Hallintolaki

Hallintolaki (434/2003) on Suomen lainsäädännössä yleislaki, jota noudattavat kaikki valtion ja kunnan viranomaiset sekä julkista tehtävää hoitavat yksityiset ratkaistessaan hallintoasioita. Laki luo puitteet asioiden ratkaisumenettelylle ja siinä kansalaisille taattaville vaikutusmahdollisuuksille ja oikeusturvatakeille. Luonteeltaan hallintolaki on toissijainen; mikäli muu erikoisalan lainsäädäntö poikkeaa hallintolaista, noudatetaan erikoislakia.

Hallintolain lisäksi hallinnossa yksilön oikeusturvan takaa Suomen perustuslaki. Käytettävistä kielistä säädetään kielilaissa

Soveltamisala

Hallintolakia noudatetaan

• valtion viranomaisissa
• tasavallan presidentin kansliassa ja Eduskunnassa
• Suomen pankissa, Kansaneläkelaitoksessa ja muissa itsenäisissä virastoissa
• kunnissa ja kuntayhtymissä
• valtion ja kunnan liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhteisöissä ja yksityisissä yhteisöissä niiden hoitaessa viranomaistehtäviä

Hallintolakia ei sovelleta täytäntöönpanotoimenpiteisiin. Näitä ovat mm.

• poliisin suorittama esitutkinta tai poliisitutkinta
• ulosotto
• viranomaisen sisäiset toimet
• sotilaskäskyt

Ylimpiin laillisuusvalvojiin, oikeuskansleriin ja eduskunnan oikeusasiamieheen ei sovelleta hallintolakia.

Yleisperiaatteet

Hallintolaki toteuttaa käytännössä perustuslaissa säädettyjä kansalaisen oikeuksia. Viranomaisen on kohdeltava yksityistä tasapuolisesti. Asiat on ratkaistava ilman aiheetonta viivettä. Erityisen tärkeä on säännös, jonka mukaan harkinta- ja toimivaltaa saa käyttää vain säädettyyn tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että viranomainen ei saa painostaa yksilöä suostumaan johonkin asiaan uhkaamalla tehdä yksilölle haitallisen päätöksen toisessa asiassa, vaikka viranomaisen olisikin mahdollista tällainen päätös laillisesti tehdä.

Viranomaisen on neuvottava asiakasta toimivaltansa rajoissa maksutta. Käytettävän kielen on oltava selkeää, ymmärrettävää ja asiallista. Toisten viranomaisten kanssa on tehtävä yhteistyötä.

Puhevallan käyttäminen viranomaisessa

Asianosaisella on oikeus pääsääntöisesti itse käyttää puhevaltaansa. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa se, jonka oikeutta, velvollisuutta tai etua asia koskee. Asianosaisella on oikeus käyttää avustajaa tai asiamiestä, mutta viranomainen voi tarvittaessa vaatia asianosaisen saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli tämän läsnäolo on tarpeen. Asiamiehellä on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä asioista, jotka tämä saa selville asian yhteydessä.

Asiamiehelle ei ole asetettu kelpoisuusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että asiamiehenä voi toimia kuka hyvänsä, jolla on kelvolliset todisteet valtuutuksestaan. Jos asiamies on kuitenkin sopimaton tehtäväänsä, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä kyseisessä viranomaisessa, minkä jälkeen asianosainen saa tilaisuuden vaihtaa asiamiestä.

Vajaavaltaista eli alaikäistä tai holhouksenalaista edustaa hänen huoltajansa tai edunvalvojansa lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat vajaavaltaisen vapaasti hallitsemaa omaisuutta (esim. 15–17-vuotiaan itse työllään ansaitsemaa omaisuutta). Näissä puhevaltaa vajaavaltainen käyttää itse. 18 vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa asiassa, jonka hän kykenee ymmärtämään. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin puhevalta asiassa, joka koskee nuoren henkilöä tai henkilökohtaista etua.

Mikäli asianosainen puhuu romani- tai viittomakieltä tai muuta kieltä eikä ymmärrä suomea tai ruotsia, hänelle on järjestettävä käännös- ja tulkkaus. Laki on sama, jos asianosainen ei ole ymmärrettävissä sairauden tai vamman vuoksi. Kielilaki säätää tarkemmin suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä.

