Ero sivun ”Hans Axel von Fersen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
==Ranskan vallankumous== |
==Ranskan vallankumous== |
||
Vuonna [[1791]] von Fersen osallistui kuningasperheen Varennesiin päättyneen paon valmisteluun. Hän seurasi henkilökohtaisesti tuona yönä [[20. kesäkuuta]] matkaa aina Bondyn kaupunkiin saakka. Mutta kuningas henkilökohtaisesti kielisi häneltä matkan edemmäksi. von |
Vuonna [[1791]] von Fersen osallistui kuningasperheen Varennesiin päättyneen paon valmisteluun. Hän seurasi henkilökohtaisesti tuona yönä [[20. kesäkuuta]] matkaa aina Bondyn kaupunkiin saakka. Mutta kuningas henkilökohtaisesti kielisi häneltä matkan edemmäksi. von Fersen liittyi oletettavasti tämän jälkeen Montmédyn linnoituksen henkilökuntaan, mihin kuninkaallisen perheen piti saapua [[Belgia]]n kautta. Pakomatkan epäonnistuttua ja kuninkaallisen perheen palattua takaisin Pariisiin, jatkoi von Fersen kirjeenvaihtoaan kuningattaren kanssa. Hän matkusti [[Wien]]iin kertoakseen tapahtumista keisarille ja saadakseen viitteitä tulevista toimenpiteistä. Mutta Leopold II viivytteli ja von Fersen odotti kärsimättömänä ja kirjoitti Marie-Antoinettelle jo petoksesta. Wienistä hän matkusti [[Bryssel]]iin, jossa hän jälleen ihastui Eloenora Sullivan nimisen naiseen, josta tuli hänen rakastajattarensa. |
||
Helmikuussa [[1792]] hän palasi Ranskaan ja kohtasi kuningattaren ja sen jälkeen myös salaisesti kuninkaan. Hän halusi selvittää suunitelmaansa perheen pakenemisesta [[Normandia]]an. [[Ludvig XVI (Ranska)|Ludvig XVI]] kuitenkin kieltäytyi. Hän halusi jättää kohtalon ja pelastumisensa uskovaltojen monarkkien muodostaman koalition käsiin ennekuin lähtisi uuteen pakomatkaseikkailuun. von Fersen palasi Brysseliin ja alkoi organisoida koalitiota. Hänen inspiroimansa oli heinäkuussa ilmestynyt ns. ”Braunschweigin manifesti”, jossa itävaltalais-preussilainen armeija esitti ultimaatuminen Ranskan vallankumouksellisille. Hän uskoi vahvasti koalition nopeaan voittoon ja kuvitteli myös rojalistisen hallituksen muodostamisen. |
Helmikuussa [[1792]] hän palasi Ranskaan ja kohtasi kuningattaren ja sen jälkeen myös salaisesti kuninkaan. Hän halusi selvittää suunitelmaansa perheen pakenemisesta [[Normandia]]an. [[Ludvig XVI (Ranska)|Ludvig XVI]] kuitenkin kieltäytyi. Hän halusi jättää kohtalon ja pelastumisensa uskovaltojen monarkkien muodostaman koalition käsiin ennekuin lähtisi uuteen pakomatkaseikkailuun. von Fersen palasi Brysseliin ja alkoi organisoida koalitiota. Hänen inspiroimansa oli heinäkuussa ilmestynyt ns. ”Braunschweigin manifesti”, jossa itävaltalais-preussilainen armeija esitti ultimaatuminen Ranskan vallankumouksellisille. Hän uskoi vahvasti koalition nopeaan voittoon ja kuvitteli myös rojalistisen hallituksen muodostamisen. |
||
Versio 29. tammikuuta 2007 kello 12.23
Hans Axel von Fersen[1] (4. syyskuuta 1755, Tukholma – 20. kesäkuuta 1810, Tukholma), oli ruotsalainen kreivi ja hovimarsalkka, joka tuli tunnetuksi läheisestä suhteestaan Ranskan kuningattareen Marie-Antoinetteen, jonka pakomatka mainitaan hänen suunnittelemakseen. von Fersen oli myös suomalaisen Harvialan kartanon omistaja ja siten myös Harvialan herra. Hänestä käytetään usein nimitystä von Fersen nuorempi.
Varhaisvuodet
Axel von Fersenin isällä oli sama nimi ja häntä kutsutaan yleisesti Axel von Fersen vanhemmaksi (5. huhtikuuta 1719 – 24. huhtikuuta 1794). Isä oli kreivi, valtaneuvos (1772), sotamarsalkka (1770) sekä Ruotsin akatemian jäsen (1786). Hänen äitinsä oli Hedvig Catharina De La Gardie.
