Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p kielenhuoltoa AWB |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Suhoi Su-15''' (NATO-koodinimi '''Flagon''') oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] [[1960-luku|1960-luvulla]] [[Suhoi Su-11]]:n seuraajaksi. |
'''Suhoi Su-15''' (NATO-koodinimi '''Flagon''') oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] [[1960-luku|1960-luvulla]] [[Suhoi Su-11]]:n seuraajaksi. |
||
Prototyyppi T-58 lensi |
Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui huomattavasti uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli mahdutettu kaksi Tumanski R-11 -moottoria ja Su-9:stä lähtöisin oleva keula, jota oli jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO: Skip Spin) asentamiseksi. Skip Spin oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, kunnes britit pääsivät tutkimaan sitä 1966, koska se, päinvastoin kuin länsivastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi.<ref>[http://www.smh.com.au/articles/2004/01/23/1074732604022.html How the West stole the secret in the lake]</ref> Koneen käyttöönottoa viivästyttivät epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin nähden. Ensimmäinen Su-15F (NATO: Flagon-A) tuli ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön [[1967]]. |
||
Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana, ja hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin. |
Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana, ja hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin. |
||
Versio 5. tammikuuta 2007 kello 20.04
Suhoi Su-15 (NATO-koodinimi Flagon) oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa 1960-luvulla Suhoi Su-11:n seuraajaksi.
Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui huomattavasti uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli mahdutettu kaksi Tumanski R-11 -moottoria ja Su-9:stä lähtöisin oleva keula, jota oli jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO: Skip Spin) asentamiseksi. Skip Spin oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, kunnes britit pääsivät tutkimaan sitä 1966, koska se, päinvastoin kuin länsivastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi.[1] Koneen käyttöönottoa viivästyttivät epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin nähden. Ensimmäinen Su-15F (NATO: Flagon-A) tuli ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön 1967.
Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana, ja hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.
V-PVO:n pääasiallisena kalustona Su-15 osallistui moniin tapauksiin koskien ulkomaisia ilma-aluksia. 20. huhtikuuta 1978 Su-15 hyökkäsi Korean Airin lentoa 902 vastaan Murmanskin yläpuolella. Vaikka siviilikone kesti ohjuksen osuman, se putosi ja kaksi matkustajaa sai surmansa. Vuonna 1981 Bakusta noussut Su-15 törmäsi luultavasti tahallisesti iranilaisen Canadair CL-44:n kanssa ja 1. syyskuuta 1983 Su-15 ampui alas Korean Airin lennon 007 Ohotskin meren yllä, jolloin 246 matkustajaa ja 23 miehistön jäsentä sai surmansa.
Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei ikinä viety edes Varsovan liiton maihin. Osa jäi Neuvostoliiton hajotessa Georgialle ja Ukrainalle, mutta näiden maiden koneet ovat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 jäi käytöstä 1993 Su-27:n ja MiG-31:n hyväksi.