Asiakirjojen käsittely

Viranomaiselle lähetettävälle asiakirjalle ei ole asetettu mitään erityisiä muotovaatimuksia. Siitä on käytävä ilmi lähettäjän yhteystiedot sekä käsiteltävä asia. Lähettäjän vastuulla on, että asiakirja saapuu oikealle viranomaiselle ja että se tulee perille mahdollisessa määräajassa. Lähettäjällä on oikeus saada todistus asiakirjan saapumisesta perille. Perille saapumispäivämäärä on päivämäärä, jolloin asiakirja on viranomaisella tai viranomaisen postilokerossa.

Mikäli asiakirja saapuu väärälle viranomaiselle, tämän on mahdollisimman nopeasti toimitettava asiakirja viranomaiselle, jonka uskotaan olevan toimivaltainen asiassa. Mahdollinen määräaika kuluu myös siirron aikana, kunnes asiakirja on toimivaltaisella viranomaisella. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Jos saapunut asiakirja on puutteellinen, on asiakkaalle annettava tilaisuus täydentää asiakirja määräajassa. Tyypillisesti tällainen täydennys on esimerkiksi unohtunut allekirjoitus.

Asian käsittely

Asia tulee vireille, kun viranomainen on pannut sen vireille tai kun asiaa käsittelevä asiakirja on saapunut viranomaiseen. Asian saa panna vireille myös suullisesti, mikäli viranomainen sallii sen.

Vireille tullut asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Asianosaiselle on annettava asian käsittelyn kuluessa tieto käsittelyn vaiheesta ja näkymistä. Käsittely on pääsäännön mukaan salainen. Tämä tarkoittaa, ettei yleisöllä ole yleensä pääsyä viranomaisen huoneeseen, kun hän päättää asiasta. Sen sijaan päätösasiakirja on julkisuuslain mukaan pääsääntöisesti julkinen.

Asiat käsitellään yksittäin, mutta jos vireillä on yhtä aikaa useita asioita, joitten ratkaisu liittyy toisiinsa, asiat käsitellään yhdessä.

Esteellisyys

Esteelliset virkamiehet eivät saa osallistua asioiden käsittelyyn. Esteellisyysperusteet jaetaan viiteen luokkaan:

1. Virkamies tai hänen läheisensä on asiassa asianosainen. Läheisiksi luetaan mm. lapsi, vanhempi, sisarus, setä, täti, muut jälkeläiset ja vanhemmat ylenevässä ja alenevassa polvessa, nykyinen tai entinen avo- tai aviopuoliso, sisarusten lapsi, puolison vastaavat sukulaiset, ottosukulaiset sekä puolisukulaiset.
2. Virkamies tai hänen läheisensä on asianosaisen edustaja.
3. Virkamiehelle tai hänen läheiselleen on odotettavissa päätöksestä erityistä vahinkoa tai etua.
4. Virkamies tai hänen läheisensä on palvelussuhteessa asianosaiseen tai johonkuhun, jolle on päätöksestä erityistä vahinkoa tai etua.
5. Virkamies tai hänen läheisensä on jäsenenä asianosaisen yhteisön tai viranomaisen päättävässä elimessä tai vastaavassa asemassa yhteisössä tai viranomaisessa, jolle on asiasta erityistä vahinkoa tai etua.
6. Virkamies tai hänen läheisensä on jäsenenä jonkin viranomaisen päättävässä elimessä ja asia liittyy kyseisen viranomaisen valvontaan.

Luettelossa esiintyy usein termi "erityinen hyöty tai vahinko". Tämä merkitsee, että asia aiheutttaa kyseiselle taholle enemmän etua kuin muille alueella oleville vastaaville yksilöille tai yhteisöille. Pelkkä asuminen päätöksen käsittelemällä alueella ei tee virkamiehestä esteellistä. Esimerkiksi moottoritien rakentaminen kaupunkiin, jossa virkamies asuu, aiheuttaa virkamiehelle etua, mutta tämä ei ole erityistä, sillä se kohdistuu samalla tavoin kaikkiin kaupunkilaisiin.

Virkamies ratkaisee itse kysymyksen omasta esteellisyydestään. Tämä tapahtuu virkavastuulla. Itse päätöksestä, jolla virkamies ratkaisee kysymyksen omasta esteellisyydestään, ei saa valittaa, mutta lopullisesta päätöksestä saa valittaa tällä perusteella.