Hänelle annettiin ajan tapaan kotiopetusta ja sittemmin hän jatkoi opiskelua ns. Euroopan kiertueella Braunschweigissä ja Torinossa. Vuonna 1779 hän astui Ranskan armeijan palvelukseen. Ja vuonna 1785 hänelle annettiin komentoonsa everstin arvoisena kuninkaallinen ruotsalaisrykmentti (regiment Royal Suédois).
Versaillesissa
Vuonna 1774 kun von Fersen oli saanut päätöksen kierroksen Euroopassa, hän saapui Ranskan hoviin, jossa hän herätti huomiota erinomaisen ulkonäkönsä ansiosta. Kreivi Creutz[2], joka oli Ruotsin Pariisissa ja Versailles’issa oleva suurlähettiläs, kirjoitti kreivistä kuningas Kustaan III:lle:
- ”Kaikista ruotsalaista, jotka ovat minun aikana olleet täällä, hänet on otettu parhaiten vastaan ylhäisön toimesta. Kuninkaallinen perhe kohteli häntä miten suuremmalla ystävyydellä. On mahdotonta, että olisi olemassa hyveellisempää ja säädyllisempää olemusta kuin hänellä on. Kauniine piirteineen ja älykkyyksineen, hän ei tule epäonnistumaan yhteisössä, johon hän on kuin luotu.”
Vuonna 1775 30. tammikuuta hän kohtasi Ranskan dauphinen Marie-Antoinetten, jonka oli tuntemattoman oopperatanssiaisissa. Tämän jälkeen han palasi takaisin Ruotsiin, mutta palasi Ranskaan elokuussa 1779. Kuningatar ei ollut unohtanut kreiviä ja koko hovi totesi, että hän kohteli nuorta miestä erityisellä lämmöllä ja huolenpidolla.
Vuoden 1779 talven aikana hänestä tuli yksi kuningattaren läheisistä ystävistä, ja hän kuitenkin jatkoi valloituksiaan naismaailmassa. Hän oli kuuluisa naistenmies ja hänelle oli suhde myöskin Denis Diderot’n tyttäreen Marie-Angelique Diderot’n kanssa sekä Hedvig Elisabeth Charlottaan, Ruotsin tulevan kuninkaan Kaarle XIII:stä puolisoon. Mutta von Fersen haaveili myöskin sotimisesta.
Hän pyysi päästä joukko-osastoon, joka oli lähdössä Amerikkaan. Ruotsin kuningas, jolle kreivi Creutz selvittää kuningatar Marie-Antoinettin näkemyksen, sekaantuu tapahtumiin ja von Fersen saa nimityksen kreivi de Vaux’n adjutantiksi ja hänelle annetaan tehtäväksi myös komentaa joukkoja.
Lopulta tämä Amerikkaan lähetettäväksi aiottu joukko-osasto ei lähtenytkään matkaan ja von Fersen palasi erittäin kiukustuneena Versailles’iin. Hän ryhtyi ”piirittämään” ulkoministeriä, Vergennesin kreiviä Charles Gravierta sekä sisaministeria, Montbarreyn ruhtinsasta, ja lopultakin hän pääsikin lähtemään Amerikkaan. Hänet näet nimitettiin 20. tammikuuta 1780 saksalaisen tykistön everstiksi ja hän saattoi osallistua Yhdysvaltain itsenäisyyssotaan Rochambeaun kreivin komennon alaisuudessa.
Amerikan itsenäisyyssota
Kreivi von Fersen nautti esimiehensä kreivi ja kenraali General Rochambeaun suurta arvonantoa ja tämä kutsui hänet ensimmäiseksi adjutantikseen. Hänen tehtävänään oli myös toimia kenraalien Rochambeaun ja Washingtonin tulkkina. Hän ystävystyi Lauzun herttuan[3] kanssa, joka lupasi hänelle toisen asteen everstin arvon ja legioonan (noin 6.000 miehen osasto) komentajuuden. Myös Segurin markiisi[4] lupasi myös nimittää hänen toisen asteen everstiksi. Fersen osallistui häikäisevällä tavalla Yorktownin taisteluun vuonna 1781. Kuningatar Marie-Antoinettin väliintulon ansiosta hän sai lokakuussa 1782 toisen luokan everstin arvon Royal-Deux-Ponts’in rykmentissä. Hän ilmoitti silloin isälleen haluavansa jäädä Amerikkaan konfliktin loppuun saakka ja palata sen jälkeen Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n palvelukseen.
Hän palasi taisteluista kesäkuussa 1783 ja saapui Versaillesiin, jossa hänelle luovutettiin, tietenkin kuningas Kustaa III:n ja kuningatar Marie-Antoinetten myötävaikutuksella, Royel-Suédois kaartin täysi komentajuus. Tässä vaiheessa mitä erilaisimmat huhut kiertelivät hovissa. Syyskuussa von Fersen poistui hovista ja liittyi Kustaa III:n tuntemattomana suorittamaan Italian matkaan. Hän kuitenkin jatkoi valloituksiaan naismaailmassa, mutta oli kuitenkin säännöllisesti kirjeyhteydessä kuningatar Marie-Antoinetteen.
