Ero sivun ”Curium” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: jbo:jinmrkuri |
Kyllä alkuaineen latinankielinen nimikin kannattaa mainita (vaikka se josku saattaa ollakin sama), koska se on sen yleismaallinen nimi ja siitä on tullut sen kemiallinen merkki. |
||
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
}} |
}} |
||
'''Curium''' on synteettinen [[alkuaine]], jonka |
'''Curium''' ({{k-la|''curium''}}) on synteettinen [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''Cm''' ja järjestysluku on 96. Curium on erittäin [[Radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 [[Kelvin|K]] (1340 [[Celsius|C]]) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C). |
||
Curium on erittäin [[Radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 [[Kelvin|K]] (1340 [[Celsius|C]]) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C). |
|||
Curium-242 [[isotooppi]] on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää 2 [[watti]]a grammaa kohti lämpöenergiaa. Sitä käytetään [[Sydämentahdistin|sydämentahdistimissa]], navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa. |
Curium-242 [[isotooppi]] on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää 2 [[watti]]a grammaa kohti lämpöenergiaa. Sitä käytetään [[Sydämentahdistin|sydämentahdistimissa]], navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa. |
||
| Rivi 49: | Rivi 48: | ||
Curiumin syntetisoivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan [[plutonium]]ia heliumioneilla. Nimen curium sai [[Marie Curie|Marie]] ja [[Pierre Curie]]sta. |
Curiumin syntetisoivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan [[plutonium]]ia heliumioneilla. Nimen curium sai [[Marie Curie|Marie]] ja [[Pierre Curie]]sta. |
||
== |
==Aiheesta muualla== |
||
*[http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/96.html Helsingin Sanomien juttu curiumista] |
*[http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/96.html Helsingin Sanomien juttu curiumista] |
||
[[Luokka:Alkuaineet]] |
[[Luokka:Alkuaineet]] |
||
Versio 13. tammikuuta 2007 kello 13.30
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Curium | ||||
| Tunnus | Cm | ||||
| Järjestysluku | 96 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 13,51 · 103 kg/m3 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1994, Glenn T. Seaborg, R. A. James, L. O. Morgan ja A. Ghiorso | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 247,0703 | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f76d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 25, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1613 K (1340 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3383 K (3110 °C) | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
| ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Curium (lat. 'curium') on synteettinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cm ja järjestysluku on 96. Curium on erittäin radioaktiivinen alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 K (1340 C) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C).
Curium-242 isotooppi on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää 2 wattia grammaa kohti lämpöenergiaa. Sitä käytetään sydämentahdistimissa, navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa.
Curiumin syntetisoivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan plutoniumia heliumioneilla. Nimen curium sai Marie ja Pierre Curiesta.