Lundin taistelu

Lundin taistelu v. 1676

Joulukuun neljäntenä päivänä vuonna 1676 alkoi julma Lundin taistelu välittömästi Lundin kaupungin pohjoisen portin ulkopuolella.

Esihistoria

Ruotsi oli eräs kolmikymmenvuotisen sodan suurista voittajista ja sai Westphalian rauhansopimuksessa v. 1648 Saksasta uusia läänejä (Vor-Pomerania, Wismar Neuenkirchenin kanssa, Bremen-Verden,Wildeshousen ja muutamia pienempiä alueita). Roskilden (1658) ja Kööpenhaminan (1660) rauhansopimuksissa, Kaarle X Kustaan ”äkillisen” kuoleman jälkeen, Ruotsi lopultakin sai Skånen läänin Tanskalta. (Blenkingen, Hallandin ja Bohuslänin).

Ruotsi oli nyt Euroopan suurvalta ja yksi Westphalian rauhan luotetuista.

Kuningas Kaarle XI peri kruunun isältään Kaarle X Kustaalta vain viiden vuoden ikäisenä vuonna 1660, isänsä Goethenburgissa tapahtuneen odottamattoman kuoleman jälkeen.

Äskettäin Ranskan kanssa muodostetussa liitossa Ruotsi oli lupautunut, vastineeksi suuresta vuosittaisesta Ranskan talousavusta, perustamaan suuren, 10000 miehen kenttäarmeijan saksalaisiin lääneihinsä, mahdollisia Euroopan aseellisia konflikteja varten. Vuonna 1675 Ruotsi oli täyttänyt lupauksensa. Armeija oli kuitenkin paljon pienempi, heikompi ja huonommin varustettu kuin oli luvattu ja se oli huonommin hoidettu kuin vastaavat Brandeburgin joukot seuraavassa Fehrbellin taistelussa Berliinin luoteispuolella. Taistelun välitön tulos oli enemmän tai vähemmän arpapeliä, mutta kun horjuva ruotsalainen komentaja hoiti sitä kuin tappiota, siitä loppujen lopuksi tulikin tappio.

Tanskan kuningas Christian V näki silloin mahdollisuutensa (to re-conquer) yllämainitun muodostamiseksi Tanskan lääniksi.

Vuoden 1676 kesäkuussa Tanskan joukot tekivät harhautushyökkäyksen Norjasta Bohusläniin. Kesäkuun 29 päivänä Christian itse johti pääarmeijansa lähelle Helsingborgia ja otti nopeasti haltuunsa suurimman osan Skånea. Vain raskaasti linnoitettu Malmön kaupunki vastusti Tanskan joukkoja. Monet asukkaista, erityisesti pohjois Scanian metsäsedun köyhempi talonpoika asujamisto liitti joukkonsa Tanskan kanssa, ahdistellen jäljellä olevia Ruotsin joukkoja.

Heinäkuun 24 päivänä arviolta n. 250 vaunua käsittävä ruotsalainen vaunukaravaani ryöstettiin ja tuhottiin Loshultin väijytyksessä Skånen ja Smålandin läänien rajojen välissä. 50000 hopeakolikon sotasaalis, kuninkaan henkilökohtainen teltta ja hänen taloushopeansa katosivat iäksi. Tämä tapahtuma oli alku välittömille sotatoimille, mutta ei niin korvaamaton vahinko kuin vihollisen sotapropagandassa väitettiin, kokonaismääräksi kirjattiin vain kolmen viikon avustukset Ranskasta.