Kesäkuussa 1784 von Fersen palasi Versaillesiin Kustaa III: Italianmatkalta, jota kuningas jatkoi edelleen Haagan kreiviksi tekeytyneenä. Kustaa III ei kuitenkaan viivytellyt määrätä maksettavaksi von Fersenille 20.000 livren vuotuista eläkettä, joka mahdollisti mukavan elämän hovissa. Hän riensi Ranskaan ottamaan vastaan rykmenttinsä komentajuuden. Tämä oli sijoitettu Landreclesiin, lähelle Valenciennesin kaupunkia. Näin hän jakoi aikansa sekä rykmentin komentajana että hovin jäsenenä.
Vuonna 1787 von Fersen matkusti Suomeen osallistuakseen Kustaa III:n käymään sotaan Venäjän keisarinna Katariina Suurta vastaan. Keväällä 1789 von Fersenin isä pidätettiin kun hän oli osallistunut Kustaan III:n vastaiseen oppositioon, jossa kuningas ja aatelisto taistelivat aateliston oikeuksista. Kriisi puhkesi varsinkin Suomessa koetun sotilaallisen tappion myötä. Kuningatar Marie-Antoinette määräsi kreivi von Fersenin palamaan Pariisiin. Kesäkuussa, huolestuneena kuningattaresta, von Fersen otti asunnon Versaillesistä. Kuningasperheen läheiset olivat huolestuneita kreivin asettumisesta kuningattaren välittömään läheisyyteen. Nämä näet pelkäsivät, että muun hoviväen viha ei ainakaan laantuisi tapahtuman tähden. Kuitenkin von Fersenistä tuli kuninkaallisen perheen ehdoton suosikki.
Ranskan vallankumous
Vuonna 1791 von Fersen osallistui kuningasperheen Varennesiin päättyneen paon valmisteluun. Hän seurasi henkilökohtaisesti tuona yönä 20. kesäkuuta matkaa aina Bondyn kaupunkiin saakka. Mutta kuningas henkilökohtaisesti kielisi häneltä matkan edemmäksi. von Fersen liittyi oletettavasti tämän jälkeen Montmédyn linnoituksen henkilökuntaan, mihin kuninkaallisen perheen piti saapua Belgian kautta. Pakomatkan epäonnistuttua ja kuninkaallisen perheen palattua takaisin Pariisiin, jatkoi von Fersen kirjeenvaihtoaan kuningattaren kanssa. Hän matkusti Wieniin kertoakseen tapahtumista keisarille ja saadakseen viitteitä tulevista toimenpiteistä. Mutta Leopold II viivytteli ja von Fersen odotti kärsimättömänä ja kirjoitti Marie-Antoinettelle jo petoksesta. Wienistä hän matkusti Brysseliin, jossa hän jälleen ihastui Eloenora Sullivan nimisen naiseen, josta tuli hänen rakastajattarensa.
Helmikuussa 1792 hän palasi Ranskaan ja kohtasi kuningattaren ja sen jälkeen myös salaisesti kuninkaan. Hän halusi selvittää suunitelmaansa perheen pakenemisesta Normandiaan. Ludvig XVI kuitenkin kieltäytyi. Hän halusi jättää kohtalon ja pelastumisensa uskovaltojen monarkkien muodostaman koalition käsiin ennekuin lähtisi uuteen pakomatkaseikkailuun. von Fersen palasi Brysseliin ja alkoi organisoida koalitiota. Hänen inspiroimansa oli heinäkuussa ilmestynyt ns. ”Braunschweigin manifesti”, jossa itävaltalais-preussilainen armeija esitti ultimaatuminen Ranskan vallankumouksellisille. Hän uskoi vahvasti koalition nopeaan voittoon ja kuvitteli myös rojalistisen hallituksen muodostamisen.
Kuitenkin vuonna 1793 tapahtuneen kuninkaan teloituksen jälkeen, von Fersen uskoi voivansa pelastaa kuningattaren. Uskotelleen itselleen, että kaikki tapahtumat olivat Orléans-suvun vallanhalun seurausta, hän päätti ostaa puolelleen Orléans-puolueen jäsenet, Laclosin, Santerren ja Dumouriezin[5]. Kun Dumouriez siirtyi vallankumouksen vastustajien puolella Wieniin, niin von Fersen uskoi vallankumouksellisten lopun häämöttävän. Hän kuvitteli jo Marie-Antoinetten sijaishallituskautta. Elokuussa, kuultuaan uutisen kuningattaren siirrosta Conciergerien vankilaan, hän yritti saada Coburgin ruhtinaan joukkoineen marssimaan Pariisiin, mutta tässä yrityksessään hän ei onnistu. Hän ei voi mitenkään estää kuningattaren mestausta 16. lokakuuta 1973.