Esteellinen virkamies ei saa käsitellä asiaa, esitellä sitä eikä osallistua sen käsittelyyn muutoin kuin teknisesti, esimerkiksi mapittamalla tai valokopioimalla päätöksen. Mikäli asia on kuitenkin kiireellinen ja selvä, virkamies voi ratkaista asian myös esteellisenä.

Asian selvittäminen

Viranomaisella on yleinen velvollisuus selvittää asia riittävän laajasti hankkimalla selvityksiä ja tietoa sen ratkaisemiseksi. Asianosaisella on velvollisuus avustaa tässä viranomaista ja perustella omat vaatimuksensa. Asianosaisen on vastattava esitettävään selvityspyyntöön määräajassa, tai asia voidaan käsitellä ilman selvityksen saapumista.

Asianosaisille on annettava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuuleminen voidaan jättää pois, jos vaatimus

• jätetään tutkimatta tai hylätään ilmeisen perusteettomana
• asia koskee vapaaehtoiseen palvelussuhteeseen tai koulutukseen ottamista
• asia koskee hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvan edun myöntämistä
• kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle
• hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Jos asianosaisen puhevalta on huoltajalla tai edunvalvojalla, on itse yksilöäkin kuultava, mikäli tämä on tarpeen asian selvittämiseksi.

Kuuleminen toteutetaan kirjallisesti tai suullisesti sen mukaan kuin on tarpeen. Suullisesti esitetty on kirjattava ja talletettava. Asianosaisella on aina oikeus toimittaa asiassaan kirjallista lisäselvitystä. Muille kuin asianosaisille on annettava tilaisuus tuoda esille mielipiteensä, mikäli päätös asiassa vaikuttaa heidän elinympäristöönsä, työhönsä tai oloihinsa.

Mikäli on tarpeen, viranomainen voi toimittaa katselmuksen asian kohteena olevalla paikalla. Katselmukseen voi osallistua myös asiaa paremman tuntevan viranomaisen edustaja. Katselmustilaisuus on julkinen ja siitä on pidettävä pöytäkirjaa. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan suojaamassa tilassa.

Mikäli viranomaisella on tähän erityinen toimivalta, se voi toimittaa tarkastuksen, johon välittömästi asiaan liittyvillä asianosaisilla on pääsy. Tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan läsnäoloon oikeutetuille asianosaisille.

Jos tähän on erityisiä syitä, voidaan tietoja hankkia myös totuusvakuutuksen tai todistajanvalan nojalla. Tällöin virka-apua antaa alueen hallinto-oikeus, joka antaa tilaisuuden viranomaiselle ja asianomaisille kuulustella todistajaa.

Ratkaisu

Päätös annetaan ensi sijassa kirjallisesti. Päätöksestä on käytävä ilmi asian ratkaissut viranomainen, päätöspäivä, asianosaiset, päätöksen sisältö ja perustelut sekä yhteyshenkilön yhteystiedot. Perustelut on esitettävä selkeästi, ja niiden on viitattava asiassa sovellettuihin säädöksiin. On kuitenkin eräitä tilanteita, joissa perusteluja ei tarvitse esittää.

Päätökseen liitetään valitusosoitus tai ohje oikaisukeinojen käytöstä. Mikäli päätöksestä ei saa valittaa, valituskielto on ilmoitettava perustellen sitä asianmukaisella lainkohdalla. Valitusosoituksessa ilmoitetaan valituksen määräaika, valitusviranomainen, viranomainen, jolle valitus on toimitettava, sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä.

Jos valitusosoitus on virheellinen, valitusaika ei kulu. Valitusaika alkaa kulua vasta korjatun valitusosoituksen tiedoksi antamisesta.

Valituksista ja valituksen käsittelystä säädetään tarkemmin hallintolainkäyttölaissa.

Ratkaisun korjaaminen

Viranomaiset eivät ole virheettömiä, minkä vuoksi on annettu tarkat säädökset virheellisten ratkaisujen korjaamisesta. Viranomaisella on oikeus poistaa päätöksensä ja tehdä uusi, mikäli se havaitsee asiavirheen. Jos virhe on asianosaisen vahingoksi, päätöksen korjaaminen edellyttää asianomaisen suostumusta. Poikkeuksena suostumusvaatimukseen on tilanne, jossa asianomainen on aiheuttanut menettelyllään ilmeisen virheen viranomaisen päätökseen.

