Ero sivun ”Vaakahuone” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p typo korjattu |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Vaakahuone''' oli [[Turku|Turun]] historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. Se on [[Museovirasto|museoviraston]] suojelema. Nykyisin tiloissa toimiva ravintola on arkkitehtitoimisto Arosuo & Vapaavuoren suunnittelema. Vanhan Vaakahuoneen toimiston paikalla toimii nykyään rannikon viimeinen reittiliikenteessä olevan [[höyrylaiva]] [[ |
'''Vaakahuone''' oli [[Turku|Turun]] historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. Se on [[Museovirasto|museoviraston]] suojelema. Nykyisin tiloissa toimiva ravintola on arkkitehtitoimisto Arosuo & Vapaavuoren suunnittelema. Vanhan Vaakahuoneen toimiston paikalla toimii nykyään rannikon viimeinen reittiliikenteessä olevan [[höyrylaiva]] [[S/S Ukkopekka|Ukkopekan]] lippu-ja myyntikonttori. |
||
== Historia == |
== Historia == |
||
Versio 27. maaliskuuta 2007 kello 08.45
Vaakahuone oli Turun historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. Se on museoviraston suojelema. Nykyisin tiloissa toimiva ravintola on arkkitehtitoimisto Arosuo & Vapaavuoren suunnittelema. Vanhan Vaakahuoneen toimiston paikalla toimii nykyään rannikon viimeinen reittiliikenteessä olevan höyrylaiva Ukkopekan lippu-ja myyntikonttori.
Historia
Ravintolarakennuksen nimellä on hyvin käytännönläheinen historia: se toimi aikoinaan alemman höyrylaivasataman rahtiterminaalina ja siellä punnittiin höyrylaivojen tuoma ja viemä rahti. Itse rakennus on Suomen ensimmäinen rakennus, joka on tehty aaltopellistä. Rakennus on valmistunut vuonna 1898. Nykyisen lattian alla on muun muassa säilytetty alkuperäinen mukulakivipohja, joka on rakennettu Venäjän viimeisen tsaarin vallan aikana. Alun perin Vaakahuoneen kaltaisia halleja rakennettiin kaksi, joista toinen sijaitsi hieman ylempänä jokivarressa. Rakentaminen aiheutti aikanaan kuohuntaa kaupunkilaisten keskuudessa, sillä turkulaiset eivät olleet laisinkaan varmoja aaltopellin sopivuudesta kaupunkirakentamiseen ja kaupunkikuvaan. Materiaali on kuitenkin kestänyt loistavasti vuosikymmenien rasituksen, ja rakennus on edelleen loistavassa kunnossa ja siis suojeltu. Toinen halleista tosin purettiin aikoinaan, kun Martinsiltaa alettiin rakentaa.