Ero sivun ”Klaus Lydekenpoika Djäkn” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nimet alkuperäismuodossaan
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
Klaus Lydekesson Diekn, k. [[1435]]) oli saksalaissyntyinen [[Turun linna]]n vouti (n. 1409-1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies.
'''Klaus Lydekesson Diekn''', k. [[1435]]) oli saksalaissyntyinen [[Turun linna]]n vouti (n. 1409-1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies.


Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Ilmeisesti Lydeke on sama kuin [[Lyder van Kyren]], Turun linnanpäällikkö.
Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Ilmeisesti Lydeke on sama kuin [[Lyder van Kyren]], Turun linnanpäällikkö.

Versio 17. tammikuuta 2007 kello 21.03

Klaus Lydekesson Diekn, k. 1435) oli saksalaissyntyinen Turun linnan vouti (n. 1409-1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies.

Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Ilmeisesti Lydeke on sama kuin Lyder van Kyren, Turun linnanpäällikkö.

Lisänimen djäkn, teini, herra Klaus ilmeisesti sai siitä että opiskeli kohtuullisen pitkälle. Hänen menestyksensä virkaurallakin saattaa selittyä kirjallisten taitojen kautta.

Klaus Djäkn meni naimisiin Kesrstin Jonnesdotterin, isänsä Laitilan Isonkartanon herran Jöns Andersson ja veljiensä tulevan perijättären kanssa ja sai ainakin yhden pojan, Henrikin, joka opiskeli Pariisin yliopistossa. Hänellä oli mahdollisesti peräti kolme poikaa, ja useimmat heistä ainakin opiskelivat tullakseen kirkonmiehiksi. Ilmeisestikään kukaan pojista ei jättänyt jälkeläisiä.

Heillä oli useita tyttäriä, joille kaikille Klaus järjesti mittavat myötäjäiset: iso kartano kullekin. Nämä tyttäret naivat Suomen keskiaikaisia kotimaisia mahtisukujen perillisiä, ja heistä polveutuvat monet myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan johtavat suomalaiset aatelissuvut.

Tyttäret ja näiden avioliitot

  • Margareta Klasdotter, jonka ensimmäinen puoliso oli Jöns Olofsson Tavast-sukua, kuollut ennen 1439, piispa Maunun (Magnus Tavast) veli, ja toinen puoliso Calle Dönhoff Liivinmalta. Tämä tytär sai maata Varsinais-Suomesta, ja hänestä polveutuu Kuitian kartanonherrain dynastia (Fleming). Etunimi Klaus oli jo perinteinen Martan vävyn Henrik Flemingin suvussa, ja se toistuu siellä runsain lukumäärin jälkeenpäinkin (esimerkiksi marski Klaus Fleming).
  • Birgitta Klasdotter, jonka puoliso oli valtaneuvos, ritari Henrik Svärd Kurki-sukua. Tämä tytär sai Vanajan Harvialan maat. Hänestä polveutuu niin kutsuttu Lepaan suku.Hänen tyttärenpoikansa ai etunimen Klas tai Klaus.
  • Karin Klasdotter, jonka puoliso oli (Jakob) Jeppe Kurki-sukua, ilmeisesti Henrikin serkku. Tämä tytär sai ilmeisesti maata Hämeestä tai Pirkanmaalta. Hänestä polveutuu senjälkeinen Laukon Kurki-suku. Heidän poikansa sai etunimen Klaus.
  • Anna Klasdotter, jonka puoliso oli valtaneuvos Henrik Bidz. Tämä tytär sai Nousiaisten Nyynäisten maat. Bidz-suku kyllä jatkui, muttei kovin pitkään. Nyynäisten omistajaksi nousee (ilmeisesti kaupan tm kautta) valtaneuvos Klas Pedersson Fleming, joka ei polveudu näistä. Sittemmin Klasin poika Henrik nai Margareta Klasdotterin tyttären eli Annan sisarentyttären.
  • (etunimeltä nyttemmin tuntematon) Klauntytär, jonka puoliso oli Henrik Olofsson Horn-suvusta, Halikon Joensuun herra. Tämä tytär sai Mynämäen Kankaisten maat. Hänestä polveutuu Horn-suku. Heidän poikansa sai etunimen Klas.

liitännäisyys Elinan Surma -balladiin

Balladien kuvaama Elinan surma kertoo mahdollisesti Djäknistä: Klaus-niminen mahtimies poltti (ensimmäisen) vaimonsa Elinin ja ainoan lapsensa. Sovittaakseen tekoaan hän lahjoitti huomattavasti omaisuutta kirkolle.

Lisätietoa: Mietoisten historia

Lähteitä

  • Eric Anthoni, Finlands Medeltida Frälse. 1971
  • J. Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, 1909
  • Djäkn, Lydeken suku, Svenska äldre fälsesläkter