Kirjoitus- tai laskuvirheen viranomainen voi korjata kuulematta asianosaisia, jos virheen korjaaminen ei ole kohtuutonta asianosaista kohtaan eikä asianomainen ole itse aiheuttanut virhettä.

Korjaukseen on ryhdyttävä viiden vuoden kuluessa asian käsittelystä ja siihen voidaan ryhtyä viranomaisen tai asianomaisen aloitteesta. Kun virhettä korjataan, viranomainen voi keskeyttää tai kieltää päätöksensä täytäntöönpanon.

Tiedoksianto

Tiedoksiantoa koskevat säännökset ovat eräitä hallintolain useimmin tarvittuja säädöksiä, sillä niitä noudatetaan aina, kun muu laki ei sisällä erityisiä sääntöjä. Tärkeimpänä poikkeuksena hallintolakiin on oikeudenkäynti, jossa noudatetaan asianosaiselle laajemman oikeusturvan antavaa menettelyä.

Viranomaisen on annettava päätöksensä tiedoksi asianosaisille ja muille, joilla on oikeus hakea muutosta oikaisulla tai valittaa päätöksestä. Myös päätökset, joihin on muutoksenhakukielto, on annettava tiedoksi. Tiedoksianto toteutetaan tavallisena, todisteellisena tai yleistiedoksiantona. Laissa on tarkat säännökset siitä, kenet on oikeutettu vastaanottamaan tiedoksianto eri yhteisölajien puolesta.

Yleistiedoksianto

Yleistiedoksiantoa käytetään, jos asianosaisena on yli 30 henkilöä, asianosaista ei tunneta tai asianosaista ei voida tavoittaa. Käytännössä yleistiedoksiantoa yritetään välttää, sillä se ei useinkaan tavoita etsittyjä henkilöitä. Yleistiedoksiannossa asia ilmoitetaan virallisessa lehdessä ja viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, jota asianosainen todennäköisimmin seuraa. Tiedoksianto on tapahtunut seitsemän päivää virallisen lehden ilmestymisen jälkeen.

Tavallinen tiedoksianto

Tavallinen tiedoksianto toimitetaan tavallisena kirjeenä postitse vastaanottajalle. Sen katsotaan tavoittaneen vastaanottajan seitsemän päivää kirjeen lähettämisestä, ellei vastaanottaja osoita asian olevan toisin. Viranomaisen tietoon asia tulee kuitenkin kirjeen saapumispäivänä.

Todisteellinen tiedoksianto

Asiat, jotka koskevat velvoittavaa päätöstä ja joiden tiedoksiannosta alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaava määräaika, on toimitettava tiedoksi todisteellisesti. Perustoimitustapana on saantitodistuksellinen kirje. Saantitodistusta saadaan käyttää myös muulloin, kun se on tarpeen. Todistukseen merkitään tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Tarvittaessa asia voidaan toimittaa kuin haaste haastetiedoksiantona, jonka vie perille haastemies tai muu tähän tehtävään määrätty virkamies.

Jos asianosaista ei tavoiteta, asiakirja voidaan luovuttaa suljetussa kuoressa asianomaisen

• 15 vuotta täyttäneelle samassa taloudessa asuvalle henkilölle
• vastaanottajan työnantajalle tai tämän edustajalle
• vastaanottajan työntekijälle, mikäli vastaanottaja harjoittaa elinkeinoa pysyvässä toimipaikassa
• vastaanottajayhteisön toimihenkilölle.

Sijaistiedoksiannon vastaanottavan henkilön on suostuttava toimittamaan se perille. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen kolmen päivän kuluessa siitä, kun sijaistiedoksianto on tapahtunut, jollei vastaanottaja osoita muuta. Jos on tiedossa, että sijaistiedoksianto ei tule todellisuudessa saattamaan tietoa päätöksestä vastaanottajalle kohtuullisessa ajassa, sijaistiedoksiantoa ei saa toimittaa.

Mikäli sijaistiedoksiannon vastaanottanut henkilö laiminlyö tiedoksiannon toimittamisen vastaanottajalle, hän on velvollinen korvaamaan tälle aiheutuneen vahingon.

Muuta aiheesta

• Suomen perustuslaki
• Kielilaki
• Hallintolainkäyttö
• Julkisuuslaki

Muualla verkossa

• Hallintolaki Finlex-tietopankissa