Ruotsissa
Palattuaan Ruotsiin von Fersen omistautui omalle uralleen. Vuonna 1792 Kustaa III kuolee ja kuten kaikki hänen suosikkinsa, niin myös von Fersen joutuu epäsuosioon Södermanlandin herttuan Kaarlen, tuleva kuningas Kaarle XIII, kuninkaan veljen sijaishallinnon aikana vuosina 1782 – 1796. Kun Kustaa IV Aadolf nousi valtaistuimelle niin hän kutsui takaisin isänsä upseerit ja muut merkittävät henkilöt. Vuonna 797 von Fersen lähetettiin Rastattin[6] rauhanneuvotteluihin, mutta ranskalaisten delegaation esittämien protestien jälkeen hänen oli vetäydyttävä neuvotteluista.
Vuonna 1801 hänet nimitettiin valtakunnanmarsalkaksi (riksmarskalk), ministeriksi ja Uppsalan yliopiston kansleriksi. Hän kuitenkin menetti kuninkaallisen suosionsa kun vastusti tiukasti Ruotsin sotaa Preussia vastaa. Tätä oli halunnut Kustaa IV, joka halusi kurittaa Preussia, joka ei ollut suostumaan valloittamaan Ranskaa.
Vuonna 1809 Kustaa IV joutuu luopumaan vallasta sotilaallisen vallankaappauksen seurauksena. Fersen ei ottanut osaa tapahtumiin, mutta hänen oletetaan olleen Kustaa IV:n pojan prinssi Kustaan tukijoita. Vuonna 1810 Augustenburgin herttua Christian-August valitaan Ruotsin kruununperilliseksi, mutta hän kuolee lähes välittömästi. Huhut syyttävät von Fersenin myrkyttäneen uuden kruununperillisen. Vastavalitun kruununperillisen hautajaisissa 20. kesäkuuta 1810 von Fersenin tehtävänä on valtakunnasmarsalkkana johtaa surusaattoa Tukholmassa. Syntyi mellakka ja von Fersen kuolee mellakassa kansanjoukkojen kivittämänä ja maahan polkemana. Läsnä olleet sotilasosastot eivät sekaantuneet tapahtumiin.
Kirjallisuus
- Évelyne Lever ; Marie-Antoinette, Fayard, 1991.
- Encyclopedia Britannica, 1911
- Stanley Loomis; The Fatal Friendship, Eagle Publishing Corporation, 1987
Viitteet
- ↑ Tämän artikkelin lähteinä on käytetty pääsääntöisesti ranskan-, ruotsin- ja englanninkielisiä artikkeleita Hans Axel von Fersenistä.
- ↑ Gustaf Filip Creutz (1731, Anjala - 30. lokakuuta 1785, Tukholma) oli suomalais-ruotsalainen kreivi, runoilija, diplomaatti ja kansalipresidentti vuodesta 1783. Hän oli majuri ja Pernajan Malmgårdin kreivin Carl Creutzin sekä Barbro Helena Wrede af Elimän poika.
- ↑ Armand Louis de Gontaut-Biron, Bironin kreivi, sittemmin Lauzun herrua (1766), sen jäleen Biron herttua sekä Ranskan pääri, Châteldeuxièmen marikkisi. Hän oli ranskalainen sotilas joka syntyi Pariisissa 13. huhtikuuta 1747 ja kuoli samassa kaupungissa 31. joulukuuta 1793.
- ↑ Philippe Henri, Ségurin markiisi, oli ranskalainen sotilas, joka syntyi 20. tammikuuta 1724 ja kuoli 3. lokakuuta 1801, hän oli Ranskan marsalkka ja Ludvig XVI:sta sotaministeri.
- ↑ Charles François du Périer, kutusutaan Dumouriez tai Du Mouriez (26. tammikuuta 1739, Cambrai – 14. huhtikuuta 1823, Turville-Park, lähellä Lontoota), oli ranskalainen kenraali ja näyttelijän pojanpoika sekä Anne-François Duperrier-Dumouriezin, ranskalaisen sotilaan poika.
- ↑ Neuvotteluja käytiin marraskuusta 1797 aina huhtikuuhin 1799saakka. Neuvottelujen tarkoituksena ja tavoitteena oli pohtia miten korvattaisiin saksalaisten ruhtinaiden menetykset, jotka olivat omanneet alueita vallankumouksellisen Tanskan valtaamilla alueilla. Neuvottelut kuitenkin epäonnistuivat kun useita ranskalaisten neuvottelijoihin kohdistettiin attentaatteja, joita pidettiin Itävallan organisoimina.