Ero sivun ”Aatehistoria” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Elo (keskustelu | muokkaukset)
p typoja
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 52: Rivi 52:
[[ja:精神史]]
[[ja:精神史]]
[[pt:História intelectual]]
[[pt:História intelectual]]
[[ru:Интеллектуальная история]]
[[zh:思想史]]
[[zh:思想史]]

Versio 18. maaliskuuta 2007 kello 00.57

Aatehistoria on ihmiskunnan sivistyksen historiaa: oppia ja tutkimusta siitä, miten eri aatteet ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ympäristöönsä. Sen näkyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissä syntynyt kirjallisuus ja oppineisuus, sekä kulloinkin käytetyt menetelmät esim. historian ja luonnontieteiden tutkimuksessa.

Aatehistoria eroaa filosofian historiasta, vaikka nämä osa-alueet ovat läheisesti yhteyksissä toisiinsa ja usein päällekkäisiä. Aatehistorian keskeisiä ajatuksia ovat, että aatevirtaukset eivät synny ja kehity eristyksissä niitä luovista ja hyödyntävistä ihmisistä, ja että meidän tulee tutkia ihmisten kulttuuria, elämää ja ympäristöä ymmärtääksemme heidän ajatteluaan.

Länsimaiden aatehistoria

Länsi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko keskiajasta tai vasta uuden ajan alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilöt:

Aatehistoria oppiaineena

Suomen yliopistoissa yhdistetään yleensä aate- ja oppihistoria. Ainetta opetetaan ainakin Helsingin ja Oulun yliopistoissa.

Tunnettuja aatehistorioitsijoita

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Kevin O’Donnell: Aatehistoria. WSOY 2004.
  • Virpi Mäkinen, Keskiajan aatehistoria – Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla. Atena Kustannus, Jyväskylä 2003.
  • Tieto, totuus ja todellisuus: Kirjoituksia Ilkka Niiniluodon 50-vuotispäivän kunniaksi. Toimittaneet I. A. Kieseppä, Sami Pihlström ja Panu Raatikainen. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-664-5