Velho (Arda)

Velhot ovat fiktiivinen, pieni ryhmä J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta. Velhot tulivat auttamaan Ardan kansoja Sauronia vastaan. He ovat ottaneet Keski-maan ihmisten fyysisen muodon, mutta ovat mieleltään voimakkaampia. Haltiat kutsuvat heitä nimellä Istari (Viisaat) tai Sindariniksi nimellä Ithryn (yksikkö Ithron).

He olivat kaikki Maiar, Valarin kaltaisia, mutta heikompia voimiltaan, ja Sauron oli voimakkain Maia. Viisi heistä lähetettiin auttamaan Keski-maan kansoja taistelussa Sauronia vastaan. He olivat Quenyan kielisiltä nimiltään Curumo, tarkoittaen ”taitava”; Olórin, tarkoittaen ”muistaja”, ”uneksija” tai ”ajattelija”; Aiwendil, tarkoittaen ”lintujen ystävä”; Alatar ja Pallando.

He saapuivat Keski-maahan suunnilleen vuonna 1000 Kolmatta aikaa. Kaksi heistä, siniset velhot, menivät itään, eivätkä kuuluneet Keski-maan tarinoihin. He olivat Quenyaksi Morinehtar, ”Pimeydenlyöjä” ja Romestamo ”Idänauttaja”. Keskeneräisten tarujen kirjassa heidän nimensä ovat Alatar ja Pallando. Muut kolme olivat Saruman (Curumo tai Curunír), Gandalf tai Mithrandir ja Radagast (Aiwendil). Jokaisella oli oma värinsä vaatetuksessa, jossa valkoinen tarkoitti johtajaa: Saruman oli valkoinen, Gandalf harmaa, Radagast ruskea, ja kaksi heistä, Alatar ja Pallando, olivat sinisiä. Ei ole varmaa, kuvastaako väri myös luonnetta tai kykyjä.

Velhot ilmaantuivat Keski-maahan jo vanhoina. He olivat ottaneet muodokseen vanhojen ihmisten ruumiit, kuten Valar olivat pyytäneet ja auttoivat Keski-maassa eläviä rohkaisemalla ja suostuttelemalla, ei pakolla ja pelolla. Kuitenkin, he ikääntyivät todella hitaasti, ja olivat itse asiassa kuolemattomia. He olivat silti fyysisesti ”oikeita” ihmisiä ja he tunsivat tunteita, nautintoa ja pelkoa. Siinä kehossa, he olivat iältään kuolemattomia, mutta heidän fyysisen muotonsa kykeni tuhoamaan, kuten Gandalf, joka oikeasti kuoli taistelussa Balrogia vastaan, mutta ”uudelleensyntyi”, koska hänen työnsä ei ollut lopussa. Istari kantoi myös sauvoja, joihin oli sidottu heidän kykynsä käyttää taikuutta. Kun Gandalf oli lyönyt Morgothin balrogin Moriassa, hänen vanha harmaa sauvansa tuhoutui, mutta hän sai uuden sauvan, valkoisen, muuttuessaan Gandalf Valkoiseksi. Kun Saruman lyötiin Rautapihassa, Gandalf katkaisi hänen sauvansa ja samassa lauseessa erottaa hänet Valkoisesta Neuvostosta. Myöskin Minas Tirithissä Angmarin Noitakuninkaan laskeutuessa ratsullaan Gandalfin eteen tämä voimakkaampana tuhosi Gandalfin sauvan.

Vain muutama Keski-maassa tiesi, keitä velhot olivat aidosti; nämä kun eivät jakaneet sitä tietoa. Moni luuli heitä haltioiksi tai viisaiksi ihmisiksi (Gandalf tarkoittaa ihmisten kielellä Sauva-haltia, koska ne ihmiset, jotka antoivat hänelle sen nimen, luulivat häntä haltiaksi). Huolimatta heidän erikoisesta ja kunnianhimottomasta päämäärästään, velhot olivat kykeneväisiä ihmisten tunteisiin; kuten Gandalf tunsi kiintymystä hobitteihin. He tunsivat myös negatiivisiä tunteita, kuten ahneutta, kateutta ja vallanhimoa.

Sarumanilla oli tietenkin suurin valta, ja hän oli Valkoisen Neuvoston puheenjohtaja. Vuonna 2759 Kolmatta aikaa, hänet kutsuttiin Gondorin ja Rohanin johtajien toimesta Rautapihaan, Orthancin torniin asumaan. Saruman oli opiskellut Mahtisormuksista ja joutunut itsekin niiden pauloihin ja Sauron sai hänet puolelleen Orthancin palantírin kautta. Sauronin houkuteltua tämän puolelleen, Saruman auttoi Mordorin joukkoja Sormuksen sodassa, mutta Entit tuhosivat hänen armeijansa ja Gandalf hänen sauvansa. Saruman kuoli palvelijansa Kärmekielin veitseen Konnussa Valtasormuksen tuhon jälkeen.

Sormuksen sodan jälkeen Gandalf palasi Meren yli Frodon, Bilbon ja monien haltioiden kanssa.