsteinin "Parlamentarismi ja sosialidemokratia" (1909) sekä Kaytskyn "Lisääntyminen ja kehitys luonnossa ja yhteiskunnassa (1911).

Lähteet

• Olavi Aaltonen: J. K. Kari. teoksessa Tiennäyttäjät, toim. Hannu Soikkanen, Helsinki, Tammi, 1967. ss. 319-359.