Tanskan harhauttamisjoukot jatkoivat tunkeutumistaan Norjasta Ruotsin länsiosiin. Vain 21-vuotias kuningas Kaarle XI otti henkilökohtaisesti komentoonsa uudellen kootun pääarmeijansa ja marssitti sen alas Ruotsin sydänmailta pysäyttämään Tanskan armeijan. Tanskan armeija sijoittui taitavasti poikki Skånen voidakseen ruokkia armeijansa ja pystyäkseen pitämään hallussaan valloittamansa alueet ja tuhoamaan Kaarlen mahdollisuudet ruokkia ja ylläpitää omaa armeijaansa. Tanskalaiset yrittivät myös eristää Malmön kaupungin, joka oli Ruotsin ainoa linnoitus Skånessa ja joka yhä pysyi ulkona. Christian hallitsi jo Helsingborin kaupungin linnoitusta, Kristianstadia ja Landskronaa yhdessä Lundin ja Ystadin kaupunkien kanssa. Ruotsin tilanne oli tosi huono. Huolimatta huonosta viestin kulusta muun Ruotsin kanssa, armeija oli pidettävä Skånessa mihin hintaan hyvänsä pitääkseen Tanskan armeijan kiireisenä niin, että se ei onnistunut piirittämään ja näännyttämään Malmön kaupunkia nälkään. Vuoden 1676 syksy oli hirveä. Pellot tulvivat ylitsevuotavista vesisateista ja huonot tiet muuttuivat soistuviksi ojiksi. Marraskuun 20 päivänä Christian lopultakin päätti antaa armeijansa siirtyä hyvin valituille talvi majoituspaikoille Lundin itäiselle alueelle. Kaarle ei löytänyt vastaavaa majapaikkaa, mutta hän päätti antaa armeijansa lopun majoittua noin 7 mailia Lundista luoteeseen, Kävlinge joen toiselle puolelle.

Myöhään marraskuun viimeisen päivän yönä ilma yhtäkkiä muuttui ja tuli paljon kylmempää. Pienet joet jäätyivät heti ja Kaarle päätti ryhtyä lopputaisteluun.

Taistelu

Tanskan armeijan sotilaista noin 6300 oli jalkaväkeä, 6000 ratsuväkeä ja kenttä armeijan (field artillery) 53 raskasta asetta. Miehiä ja tarvikkeita sisältävässä karavaanissa oli yhteensä lähemmäs 15000 miestä. Ruotsalaisten armeija oli huomattavasti pienempi. Jalkaväkeä sillä oli vain noin 2000 miestä, ratsuväkeä arviolta 6000 ja vain 8 raskasta asetta. (Kanuunaa?) Koko karavaanissa oli vähemmän kuin 9000 miestä.

Kaarle luotti nopean liikkeen ja totaalisen yllätyksen (on the advantages) voimaan?

Kello 04.00 Kaarle tunnusteli varovasti ja aloitti Kävlinge joen ylityksen, neljäntenä päivänä joulukuuta.

Kello 05.30 Armeija oli ylittänyt joen (taken its flank stand) vastapäätä Christianin teltta-aluetta ja aloitti marssin lounaaseen Lundia kohti. Christianin sotilaat olivat, kuten toivottiin, täydellisen yllättyneitä. Jälkikäteen Tanskalaisten tekemässä tutkimuksessa todettiin, että useimmat tanskalaiset sotilaat olivat juovuksissa, eikä tanskalaisten vartiota oltu järjestetty kunnolla sinä yönä.

Kello 8.30 Ruotsin armeijan pääjoukko oli saavuttanut Lundin pohjoisen portin, mutta vasta nyt varsinainen kamppailu kaupunkiin oli aloitettu.

Kello 9.00 Ruotsin armeija otti haltuunsa pohjois Lundin korkeimman kukkulan. Kaarle itse osallistui urhoollisesti taisteluun, johtaen henkilökohtaisesti yhtä hyökkäys siipeä. Aamun taistelun aikana hänen hevosensa Thotten ammuttiin hänen altaan ja hänen oli vaihdettava varahevoseensa loistavaan siitosoriin Brillantiin, jonka hän oli saanut kruunajaislahjakseen Ranskan kuninkaalta Louis XIV vuonna 1673. Ruotsin historiassa Brillant tunnetaan paremmin lempinimeltänsä "Brandklipparen". Myöhemmin hevonen periytyi hänen pojalleen Kaarle XII, joka ratsasti sillä hevosen Lundissa 1716 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Brillant oli kuollessaan siis vähintään 43 vuotias.

Taistelusta tuli tosi hurja kun tanskalaiset olivat toipuneet alkujärkytyksestänsä.

Muutaman tunnin taistelun jälkeen suuri osa Tanskan armeijasta perääntyi luoteeseen yli Kävlinge joen. Jää murtui joukkojen alta ja lukuisat Tanskan sotilaat ja hevoset hukkuivat jokeen. Kuningas Christian ja Tanskan prinssi George lähtivät Landskronasta jo keskipäivällä yhdessä pääarmeijan kanssa ja jättivät jäävien joukkojen komennon muille kenraaleille lopuksi päivää. Oikeuden mukaan oli luonnollista, että he luultavasti arvelivat taistelun hävityksi tuohon aikaan päivästä.

kello 11.30 Ruotsalaisten joukot varmistivat tanskalaisten leirin. Puolilta päivin ruotsalaiset epäröivät jatkaako taistelua vai ajaa takaa jo pakenemassa olevia tanskalaisia.

Ruotsalainen jalkaväki oli lukumäärältään pienempi. Sillä oli myös huono taktinen asema ja se oli painettu vasten Lundin muureja. 

Kaarle, jonka siiven Tanskan pääarmeija oli heittänyt yli Kävlinge joen, oli yhä hyvin huolissaan jalkaväestänsä Lundin ulkopuolella.

Kello 14.00 Hän päätti palata jalkaväkensä avuksi yhdessä jäljellä olevan ratsuväkensä kanssa, joka käsitti 9 eskadeeria. Tässä vaiheessa taistelu oli melko sekavaa. Kaarle ratsasti suoraan kohti paikkaa, jossa hän ajatteli Ruotsin joukkojen sijaitsevan, mutta pian hän huomasi olevansa melkein yksin, hän alkoi rohkeasti ratsastaa suoraan Tanskan joukkojen linjojen läpi. Hän onnistui pääsemään turvallisesti läpi ja onnistui sulautumaan armeijaansa.

kello 15.00 ja 17.00 välillä Tanskalaiset oli piiritetty ruotsalaisten pihtiliikkeellä ja heidät tuhottiin varsinaisessa verilöylyssä.

Taistelun jälkeisenä yönä noin 4000 jäljellä olevaa ruotsalaista sotilasta voivat mennä nukkumaan tanskalaisten majoituspaikkaan, jossa vielä edellisenä yönä oli majoittunut neljä kertaa heitä suurempi määrä tanskalaisia sotilaita.

Päivän kuluessa ruotsalaiset ottivat liki 2000 tanskalaista vankia. Tanskalaiset puolestaan noin 50 ruotsalaista. Suurin osa vangeista vaihdettiin seuraavana vuonna. Pimeys oli jo laskeutunut taistelun loputtua, ja useat haavoittuneet jäätyivät kuoliaaksi seuraavan yön aikana. Kaatuneet laskettiin hyvin tarkkaan taisteluja seuraavana päivänä.

Ruotsalaisten virallisen raportin mukaan kaatuneita löydettiin taistelukentältä 8993. Kaikkiaan enemmän kuin 9000 sotilasta, joista 6000 tanskalaista, mukaanlukien muutama Hollannin merijalkaväkeen kuuluva, sekä 3000 ruotsalaista kuoli jälkeenpäin vammoihinsa taistelukentällä. Uhrien lukumäärä merkitsee, että Lundin taistelu oli Euroopan kaikkien aikojen verisin taistelu. Joukoista enemmän kuin 40 %, (Tanskan joukkojen tappiot jopa lähemmäs 50 %), tapettiin taistelukentällä, joka oli uskomaton luku tuohon aikaan. Tuon ajan armeijat useinkin menettivät tapettuina vain 10 % joukoistansa suoraan taistelukentälle, jopa ratkaisevissa taisteluissa. Ei edes Napoleonin taisteluissa päästy noihin kaatuneiden määriin. Se saavutettiin ja jopa ylitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, lännessä Belgiassa ja Ranskassa. Toisessa vertailtavassa tuhoisassa Pultavan taistelussa vuonna 1709 ruotsalaiset menettivät tapettuina vain noin 35 % joukoistansa. Ankaran talven aikana 1676/77 useita ruumita ei kyetty hautaamaan ennenkuin kuukausia myöhemmin. Jälkeenpäin ei tiedetä mihin kaikki nämä ruumiit on haudattu. Syystä tai toisesta massahautojen sijaintia ei ole virallisesti paikallistettu. Pelkästään sattumalta yhden massahaudan sijainti löydettiin 1995 Norra Nöbbelöv uuden kirkon sisäänkäynnin perustamisen yhteydessä.